maanantai 25. huhtikuuta 2016

Päivä ja risukasa

Elämänlangalla on menty edelleen kevätväsyneissä tunnelmissa. Sukanvarsi edistyy verkkaisesti, mutta erityisen paljon ei ole nyt esiteltävää.

Näytän siis nyt tällä kertaa kierrätysneuleita. Nea sai nimittäin männäviikolla ison kassillisen kierrätysvaatteita, ja joukossa oli myös vähän neuleita. Ihan ykkössuosikiksi on noussut kirjoneuletakki, vaikka vaatteiden lahjoittaja vähän epäröikin että voiko neulojan tyttärelle antaa kaupan neuleita. Ehdottomasti voi, tuo takki ei nimittäin ole juuri käynyt pois päältä sen jälkeen kun se paljastui vaatekassista. Lisäbonusta ilmeisesti tulee siitä, että äiti on tylsä eikä neulo kirjoneuleita.

Toinen kierrätysneule on käsin neulotut kämmekkäät, joissa on hauska idea: omat aukkonsa peukalolle ja pikkusormelle, vähän kuin ratsastuslapasissa siis.


Männäiltana meillä kotona käytiin keskustelu, jossa mainitsin, että minulle tuli paketti Lautapelit.fi -verkkokaupasta. Näistä pohdittiin että noinko vain tuli, yllättäen ja pyytämättä. Sosiaalisessa mediassa minulle tarjottiin vastausvaihtoehdoksi "sori siitä". Cacao osoittautui mainioksi peliksi lastenkin kanssa, Splendorille plussaa siitä että ei ole lainkaan käsikortteja mikä on siis neuloljan kannalta hyvä asia.

Sosiaalisesta mediasta puheen ollen: loin itselleni tilin Instagramiin ja löydyn sieltä siis yllättävällä ja luovalla nimimerkillä kristelnyberg. En vielä tiedä, opinko kuinka tuota käyttämään, mutta ainakin huomasin jo, että aihetunnistella #knittersofinstagram löytyy todella paljon kaunista katseltavaa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan. Ainakin toukokuun!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kevät väsyttää

Näin se on nähtävä - nyt on iskenyt vakavanlainen kevätväsymys, koska moneen päivään en ole jaksanut lainkaan ottaa neulepuikkoja käteen. Tämä on harvinainenn tilanne, kun normaalisti pakkoneuloosi ilmenee suurena hermostuneisuutena jos neuleaikaa ei ole. Tänään siis edelleen toisissa teemoissa - neuleaiheissa kannattaa juuri nyt pohtia Ullaa, sillä nyt on vielä muutama viikko aikaa kirjoittaa ohjeita kesän numeroon! Ohjedeadline on 8.5., ja lehdestä löytyy myös selkeät ohjeet siihen, millaisissa muodoissa aineistoa toivotaan lehteen toimitettavaksi.

Koska neuleet eivät synny pakolla ja harrastuksen on tarkoitus olla hauska, olen jatkanut oleilua muissa maailmoissa: tekeillä on lyhyt roolipelikampanja nimeltään Godavarin aarre. Totesin, että jos kerran kaikki on nyt vähän tylsää, niin kannattaa sitten panostaa vapaa-ajan tekemisissä juuri siihen, mikä tällä hetkellä innostaa ja ryhdyin käyttämään mielikuvitustani Johonkin Aivan Muuhun.

Intia vuosina 1837 ja 1857, Englannin Itä-Intian kauppakomppanian alueet vaaleanpunaisella. Wikimedia Commons, Public Domain

Olen siis viettänyt tuntikausia lukien Intiasta ja Brittiläisestä imperiumista 1850 -luvulla, teknologian kehityksestä ja tieteen läpimurroista. Lisäksi olen kuunnellut inspiraatioksi Jules Verneä äänikirjoina. Maailman ympäri 80 päivässä ja Sukelluslaivalla maapallon ympäri olivat edelleen mukaansatempaavia, mutta Matka maan keskipisteeseen osoittautui tylsemmäksi kuin muistin. Suosittelen lämpimästi myös Bill Brysonin kirjaa At Home: A Short History of Private Life, jossa lähtökohtana on Norfolkiin vuonna 1851 rakennettu pappila ja sen huoneiden käyttötarkoitukset.

Höyrybussi, kuva vuodelta 1875. Wikimedia Commons, Public Domain.

Näissä hurmaavan viktoriaanisissa tunnelmissa jatketaan siis ainakin lähipäivinä, mutta toivon kyllä että myös neuleinnostus löytää tiensä takaisin pian! Katsotaan ensi viikolla, joko se olisi palannut. 

torstai 14. huhtikuuta 2016

Huhtikuu on kuukausista julmin...

...tai ainakin töissä sen verran kiireinen, että kun maanantaina tulin iltakymmenen jälkeen kotiin, en enää laisinkaan muistanut blogia. Nyt on myönnettävä, että en ole jaksanut viime päivinä edes neuloa, mikä tietysti on hyvin huolestuttavaa.

Toisaalta huhtikuun työrupeaman vastapainoksi toinen rakas harrastukseni roolipelaaminen on ollut ilahduttavan aktiivista: alkukuusta on ollut jo kaksi pelikertaa uutta Praedor-seikkailua, ja kolmaskin kerta ehditään pelata ennen kuin kuukausi vaihtuu.

Päivitin viimein pelin sääntökirjanikin. Kuten näkyy, niin oikealla oleva vanha painos on jo lähes irtokantinen, etukannesta on irronnut pala ja kirja on kaikin puolin kolhiintunut. Uudempi painos on kauniin sileä ja kiiltävä, mutta katsotaan kuinka sille käy kun sitä kannetaan aktiivisesti mukana.

Elämänlangalla on siis viime aikoina liikuttu muissa maailmoissa. Katsotaan, ehtisikö sieltä ensi viikolla takaisin neuleiden pariin.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Mitä tein viime viikolla

Mitä tein viime viikolla,
kirjoittanut ja kuvittanut Kristel 39 v.

Viime viikolla oli pääsiäinen ja tuli kevät. Aurinko paistoi ja ilmassa oli tosi paljon katupölyä. Maanantaina alkoi yskittää. Tiedättekö miltä tuntuu, kun keuhkoputkia puristaa koura, jossa on hiekkapaperista tehty hansikas? En minäkään nyt varsinaisesti, mutta tiistain ja keskiviikon tuntemusten jälkeen osaan kuvitella.


Onneksi köhän poteminen jäi vähän kesken, sillä keskellä viikkoa sirkuksella alkoi mahatauti. Mistähän mahtaa johtua se, että lasten oksennustauti alkaa aina suurin piirtein kello puoli kolme aamuyöllä? Aikuiset sentään yleensä osaavat sairastua ihmisten aikoihin ja oksentaa vatiin.

Koska minulla oli jo valmiiksi flunssa, niin mahatauti ei vissiin osannut iskeä kunnolla. Mutta kuumetta oli ja päätä särki ihan hirveästi. En jaksanut yhtään edes neuloa. Päänsärky meni ohi, kun maha kesti taas kahvia. Join kahvia ja päänsäky meni ihan kokonaan pois. Kumma juttu.


Sunnuntaina oltiin jo kaikki suurin piirtein terveitä. Eikä päähänkään enää sattunut, kun olin saanut taas kahvia. Siksi tuntuikin tosi hyvältä ajatukselta lyödä pää kylppärin lasitiiliseinään niin kovaa, että siihen nousi iso kuhmu. Ei ihan sellainen kuin Aku Ankalla sarjakuvissa, mutta ihan tarpeeksi kipeä. Sitten pitikin herätä puoli neljältä aamulla kertomaan kanssa-asujalle, kuka on Suomen presidentti. Sanoin että Kekkonen. Sain siitä huolimatta nukkua vielä lisää.

Onneksi viime viikko loppui, koska se oli jo aika väsyttävä.

Ensi viikolla lisää Elämänlankaa. Ehkä jopa neuleita?