maanantai 27. lokakuuta 2014

Talven merkkejä

Elämänlangalla ollaan erittäin taitavia tulkitsemaan erilaisia ilmiöitä, jotka ennakoivat säitä ja vuodenaikoja. Viime päivinä ilmassa on ollut selkeitä talven merkkejä.

Todistuskappale 1: Aloitin itselleni villapaidan. Sitten purin puoleenväliin ehtineen kaarrokkeen ja aloitin alusta. Nyt on toivottavasti parempi.






Todistuskappale 2: Myös ystävät ja sukulaiset palelevat. Kun olin aloittanut tuon oranssin puseron, niin eiköhän Facebookissa tullut viesti kaverilta että hei, NYT löysin just oikean villatakkiohjeen. Ja kun pohdiskelimme, mistä langasta tuon hänelle neuloisin, niin rinnalle pompahti toinen chat-ikkuna veljeltäni, joka kyseli mahtaisiko sisarusrakkaus riittää villapaitatilauksen tekemiseen. Totesin, että eiköhän tämä järjesty - varsinkin kun veljeni on ennenkin saanut minulta esimerkiksi jouluksi pahvista leikatun villasukan kuvan, joten hän tietää nämä käsinneulojan toimitusaikojen riskit. Siihen projektiin meni lanka tilaukseen, joskin saamme odottaa että soutavat ne lankakerät Atlantin yli. Uhkasin, että jos jaksan kirjoittaa ohjeen niin velipoika joutuu poseeraamaan valokuviin.

Todistuskappale 3: Polvisukat.





Aurinkoisen lämpimän kellanoranssit tai oranssinkeltaiset polvisukat valmistuivat ja samaan aikaan hankitusta syvänpunaisesta Vamp -sävystä on luotu seuraavan parin ensimmäisen sukan silmukat puikoille. Se tosin etenee nyt hitaanlaisesti, koska on näitä neulevaatteita tehtävänä. Onneksi kaikenlaisilla bussimatkoilla tarvitaan villasukan kokoista neulottavaa.

Näillä neule-eväillä taitaa pärjätä pitkälle talveen. Nyt tarvitaan vain paljon neuleaikaa ja sopivan hömppää TV-viihdettä ja äänikirjoja.

Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa, katsotaan missä silloin mennään.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Villasukkadilemma

Elämänlangalla käytiin männäviikolla parin oikeasti pakkasen puolella käyneen päivän aikana seuraava keskustelu:

- Äiti, mulle pitää ostaa heti talvikengät, mun varpaat palelee!
- Pistä villasukat jalkaan.
- Mä VIHAAN villasukkia!

Onneksi kellarista sitten löytyi viimetalviset Kuomat, joista neiti kymmenen vee ei vielä ole kasvanut pihalle. Sitten, pari tuntia ensimmäisen keskustelun jälkeen:


- Äiti kato, mä löysin nää IHANAT sukat jotka sä teit mulle joskus. Mutta ne alkaa olla vähän pienet, mä tarviin uudet!
- Etkö sä just sanonut, että sä vihaat villasukkia?
- No joo, mutta nää on tosi ihanat!

Tietysti ne sukat ovat ihanat, sillä tuo Keinahdus -malli on tehty Ilun värjäämästä elämää ihanamman tuntuisesta kashmirsukkalankasekoitteesta. (Handu on juuri nyt vähän tyhjillään, mutta juuri bongasin Facebookista että iso lankapäivitys on tulossa, kannattaa käydä siis katsomassa myöhemmin uudelleen.) Kaikki muu kutittaa, raapii tai ärsyttää, ainakin niin kauan kun lapsi jaksaa muistaa, että on jotain neulottua yllä.

Vaan tässä pääsemme dilemmaan: millaista ihkusukkalankaa uskallan käyttää neidin sukkiin, jos lopputulos onkin tuo "VIHAAN villasukkia" -versio? Lisäksi pitää tosiaan olla ohutta sukkalankaa ja hyvin istuva malli joka ei rullaa kantapään alle tai tee muita tyhmyyksiä, joten sukkien käyttöikäkään ei tule olemaan mitenkään erityisen pitkä kun ei kasvunvaraa voi juuri jättää. Pitääkö tarttua edelleen puserokirjan jämäpussissa majaileviin Baby Alpaca Silk -keriin, kun lanka on kerran saanut armon niin bolerona kuin piponakin, ja todeta että jos sukkia ei käytetä pitkään niin kyllä se alpakka sen verran saa luvan kestää? Vai onko tässä nyt ihan oikein mentävä lankakauppaan asti tekemään hankintoja?

Näissä villasukkafilosofisissa pohdinnoissa Elämänlangalla tällä kertaa. Ensi viikolla luvassa ihan aikuisen sukkia omien muhkeiden pohkeitteni muodossa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Mikä on päivän väri?

Elämänlangalla on viikon mittaan ihasteltu työhuoneen ikkunasta näkyvää vaahteraa.


Tältä tilanne näytti torstaina ennen viikonlopun viettoon lähtemistä, tänään loputkin vihreät lehdet olivat muuttuneet keltaisiksi ja punertaviksi.

Syksyn värit ovat esillä myös neuleissa. Ensimmäinen oranssinkeltainen polvisukka on jo viimeistelyä vaille valmis, toinenkin puolessa pohkeessa.


Wollmeisen Twin-sukkalanka värissä Küken hehkuu eri valoissa joko lämpimän leijonankeltaisena tai kurpitsamaisen oranssina. Piti tarkistaa, mitä tuo värin nimi tarkoittaa: ilmeisesti kyseessä on tipu, kanan- tai ankanpoika. Mikään näkemäni tipu ei kyllä ole ollut aivan näin värikylläinen.


Samaa värimaailmaa edustaa tämä murheenkryyni, Gedifran Aran-paksuinen Cashmerino, jota on haudottu huolella lankavarastossa jo varmaan vuosikymmenen verran. Syyspäivien kylmetessä ja kun olen jo kaivanut ulkovaatekäyttöön Lakeuden kutsu -puseroni, joka sopii hyvin syksyyn mutta on vähän ohkainen talvea ajatellen. Cashmerinosta yritin aloitella puseroa jo joskus kevätpuolella, mutta purkuunhan se meni.

Nyt kaivoin kerän viereeni tuijoteltavaksi, josko paita suostuisi ideoitumaan paremmin lankaa katselemalla. Mitään kokonaan palmikollista pintaa ei voi tehdä, koska lankaa tosiaan on täsmällinen rajattu määrä eikä lisää ole saatavilla - jotain sileähköä täytyy siis yrittää saada aikaiseksi. Onneksi varastossa on sentään vielä syvänpunaista Wollmeisea toisiin polvisukkiin, jos pää ei suostu kehittämään minulle puseromallia.

Näissä oranssinkeltaisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla näin ruska-ajan kunniaksi. Toivottavasti polvisukat ovat jo ensi viikolla valmiit ja lämmittävät varpaita!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Tyylikästä toimistoon

Elämänlangalla oli suorittamisen täyteinen viikonloppu, mutta pieneksi hetkeksi ehdittiin pysähtyä kuvaamaan juuri sopivasti deadlineen mennessä valmistunut jakku Ullaa varten.


Tämä jakku vilahti jo aiemmin blogissa keskeneräisenä, mutta nyt se on ehtinyt valmiiksi asti. Lankana on vuosia varastossa ollut Elsebeth Lavoldin Silky Wool. Lanka on vähän epätasaista ja hieman huonosti puikoilla liukuvaa, mutta oli silti miellyttävän tuntuista neulottavaa. Kauluksen muodon perusteella jakku sai nimekseen Kaari.

Kuvaukset hoidettiin melkoisessa kiireessä lainalapsen 8-vuotissynttäreiden järjestelyjen lomassa, ja esimerkiksi alla olevassa kuvassa vilahtava nuttura on kursittu kokoon cocktailtikuilla. Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä!


Kaari-jakku muuttaa seuraavaksi toimistolleni, joka on satavuotiaassa huvilassa. Talvisaikaan lämmityksen asetukset tuntuvat siellä toisinaan olevan joko "jääkaappi" tai "sauna", joten jääkaappipäiville kaipaa välillä lisälämmikettä.

Valmiin neuleen tyytyväisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, olisiko täällä ensi viikolla näyttää jakun kaveriksi iloisen keltaiset polvisukat.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Valmista ja väriterapiaa

Viime viikolla Elämänlangalla uhkasi kaupan myssyn hankkiminen palelevalle lapselle. Koska eihän se käy laatuun, valmistui uusi pipo tuotapikaa.


Myssy pääsikin heti käyttöön, sillä viime viikolla oli oikeasti kylmiä päiviä. Täytyy myöntää, että vaikka Nealla on uusi myssy niin Joelilla on uusi kaupan akryylipipo. Toisaalta Joel ihastui viime talvena iltapäiväkerhon tädin lahjoittamaan varamyssyyn niin, että oma käsin tehty pipo ei enää laisinkaan kelvannut, joten ehkä vahinko on tässä vaiheessa jo tapahtunut kun lapselle on kerrottu, että neulepäähineitä saa muutenkin kuin äidin tekeminä. Tai sitten pitäisi viedä riiviö lankakauppaan ja valita värit Ihan Itse, vaikka siinä on tietysti aina riskinsä. (Siinä viimetalvisessa erittäin rakkaassa lahjapipossa on nimittäin ainakin sinistä, mustaa, valkoista ja neonkeltaista.)


Kauhealla kiireellä neulotun myssyn jäljiltä lämpötila nousikin sitten niin, että viikonloppuna saatoin kyläilypaikassa istua parvekkeella pitkät pätkät auringossa neulomassa. Sain valoterapian lisäksi väriterapiaa, sillä Wollmeisen oranssinkeltainen Küken hehkui kilpaa auringon kanssa.

Nyt palaan kuitenkin sammalenvihreän Silky Woolin pariin, sillä Ullan 10-vuotisjuhlanumeron deadline lähestyy. Viimeistään sunnuntaina 5.10. lähetetyt ohjeet ovat mukana kansikuvaäänestyksessä, mutta toimitus ottaa kyllä vähän tuon deadlinen jälkeenkin vastaan ohjeita. Tehdään yhdessä tosi hieno juhlanumero, pistäkää tekin Ullaan ohjeita tulemaan!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla on toivottavasti valmis neuletakki, saa nähdä.