maanantai 11. joulukuuta 2017

Mikä maa, mikä valuutta?

Elämänlangalla tosiaan podettiin vielä pitkälle viime viikkoon flunssaa, eli melko rauhallisesti on tullut otettua. Neulottu on hiljalleen, mutta mitään uutta valmista ei ole.

Koska itsenäisyyspäivänä oli vielä ihan selvästi flunssainen olo, niin jätin kaikki riennot väliin ja katsoin Linnan juhlia. Täytyi tosin tyytyä läppärin pieneen ruutuun, koska kun avasin television, se ilmoitti että meillä ei ole kanavia. En vielä ole selvittänyt mistä tämä johtuu, koska akuutti tarve katsoa televisiosta sieltä tulevaa lähetystä päättyi jo.

Juhlien katselussa toimi seurana säärystin, josta on kehkeytymässä oikein sievä. Olen toisaalta neulonut ja kiroillut ja miettinyt että miksi neulon baijerilaispalmikoita, ja toisaalta taas miettinyt että minullahan on tosiaan ison neulepuserollisen verran suklaanruskeaa sukkalanganpaksuista merinovillaa, josta voisi tulla pusero. Olin ajatellut tavallisia palmikoita, mutta edelleen: miksi neuloa jotain helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita?

Kotona lepäily auttoi onneksi sen verran, että torstaina olinkin sitten tarpeeksi terve menemään hammaslääkäriin. Villasukka auttoi, vaikka lääkäri ei tarkistanutkaan onko siinä reikiä.

Minä sain pysyvän paikan hampaaseen, joka reilu kuukausi sitten todettiin haljenneeksi - ja noottia siitä, että voisi käydä hammaslääkärissä useammin. Sukka ei saanut toruja, vaan kiitoksia siitä, että onpa kaunis lanka.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Minulle väitettiin, että jouluaatto on jo ensi viikolla, mutta sitä en kyllä usko. Katsotaan, onko ensi maanantaina jo jouluisemmat tunnelmat!


maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukuu

Elämänlangalla ihmetellään näinä päivinä sitä, että marraskuu meni ja siitä selvittiin taas kerran hengissä. Nyt tosin iski viime viikon työkiireiden keskelle myös flunssa, jonka rippeitä vielä poden. Ääni alkaa sentään vähän parantua, niin että pystyn huomenna vastaamaan töissä puhelimeen, ja sitten on keskiviikkona onneksi vapaapäivä.

Keskellä kaikkia muita kiireitä päätin aloittaa uuden neuleen. Koska miksi neuloa mitään valmiiksi tai jatkaa mitään helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita hammastikuilla? Tulossa on Tifara -säärystimet Rico Design Superba -bambusekoitesukkalangasta, jota näemmä olen joskus ostanut kaksi kerää ja sitten unohtanut. En vielä tiedä teenkö näihin alkuperäisissä Tifaroissa olevat levenevät alareunat, katsotaan sitten.

Nämä pikaiset terveiset tällä viikolla - katsotaan, onko ensi viikolla reippaampaa Elämänlanlaa.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Elämää ja roolipelejä

Elämänlangalla ollaan viime viikko vietetty kovin aktiivista ja kiireistä elämää, ja tällä viikolla kiireet jatkuvat töiden merkeissä. Jos lukijoissa on klassisen musiikin ystäviä tahi kotiseututyön tukijoita pääkaupunkiseudulta, niin tervetuloa tiistaina 28.11. kuuntelemaan konserttia Sellosaliin! Tämä on ollut vuoden suuri projekti, ja esiintyjät ovat maailman huipulta. Konsertin tuotolla tuetaan kotiseututyötä ja lähikulttuuria.


Töiden lomassa on onneksi ehtinyt myös harrastaa sekä neulontaa että roolipelaamista. Viime viikolla Nean luokka vietti peli-iltaa, ja Nea kysyi voisiko äiti vetää siellä peli-illassa roolipeliä. Tokihan äidin täytyi siihen ryhtyä.

Samaista Praedor-roolipeliä tuli muuten pelattua myös sunnuntaina. Samalla valmistuivat ne oranssit kärjestä aloitetut sukat, joista toinen vilahti pari viikkoa sitten blogikuvissa. Niistä ei tosin ole valokuvaa, koska ne ovat minulle hieman isot ja sitäpaitsi päättelykeijua ei ole näkynyt.

Aloitin sitten uudet polvisukat, että laukussa kulkevien keskeneräisten sukkien määrä pysyisi vakiona. Oranssinkeltaista Wollmeisea, väri Safran.

Tässä villasukka poseeraa tänä aamuna Suomen Kotiseutuliiton kokoustilassa, jossa olin osallistumassa kaupunkityön jaoston kokoukseen. Ensi kesän kotiseutupäiviä vietetään Lappeenrannassa, ja kuten on ollut tapana, keskustelutilaisuuksissa puhutaan myös siitä, millaista on kotiseututyö kaupungeissa.

Ja illalla lisää roolipeliä, tällä kertaa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Seikkailuilla 1900-luvun alun Egyptissä oli mukana pitsihuivi, jonka löysin viime viikolla neulelaatikoita siivotessani. Huivi on jopa oikeasti jonkin verran edennyt viikossa.

Näin syksyllä on myös erilaisten vuosikokousten kulta-aikaa. Torstaina olen työn puolesta sihteerinä yhdessä syyskokouksessa, kun taas lauantaina olin puheenjohtajan ominaisuudessa pitämässä Ullaa julkaisevan Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokousta. Jatkan puheenjohtajana myös ensi vuonna, joten myös blogissa tulee varmasti olemaan säännöllisiä muistutuksia Ullan olemassaolosta. Nyt heti mainostan, että kannattaa liittyä Suomen Verkkoneuleyhdistyksen jäseneksi, koska vuoden viimeisen numeron ilmestymisen jälkeen liittyneet saavat samalla myös alkavan vuoden jäsenyyden. Ullaa tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, ja jäsenmaksut ovat yhdistyksen ainoa tulonlähde. Ne siis myös turvaavat sen, että Ullan kaikki ohjeet pysyvät verkossa ilmaiseksi saatavilla. Jäsenet saavat nähdä tulevat numerot ennakkoon ja pääsevät äänestämään kansikuvaneuletta.

Näissä aktiivisissa tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Katsotaan riittääkö ensi viikolla enää energiaa bloggaamiseen!



maanantai 20. marraskuuta 2017

Laiskanlaista

Elämänlangalla neuleet ovat edistyneet viimeisen viikon aikana laiskanlaisesti. Syytän marraskuuta, kun kaikki on pimeää, ankeaa ja väsyttävää.

Viime viikon myssy on sentään valmis!

Nyt kun vielä jossain vaiheessa olisi tarpeeksi päivänvaloa neuleiden valokuvaamiseen. On se kumma, että yli vuosikymmenen neulebloggaamisen jälkeen edelleen tulee joka syksy yllätyksenä se, että valoa ei ole tarpeeksi kunnon blogikuviin.

Noin muuten olen viikon mittaan mm. siivonnut neulenurkkaukseni. Olen jo pidempään miettinyt, että pitäisi neuloa uusi pitsinen suorakaidehuivi - ja arvatkaa, mitä löysin? Kyllä, pitsisen suorakaidehuivin, josta on neulottu korkeintaan neljännes. Ja aika monta sellaista lankaa, jotka olin jo ehtinyt unohtaa ostaneeni. Mahtaakohan taas olla lankojen suhteen vähän kurinpalautuksen paikka?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, eteneekö mikään ensi viikkoon mennessä!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Optimistista neulontaa

Tänään Elämänlangalla mietitään taas kerran sellaista ihmeellistä ilmiötä kuin neulojan optimismi. Ne jotka tuntevat minut tietävät, että optimismi ei mitenkään ole määräävin ominaisuuteni, mutta joskus se päättää iskeä. Niin kuin esimerkiksi eilen illalla. Huomatkaa, että tämä ajatusketju alkoi varttia vaille 12 yöllä, eikä esimerkiksi iltayhdeksältä:

"Hei mulla puuttuu tästä uudesta myssystä vain ehkä sentti ja kavennukset. Mähän neulon tän nyt valmiiksi ja ehdin kastella ja laittaa kuivumaan ja saan huomenna päivänvalon aikaan kivoja blogikuvia."

Noin tuntia myöhemmin, siis kellon lähestyessä yhtä yöllä, oli päästy tähän:

"Tää neulominen olisi paljon nopeampaa, jos en unohtaisi kesken kerroksen että piti tehdä kavennuksia, ja joudun purkamaan monta kymmentä silmukkaa."

Että tonttumaisia terveisiä täältä Elämänlangalta. Onkos täällä kilttejä lapsia? Fiksuja neulojia nyt ei ainakaan. Mutta tänään saan ihan varmasti myssyn valmiiksi!

Loppukevennykseksi vielä kärjestä aloitettu villasukka. Tällaisia neuloessa tulee aina vastaan se työvaihe, jossa käy mielessä, että olikohan se nyt varmasti jalka eikä joku aivan muu ruumiinosa, johon tämä neule oli tarkoitettu.

Sukasta tuli minulle hippusen iso, joten jollekin miespuoliselle se oletettavasti joka tapauksessa lahjoitetaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!