maanantai 1. helmikuuta 2016

Välipalapöksyjä

Elämänlangalla ollaan tultu toviksi pois villasukkien maailmasta, ja puikoilla on nyt villavaippahousuja ystäväpariskunnan muutama viikko sitten syntyneelle vauvalle.


Tämän kokoiset pöksyt valmistuvat näppärästi yhden illan aikana telkkaria katsoessa. Ohje on Ullasta, kuinkas muuten: Villapöpät. Tietysti minulla on eri lanka ja erilaiset puikot, joten kokoa saa veikkailla - koska lankaa riittää, teen vielä parilla eri silmukkamäärällä kokeiluversiot. Jos pienimmät ovat liian pienet, niin sittenhän lapselle on valmiiksi yhdet vaippahousut ensimmäiselle vauvanukellekin.


Lankana on nyt eksoottisesti uusi tuttavuus Novitalta, huopuva Joki-täysvillalanka. Lanka on neulottaessa hieman karkean tuntuista, mutta toivon että lanoliinikäsittely pehmentää.

Vauvahuuruisissa tunnelmissa odotellaan siis, että päästään viemään pöksyjä uudelle tulokkaalle. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!

P.S. Vaippa-asioihin liittyen, kai olette tutustuneet Äitiyslaki -kansalaisaloitteeseen? Käykää ihmeessä allekirjoittamassa!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Hiljaiseloa

Elämänlangalla vietetään nyt vähän hiljaiseloa, kun tulossa olevat sukkakirjan ensimmäiset kuvaukset verottavat julkaisukelpoista neuleaikaa.


Siitä kun melkein vuosikymmen takaperin tein ensimmäistä neulekirjaani, on homma selvästi muuttunut siihen suuntaan, että valmiita markkinointimateriaaleja pitäisi olla näin tekijän kannalta ihan kamalan aikaisin siihen nähden, mikä on suunniteltu julkaisuaikataulu. Nyt siis valmistellaan yhden tekniikkaohjeluvun aineistoa siihen, että saisimme sekä tekstin että kuvat kustantamoon puoli vuotta ennen kirjan varsinaista materiaalideadlinea.





Tekniikkaohjeiden tekeminen on kyllä siitä hauskaa, että kaikkien näiden neulevuosien jälkeenkin oppii aina uutta. Tähän mennessä olen nyt talvella esimerkiksi neulonut kolme sellaista kantapäätä, joita en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, ja niistä vain yksi oli sellainen, joka ennestään oli kuitenkin teorian tasolla minulle tuttu. Tekemällä oppii, ja on mahtavaa kun tulee ahaa-elämyksiä, että näinhän tämä kummallisen kuuloinen ohje toimiikin. Oman aikansa vie sitten myös kirjoittaminen, kun pitäisi osata ilmaista ohjeet tiiviisti mutta selkeästi. Sitä puolta saakin työstää aina ja ikuisesti.

Katsotaan, josko ensi viikolla Elämänlangalla olisi jo muuta eloa, vai meneekö peräti seuraavalle.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Oppia ikä kaikki

Elämänlangalla on viime viikkoina puuhasteltu ahkerasti uuden kirjaprojektin parissa. Muistatteko, kun muutama vuosi sitten olin tekemässä Pipo on pääasia -kirjaa? Nyt sama työryhmä on tarttunut sukkiin. Tarkoituksena on tarjota kattava paketti sekä sukkatekniikkaa että ohjeita suomeksi.

Koska olen kirjoittanut paljon paitsi neuleohjeita myös tekniikkaohjeita, lupauduin kirjoittamaan tekniikkaosuudet ja teen sitten vähän vähemmän ohjeosioon. Viime aikoina olen uppoutunut syvälle kantapäihin. Minun pitäisi jossain vaiheessa saada työskentelytila, mutta tällä hetkellä kirjoitan olohuoneen sohvannurkassa. Lattia nurkan vieressä näyttää tältä:


Nokkela lukija saataa tästä arvata, että työn alla on juuri nyt tutkielma kantapäistä. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja on tietysti mahdotonta kartoittaa, mutta yrityksenä on nyt hahmottaa tutumpien kantapäiden (noin 3 tai 4 neulon ulkomuistista) lisäksi pari muutakin. Joudun siis tekemään taustatutkimusta ja opettelemaan uutta! Ostin myös Ravelrystä yhden sukkatekniikkatutoriaalin, valokuvasin äidin varastosta Novitan sukkaekstrasta pari aukeamaa ja lisäksi olen vertaillut kantapäitä aika monista netissä olevista valmiista neuleohjeista.

Tästä johtuen myös neuleprojektit ovat vähän hyshys, mutta tämän verran voin näyttää:

Tällaisia malleja syntyy kaikista erilaisista kantapäistä, joiden anatomiaa nyt opiskelen. Vaikka tämä työvaihe näyttää vielä ihan tavalliselta ranskalaisen tai hollantilaisen kantapään alulta, niin voin sen verran paljastaa, että kantapään käännöstä en koskaan aikaisemmin tähän nimenomaiseen tyyliin ole tehnyt.

Näissä uuden oppimisen tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisinko ensi viikkoon mennessä ehtinyt neuloa jotain sellaista, jota voi täällä blogissa näyttääkin.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Yhtä juhlaa

Elämänlangalla on palattu arkeen varovasti. Torstaina kävin kurkistamassa, että työpaikka on edelleen pystyssä loman jälkeen, ja sitten perjantaina suuntasinkin Folklandia -risteilylle, joka oli yhtä kansanmusiikin juhlaa. Hauskaa oli tänäkin vuonna, ja neule kulki toki myös mukana.

Uusin Wollmeise-polvisukkani, väriä Orient, on jo jalkaterässä asti. Taustalla tuolille nostetuissa jaloissa vastaavat vihreät Wollmeise -sukat ovat palvelleet erinomaisesti nyt pakkasilla. Käytän muutenkin tätä nykyä syksystä kevääseen vain näitä itse neulottuja ohuita polvisukkia, mutta näillä keleillä olen ollut erityisen kiitollinen niiden lämmöstä.

Nyt alkaneeseen vuoteen täytyy näemmä asennoitua 40-vuotisjuhlavuotena, kun ensimmäinen onnittelukortti tuli jo nyt vaikka syntymäpäivä onkin vasta toukokuussa:

Ammattiyhdistys muisti minua kortilla ja tiedotti, että julkaisevat jäsenlehden seuraavassa numerossa halukkaiden pyöreitä vuosia täyttävien merkkipäivätietoja. En taida itse vielä olla ihan kypsä kasvokuvaan lehdessä, mutta ihan hauskahan tällainen muistaminen on. Täytyy ehkä alkaa miettiä, josko varsinaisen syntymäpäivän kieppeillä keksisi jonkun hauskan tempauksen.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Mitähän ensi viikolla mahdetaan neuloa?

maanantai 4. tammikuuta 2016

Lumivalkoinen

...no ei nyt ehkä ihan, mutta luonnonvalkoiselta näyttää neuleissa tällä hetkellä. Ulkona puolestaan on ihan lumivalkoista ja kova pakkanenkin kaiken lisäksi. Mitä mainioin sää käpertyä sohvannurkkaan neulomaan, siis! Minulla on vielä pari päivää joululomaa jäljellä, joten yritän ottaa tästä nyt kaiken ilon irti. Viimeistään torstaina on sitten pakko lähteä ulos ovesta, kun työt jälleen kutsuvat.


Kuvien luonnonvalkoisen pienen jakun alku on Jaegerin Silk -lankaa, jonka tekeminen on lopetettu varmaankin jo vuosikymmen takaperin. Kyseessä on siis 100 % silkkilanka, jota on 50 gramman kerällä huimat 186 metriä. Olen aikoinaan hamstrannut sitä puoli kiloa, mutta en ole sitten missään vaiheessa uskaltanut lähteä siitä mitään neulomaan. Nyt kuitenkin toteutan neuleaiheista uudenvuodenlupaustani: yritän olla ostamatta uutta lankaa ihan vain omistamisen ilosta, ja sen asemesta koitan saada neulottua juuri tällaisia ikuisuksia säästettyjä aarteita.


Jakun alku on 3/4 -raglan, mutta eihän se sillä tavoin henkarilla kuvattavana pysynyt - varsinkin kun silkkilanka on niin liukasta, että luiskahtaisi varmasti muutenkin vaateripustimelta. Siksi etukulmat, jotka oikeasti ovat siis eturaglanien reunat, on kurottu kokoon ylimääräisellä pyöröpuikolla. Työssä on siis tällä hetkellä vain selkä ja hihat sekä molemmin puolin etureunassa noin 25 silmukkaa. Tästä ei ole tulossa suljettava jakku, vaan sitten kun olen tyytyväinen selän pituuteen neulon helmasta etureunojen kautta niskaan pitsireunuksen.
Onnistuin melkein tekemään pelkkää sileää neuletta, mutta koska aloitin työn reissun päällä eikä minulla ollut mukana silmukkamerkkejä, päädyin tekemään raglanlisäysten väliin minipalmikon.

Tämä työ on vielä sellaisessa "katsotaan mitä tästä tulee" -vaiheessa. Yksi on kuitenkin varmaa: silkkilangasta on ollut jo tässä vaiheessa neulottaessa merkittävästi enemmän iloa kuin varastolaatikossa!

Näin Elämänlangalla aloitellaan uutta vuotta. Entäs teillä?