maanantai 25. toukokuuta 2015

Sinisen neuleen kirous

Elämänlangalla uskotaan vakaasti siihen, että siniset neuleet ovat kirottuja. Ne menevät nimittäin aina tavalla tai toisella pieleen, kuten neulekirjoja tehdessä on huomattu. Jos neulominen sujuu hyvin, niin vähintään sitten ohjeesta löytyy joku massiivinen virhe. Siksi olinkin jossain määrin epäileväinen, kun Nea valitsi puuvillaneuletakkinsa väriksi kirkkaan vaaleansinisen.

Jo alku tuki kirousteoriaa, kun postimies ilmeisesti souti langat Atlantin yli, ja ne saapuivat vasta siinä vaiheessa kun Ullan deadline oli jo aivan ovella. Ryhdyin kuitenkin ahkerasti neulomaan, ja melko nopeasti ja vähin vastoinkäymisin neule alkoikin muotoutua.


Aluksi epäilin, että lanka ei riitä. Puolivälissä tuntui siltä, että kyllähän tätä on vaikka kuinka paljon. Sitten alkoi jännitysnäytelmä, kun toisen hihan edetessä viimeinen kerä vajui vajumistaan. Ystävälliset kanssaneulojat antoivat onneksi hyviä ohjeita, kuten sen hyväksi havaitun neuvon, että jos neuloo nopeammin, lanka riittää pidemmälle. Näin selvästi oli, ja kun lauantaina katsoin putkeen useamman jakson Australian Junior Master Chefiä, 3/4 yhdestä minisarjasta sekä Euroviisukisat alkumetreiltä pisteidenlaskun loppuun, sain neulottua kaikki osat valmiiksi.

Älkää kertoko kenellekään, (älkääkä tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon) mutta ompelin olkasaumat, istutin hihat ja neuloin nappilistat ja kauluksen ennen kuin kastelin ja muotoilin työn. Hyvä siitä näyttäisi tulevan. Odottelen vielä nappeja: Puputsin puoti lupasi sponsoroida minulle käsin neulottuun neuleeseen sopivat käsityönä tehdyt napit. Paikallisen Eurokankaan nappivalikoima on aika aneeminen, joten ilahduin tarjouksesta kovasti ja odottelen postia malttamattomasti.


Ostan yleensä lankaa reilusti, joten harvoin mennään näin tiukoille: näiden kolmen pienen kerän lisäksi tallella oli vielä mallitilkku, jonka olisin voinut purkaa jos olisi oikein tiukaksi mennyt. Myönnetään, että lauantaiyönä alkoi vähän hermostuttaa!

Nyt ohje on kirjoitettu valmiiksi ja mailattu Ullaan oikolukua varten, vain vähän reilut 2 viikkoa deadlinen jälkeen eli melkein ajoissa. Kuvat seuraavat perässä kunhan saan ne mainitut napit, ja saan metsästettyä Nean valokuviin. Seuraavaksi aion neuloa itselleni sukkia- ja sitten minulta on tilattu jossain vaiheessa hypistelymuhvi rakkaalle perhetutulle. Täytyy tutkia lankavarastoja, josko löytäisi siihen jotain oikein miellyttävän tuntuisia lankoja.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Vaikuttaisi siltä, että ensi viikolla tervehditään taas, että hyvää päivää, sukanvartta.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Eksyksissä ajassa

Elämänlangalla oltiin viime viikonloppuna aivan eksyksissä ajassa, kun vuotuinen roolipelitapahtuma Ropecon järjestettiinkin jo toukokuussa. Tapahtuman kotina vuodesta 1998 toiminut Dipoli peruskorjataan ja tilojen käyttötarkoitus muuttuu, joten viikonloppuna pelinörtit valtasivat Otaniemen näillä näkymin viimeistä kertaa tässä mittakaavassa. Ensi vuonna ollaan Helsingin Messukeskuksessa normaalimpaan aikaan vuodesta eli 29.-31.7., mutta silloin saadaankin sitten opetella aivan uuden talon tavoille.


Ropeconiin kuuluu hankkia uusi paita. Tämänvuotinen Con-paidan maalasi käsin ystäväni Jari. Muut Social Justice -joukon jäsenet olivat Ranger, Illusionist, Wizard, Bard, Mage, Priest ja Thief. Virallinen tarinamme on, että Social Justice Warrior kaatui Internetissä trolliarmeijan hyökkäyksessä, ja pidämme siitä kiinni.


Ropeconin ohjelma oli taas monipuolinen. Tämän vuoden kohokohtiin kuului ehdottomasti Unreality -kuoro, joka esitti musiikkia esimerkiksi tietokonepeleistä ja fantasiaelokuvista. Jos lukijoissa on kuorolauluun kallellaan olevia nörttejä pääkaupunkiseudulta, niin kuorolla on kuulemma tässä lähiaikoina tulossa koelaulutilaisuuksia.


Perinteisesti Ropeconissa myös neulotaan. Tässä Nean takin hiha katselee, kuinka paneelikeskusteluun alkaa vähitellen kertyä yleisöä paikalle. Minulla siis oli vakaa aikomus mennä coniin maksavana asiakkaana, mutta sitten minut kutsuttiin mukaan kirjailijapaneeliin, nimenomaan tietokirjailijana. Minun on myönnettävä, että vielä neljän neulekirjankin jälkeen kirjailijaidentiteetti on vähän hukassa, ja stressasin kovasti siitä, onko minulla paneelissa mitään sanottavaa. Tutut eivät yllättyne, jos sanon, että en jäänyt tuppisuuksi. Paneelilla myös oli loppujen lopuksi myös ihan mukavasti yleisöä, vaikka sunnuntaiaamun ohjelmaslotti ei ehkä ole kaikkein houkuttelevin mahdollinen.


Käytin myös tilaisuutta hyväkseni ja ostin Kaubamajasta erilaisia pieniä pelejä. Näistä ehdittiin testata vain Love Letter, joka olikin mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Ensi viikolla on toivottavasti lisää neuleasiaa, kun Nean jakku etenee - Ullan deadline oli ja meni, mutta toinen hiha puuttuu vielä. Näissä tunnelmissa siis seuraavaan viikkoon ja kesää kohti!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Juhlahumua

Elämänlangalla ollaan vietetty viikonloppu juhlatunnelmissa, kun syntymäpäiväni ja äitienpäivä osuivat tänä vuonna samalle päivälle. Synttäripäivällisvieraat oli kutsuttu lauantai-illalle, ja lisäksi Nean rokkiryhmä kilpaili päivällä Rock'n'Swing -tanssien SM-kisoissa.


Näette aivan oikein - kuvassa on sininen neule. Olen tekemässä Nealle puuvillaneuletakkia, ja neiti itse valitsi värin. Toistaiseksi neuleessa ei ole tapahtunut mitään katastrofeja, vaikka siniset neuleet tunnetusti aina epäonnistuvat. Lankana on Cascade Yarnsin Ultra Pima, joka on harvinaisen miellyttävää neulottavaa ollakseen puuvillaa. Ohje, noin 145-150 -senttiselle lapselle, on tulossa Ullaan. Tällä ohjeella en pääse kisaamaan kansikuvasta, sillä deadline oli eilen, mutta toimituksesta luvattiin että saan toimittaa materiaalia myöhemminkin. Onneksi viime viikolla vilahtaneet vauvansukat valmistuivat ja kävivät kuvattavina, joten ehkä saan niillä vähän söpöyspisteitä.


Ihan koko tanssikisan ajan ei voinut neuloa, koska välillä piti katsoa kuinka tyttöformaatio Rokkikiitäjät esiintyi. Kisa sujui oikein reippaasti, ja kotiin tultiin hopeamitalit kaulassa. Rehellisyyden nimissä on ehkä kuitenkin mainittava, että sarja oli sen verran pieni, että kaikki saivat jonkin palkinnon.

Lopun lauantaita oli pidettävä neuletaukoa, sillä Rouvain päivällinen valtasi Elämänlangan keittiön.


Koska kyseessä oli minun syntymäpäiväni, ei synttärikakku ollut perinteinen kermakakku, vaan tummalla suklaalla tehty suklaamoussekakku. Lapsille kakku olisi saanut olla vähän makeampaa, mutta minusta se oli oikein maistuvaa.

Näissä tunnelmissa lähdetään viettämään seuraavaa elinvuotta - sinistä puuvillaa neuloen. Katsotaan, joko ensi viikolla päästään esittelemään mallia.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Tossukat

Viime viikolla Elämänlangalla tutkittiin valkoista sukanvartta:


Kuvan sukka on aikuisen naisen kokoa ja neulottu keskipaksusta langasta. Äkkiseltään veikkaisin, että työssä on käytetty Nallea tai jotain hyvin vastaavan oloista lankaa. Kun ryhdyin testailemaan pintaneuletta, se alkoi kuitenkin kuiskutella minulle vauvansukista. Onnekkaasti tuttavapiirissä on meneillään hyvä vauvavuosi, joten sain nopeasti puhuttua itselleni lupauksen lainata yksiä pikkuisia jalkoja, jahka nämä tossukat ovat valmiit.

Olin muuten unohtanut, miten paljon huomiota söpöt vauvanneuleet herättävät. Nytkin juttelin bussissa pitkät pätkät erään rouvan kanssa, joka välittömästi tiedusteli, että onko neule menossa aivan vastasyntyneelle. Vielä ei sentään kysytty, neulonko lapsenlapselle, joten lähestyvä syntymäpäivä ei ilmeisesti ole toistaiseksi vanhentanut minua merkittävästi.


Lankana on edelleen sama erittäin riittoisa vihreä Austermann Royal, jota käytin jo kummityttösen villapaitaan ja villahousuihin sekä kummipoikasen lapasiin (jotka onneksi ovat niin isot, että sopivat varmasti vielä syksyllä, koska en näemmä saanut niitä kevätpuolella toimitettua perille). Koska kohtuus lankaostoksissa ei kuulu päällimmäisiin hyveisiini, ei viimeinen kerä vieläkään ole menossa.

Tossukoiden ohje on menossa Ullaan. Vielä ehtii viimeistellä ohjeita seuraavaan numeroon, sillä deadline on vasta sunnuntaina. Nyt on muuten myös hyvä aika ilmoittautua tekemään ohjeiden oikolukua tai ladontaa, sillä seuraavan numeron valmistelu vie paljon aikaa ja apukädet ovat tarpeen. Päätoimittajan tavoittaa osoitteesta paatoimittaja@ullaneule.net. Laittakaa rohkeasti viestiä ja kysykää lisää!

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla luvassa on toivottavasti uutta lankaa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Valmista!

Viime viikon vatsatauti on väistynyt ja Elämänlangalla ollaan jälleen täysissä voimissa. Jotain neulottuakin on valmistunut, nimittäin kummityttösen villahousut. Naureskelinkin kummityttösen äidille, että sopivasti näin kevään tullen nämä joululahjaksi ajatellut ehtivät valmiiksi asti. Sitten kun vielä saisi ne toimitettua perille olisi hyvä, puhumattakaan siitä, että housut sopisivat velä syksyllä.


Tarkkaavainen katsoja kiinnittää huomiota korkeaan vyötäröön ja pitkiin joustimiin lahkeensuissa. Näiden tarkoituksena olisi toivottavasti vähän pidentää housujen käyttöikää, sillä joustimet on helppo taittaa ylös tai alas. Pitkä vyötäröjoustin toivottavasti myös suojaa taaperon tai pienen leikki-ikäisen selkää, jos leikkien lomassa paita rullautuu ylös. Housujen takapuoli on muotoiltu lyhennetyin kerroksin vähän tilavammaksi, vaikka vaippaikä alkaakin kummityttölässä vähitellen olla jo ohitettu.

Nyt kun puikoilla on aktiivisesti lähinnä oma sukka, minulle toimitettiin pala purtavaksi: sain töistä tänään mukaani alla olevan valkoisen sukan ja pyynnön selvittää, miten tämä pintaneule tehdään. Pikaisella vilkaisulla vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi sinänsä yksinkertainen pitsineule, mutta sellaisena muunnelmana, jossa langankiertoja ja kavennuksia tehdään joka kerroksella ilman välikerroksia. Täytyy jossain vaiheessa ottaa puikot kauniiseen käteen ja katsoa.


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla on jo toukokuu!