maanantai 14. huhtikuuta 2014

Neuloja kääntää ohjeita...

...helppoja ja vaikeita

Kuten aiempina viikkoina on käynyt ilmi, Elämänlangalla on ollut ilmassa kiireistä käännöstyötä. Nyt, kun käännös on aivan loppusuoralla, voin tehdä pienen esittelyn kirjasta. Kyseessä on Simona Merchant-Destin ja Faina Gobersteinin kirja The Art of Seamless Knitting, joka tulee Suomessa ilmestymään nimellä Saumatonta neulontaa. En tarkalleen tiedä koska: käännös pitää jättää kustantajalle huhti-toukokuun vaihteessa, ja siitä menee tietysti aina aikansa ennen kuin päästään julkaisuun asti.


The Art of Seamless Knitting on ennen kaikkea tekniikkaohjekirja, jossa paneudutaan laajasti siihen kuinka neulevaatteita toteutetaan ilman saumoja. Kirjassa on kyllä myös kymmenkunta ohjetta (joista pari jää suomennoksessa pois), jotka demonstroivat tekniikoita käytännössä, mutta ohjeet eivät millään muotoa ole pääasia. Neuleohjeet on kirjoitettu amerikkalaistyylisen perinpohjaisesti ja ovat siis pitkiä. Kokosarjoitus on ilahduttavan laaja, yleensä 6 tai 7 kokoa.


Saumattomia tekniikoita käsitellään niin suljetussa kuin tasoneuleessa, sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös, ja monin erilaisin kaarrokeratkaisuin. Suurin huomautuksen aiheeni on kirjoittajien periaatteellinen ratkaisu teettää istutetut hihat erillisinä ja kädenteille ommeltavina. Kun tarkoituksena on esitellä neuletekniikoita, joissa ompelun tarve on minimoitu, olisi voinut toivoa otettavan kantaa myös erilaisiin tapoihin toteuttaa istutetut hihat ilman ompelua - tekniikoita kuitenkin on olemassa useita erilaisia.

Kiitosta kirja ansaitsee näin neulesuunnittelijan näkökulmasta siitä, että joka kohdassa esitellään tapoja käyttää tekniikoita omaan suunnitteluun. Yllä olevassa kuvassa on kaavioehdotuksia erilaisista pintaneuleiden sijoittelusta ja neuleohjeiden lopussa on "Make it Yours!" -infoboksi, jossa annetaan vihjeitä pintaneuleiden korvaamisesta omilla ja muista tavoista muokata ohjetta.


Kirja käsittelee omissa luvuissaan palmikot, pitsineuleet sekä muut pintaneuleet. Perustietoluvuissa käsitellään erikseen ruutupiirrosten muokkaaminen sileästä neuleesta suljettuna neulottavaksi sekä esimerkiksi lisääminen ja kaventaminen pintaneuleissa, joissa silmukkamäärät vaihtelevat. Asiat olivat minulle ennestään käytännössä tuttuja, mutta osin sellaisia, joiden kanssa olen kokeneenakin neulojana paininut monet kerrat. Kirjan suuri ansio onkin se, miten perusteellisesti esimerkiksi erilaisten neulepintojen vaikutus neuleen muotoiluun avataan.

Alkuteoksen lopussa on myös kuvitettu perustekniikkaosio, jota ei käännetä suomeksi. Oletus kuitenkin on, että suomalainen neuloja osaa luoda ja päätellä silmukat, poimia silmukoita työn reunasta ja neuloa ne sekä ommella sauman. Muutama tekniikka saattaa olla vieraampi, joten jos kirjaan tutustuu englanninkielisenä, kannattaa sitäkin osiota vilkaista.

Vaikka tässä vaiheessa käännöstyötä olenkin kurkkuani myöten täynnä Gobersteinia ja Merchant-Destiä, suosittelen silti lämpimästi. Tämän tyyppistä opasta ei aiemmin ole itsellä tullut vastaan, ja kirja on omaankin hyllyyn arvokas lisä.

Näissä kirjallisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Toiveissa olisi ensi viikolla palata käytännön neulontaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Uusia leluja

Elämänlangalla on vietetty viikonloppua innokkaasti uusien lelujen parissa.

Ensimmäinen uusi lelu on upouusi läppäri. Vanhassa alkoi ilmeisesti tuuletin lopullisesti hajota, ja jouduin tekemään riskianalyysiä: onko stressaavampaa käydä ostamassa uusi kone ja viettää päivän verran ohjelmia asentaen ja säätöjä kiroillen vaiko odottaa, että vanha kone hajoaa kesken käännöstyön ja sitten käydä ostamassa uusi kone? Päädyin sitten matkustamaan Verkkokauppaan ja hakemaan sieltä pois uuden kivan punaisen Acerin. Yksi jos toinenkin tuttu on haukkunut Aceria, mutta itselläni käyttökokemukset ovat hyviä ja näppäimistön tuntuma on mieluinen.

Yksi asia johti toiseen. Vanhalta koneelta sai kyllä sujuvasti kaikki tiedostot, ja Office2007 -ohjelmatkin asentuivat netistä kun ymmärsin käyttää Microsoftin sivuja oikealla selaimella. Niinpä käännöstyöt, valokuvat ja kaikenlaiset neuleohjehommat löysivät nopeasti tiensä uudelle koneelle. Totesin kuitenkin, että cd-aseman puutteessa en enää helposti saa vuosia käyttämääni Stitch & Motif Maker -ruutupiirrosohjelmaa siirrettyä.


Tein netissä tutkimuksia ja totesin myös, että kyseisen ohjelman kehittäminen on loppunut puoli tusinaa vuotta sitten, eikä uusia versioita ole. Niinpä oli aika tutkia hieman uusia vaihtoehtoja ruutupiirrosten tekemiselle.

Päädyin lopulta ostamaan StitchMastery Knitting Chart Editor -ohjelman. Muutamia muitakin vaihtoehtoja oli, mutta StitchMastery vaikutti minun käyttööni sopivimmalta. Toistaiseksi olen piirtänyt vasta yhden ruutupiirroksen kokeeksi, ja se löytyy yllä olevasta ruutukaappauksesta. (Kuvan voi klikata isommaksi tarkastellakseen paremmin ohjelman yksityiskohtia.)

Varsinaista arvostelua en siis vielä tässä vaiheessa osaa kirjoittaa, mutta ensivaikutelma ohjelmasta on myönteinen. Jos käytän tätä puoleksikaan niin paljon kuin käytin vanhaa ohjelmaa, ei 60 punnan hinta ole millään muotoa liikaa pyydetty. Uhkailin päätoimittajalle, että kirjoitan ohjelmasta arvostelun Ullaan, mikäli sellainen lehteen sopisi, kunhan tässä lähiviikkojen aikana ehdin tarkemmin paneutua ohjelman käyttöön.


Se, mikä jää nähtäväksi on tietenkin, miten tämä ohjelma taipuu niihin ohjeisiin, joita tutummat sarkastiseen sävyyn kutsuvat "Kristelin helpponeuleiksi". Vanhassa ruutupiirrossoftassani esimerkiksi palmikot perustuivat moduulirakenteeseen, eli valmiina oli kahden silmukan levyisiä kiertoja ja loput silmukat lisättiin valikoimasta yksittäisten silmukoiden levyisiä paloja, joita yhdistelemällä sai askarreltua erittäin monen näköisiä palmikoita. StitchMasteryssä puolestaan kaikki käytettävissä olevat merkit löytyvät valikoista (kuvassa oikeassa reunassa) jaoteltuna erilaisten otsikoiden alle, esimerkiksi "neljän silmukan levyiset palmikot" tai "oikein neulotut kavennukset".

Neulesuunnittelijan kannalta heti alkuun ilahduttavin piirre ohjelmassa on ruutupiirrosten merkkien selitys. Ylimmässä kuvassa itse ruutupiirroksen vieressä oleva "Key" on yllä leikattu lähempään tarkasteluun. Ohjelma siis luo tämän merkkien selityslistan automaattisesti: kun valitsee valikoista haluamansa merkin ja klikkaa sen ruutupiirrokseen, ohjelma lisää merkin heti automaattisesti listalle selityksen kera. Selityksissä on pohjalla englanninkielinen lyhenne, mutta kutakin tekstiä klikkaamalla niitä voi editoida.

Ruutukaappauksessa näkyy vielä ruutupiirroksen alla tekstiä: ohjelma generoi ruutupiirrosta tehtäessä samalla kerros kerrokselta kirjoitetun ohjeen. Tämä ohjeteksti on englanniksi ja perustuu merkkien lyhenteisiin. Ikkunan voi helposti kätkeä ja pitää ainoastaan ruutupiirrosta esillä, mikäli englanninkielinen teksti häiritsee. Itselleni tuosta ominaisuudesta saattaa olla hyötyä, jos päädyn tekemään neuleohjetta johonkin englanninkieliseen lähteeseen, jossa toivotaan ruutupiirroksen rinnalle kirjallista selostusta pintaneuleesta.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla aloitellaan uutta neuleviikkoa. Katsotaan, olisiko ensi viikolla listalla jotain lankaisaakin asiaa.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Sukanvarsiblues

Kello tulee neljä/
ja kello tulee kuus/
ja sitä mukaa pahenee/
mun sukanvarsiblues.

Neulerintamalta ei mitään uutta: Elämänlangalla neulotaan edelleen oransseja polvisukkia. Sukanvarren suhteen ollaan aivan ilmiselvästi mustassa aukossa: vaikka kuinka tikuttaisi, niin mitään näkyvää ei synny.

Oranssi lanka on toisaalta piristävän värikästä. Lisäksi neulominen on taas vaihteeksi herättänyt suuresti huomiota julkisissa liikennevälineissä. Vähintään pari kertaa viikossa joku tulee juttelemaan ja ihastelemaan että "onpa tasaista" ja "kylläpä on ohkainen lanka".

Erityisesti vanhemmat rouvashenkilöt tuppaavat myös toteamaan että onpa ahkeraa, kun kädet koko ajan käyvät. Ennen aikaan aina selitin, että ahkeruus on tästä kaukana ja omaksi iloksenihan minä neulon. Stressaantuneina viime aikoina on selvästi kuitenkin ollut ilmassa pakonomaista neulomista, kun paikatut sukat kuluvat jo uusista paikoista puhki. Huomaan myös, että kun kerään itselleni tekemistä, niin takaraivosta ryömii esiin myös huono omatunto sellaisesta, mitä en tee. Neulominen on hukkaan heitettyä työtä, kun tuloksena ei olekaan mitään uutta neulesuunnittelurintamalla.

Koska inspiraatio ei tule pakottamalla, niin ilmeisesti siis olen toistaiseksi lomalla neulesuunnittelijan hommista. Toivotaan, että neulesuunnittelufiilis palailee ennen kesäUllan deadlinea, joka on 11.5., tai viimeistään syksyksi. Olisihan se hienoa saada Ullan 10-vuotisjuhlanumeroon jotain aikaiseksi!

Nyt Elämänlangalla palaillaan neulomisen asemesta neulekirjan kääntämisen pariin. Ehkä ensi viikolla on iloisempia tunnelmia?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Välitilassa

Elämänlangalla nautitaan kevätauringosta, kun lumet sulavat ja värit näyttävät kirkkaammilta.

Erityisen kirkkaasti loistaa oranssi Wollmeise. Tekeillä on taas kerran sileät polvisukat. Helmasyntinäni on tehdä sukista aivan himppusen liian lyhyet kun pelkään, että lanka loppuu. Wollmeise on kuitenkin 150 gramman vyyhdillä eikä 100 gramman kuten Cascade Heritage, josta yleensä olen näitä käyttöpolvisukkia neulonut, joten toivottavasti selätin tällä kertaa langanloppuneuroosini. Ainakin sukanvarsi tuntuu hyvältä, mutta käyttö tietysti osoittaa kuinka loppujen lopuksi kävi.


Muuten neulerintamalla on hyvin hiljaista. Pari viikkoa sitten kuvissa vilahti kellanoranssi puseron hiha. Se alku on purettu, koska oli vähän pieni, ja nyt hiha ei ole edennyt kovin monta kerrosta joustimesta eteenpäin. Erilaiset neuleideat tietenkinkin parveilevat takaraivossa, mutta minkään edistämiseen ei ole aikaa eikä energiaa.

Odottelen kovasti, että kevät etenee. Parvekkeella alkaisi varmasti jo aurinkoisina päivinä olla tarpeeksi lämmin istuskeluun. Olisikohan seuraavan lifestyle-Elämänlangan aiheena parvekkeen uusi elämä?

Näissä vähäsanaisissa välitilatunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla on enemmän sanottavaa?

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lifestyle-Elämänlankaa

Elämänlangalla asiat eivät maisterin suomenruotsalaisuudesta huolimatta tavallisesti mene kuin Strömsössä. Kotona on kaaos, pölyvillakoirat kasvavat pölydinosauruksiksi ja tavarat jäävät sekä minulta että lapsilta juuri siihen kuin mihin ne kädestä putoavat.

Erityisesti lastenhuone on ollu melkoisen katastrofaalinen. Pitkässä ja kapeassa huoneessa on muutaman kuukauden ajan ollut kaksi massiivisen kokoista parvisänkyä, joiden väliin on jäänyt niin kapea rako, että minun hyvinmuodostuneella lantiollani on ollut aika hankalaa päästä huoneen päädyssä olevalle kaapille. Yksi kaapeista sekä yksi kirjahylly tyhjennettiin käytännössä kokonaan siinä vaiheessa kun sängyt hankittiin, mutta uudelleenkalustus jäi monestakin syystä vaiheeseen. Moniosaisten parvien kokoaminen vei niin paljon aikaa, että kun ne vihdoin valmistuivat, koko perheeltä olivat lusikat lopussa ja loppuosa rymsteerauksesta jäi sikseen useammaksi kuukaudeksi.


Viime viikonloppuna ryhdyimme lopulta toimeen kolmen aikuisen käsiparin toimin. Riiviösektori auttoi vähän, mm. lajittelemalla tavaroita erilaisiin laatikoihin, esimerkiksi "Joelin sälä" ja "Nean langat". (Neulojaäitiä huvittaa, kun lapsen stash on jo tässä vaiheessa kaksi varmaan yli kymmenen litran laatikkoa.) Yritys karsia pehmoleluja päätyi siihen, että ennen kahdessa isossa pehmolelukorissa olleet nallet, puput ja vihaiset linnut kyllä mahtuvat nyt yhteen koriin, mutta vain siksi, että kaikki loput lelut menivät lasten sänkyihin.

Lastenhuoneen päädyssä on joskus aiempien asukkaiden aikana ollut vaatehuone. Ylemmässä kuvassa näkyy edelleen katossa kohta, josta seinä on purettu. Huoneen päädyssä on koko meidän asuinaikamme ollut kolme massiivisen kokoista, yli 230 senttiä korkeaa kaappia. Kaappien tyhjentäminen ja siirtäminen oli iso operaatio ja jännitysmomenttia toi lisäksi se, miltä takana oleva seinä näyttää. Meillähän ei ollut varmuutta siitä, että seinä esimerkiksi olisi kokonaan maalattu, saati sitten tietoa siitä, miltä entinen vaatehuoneen ovi näyttää. Eteisessä kun vanhan oven vastapuoli jää eteisen kaapin taakse. Suureksi onneksi seinä oli tasaisen värinen ja ovikin oikein siistissä kunnossa.

Huomeen raivaaminen tuotti myös varmaan pari kuutiota roskia. Yksi muovipussillinen esimerkiksi täyttyi käytännössä ainoastaan palapeleistä, joista puuttui paloja ja vanhoista muumidomino- ja muumibingolapuista sun muista peleistä, joilla ei palojen puuttumisen vuoksi ole kierrätysarvoa ja joilla omat riiviöt eivät enää tee mitään.


Lauantaiaamusta alkuiltaan kestänyt raataminen kyllä loppujen lopuksi kannatti. Joelin sängyn siirtäminen huoneen päätyyn toi huoneeseen aivan huimasti enemmän valoa ja tilaa. Kapea ja korkea yksittäinen kaappi siirtyi huoneen kulmaan, kun taas toinen isommista kaapeista purettiin kokonaan ja toinen odottaa tyhjillään Nean sängyn vieressä. Valtaisat kaapit eivät korkeutensa tähden mahdu kellarivarastoon edes kappaleina, joten ne odottavat nyt uutta kotia toistaiseksi lastenhuoneen nurkissa.

Kaiken tämän jälkeen olen alkanut katsella olohuoneen kirjahyllyjän vähän sillä silmällä. Olisikohan seuraava projekti karsia kirjoja, vaikka kirjallisuuden antaminen pois onkin täysin luonnonvastaista toimintaa?

Uskallan kuitenkin luvata, että ensi viikolla Elämänlangalla ei olla minkäänlaisissa siivous-, raivaus- tai sisustustunnelmissa.