maanantai 18. syyskuuta 2017

Syysflunssa

Elämänlangalla on jonkinlainen syysflunssa iskenyt, joskin vähän outona variaationa. Perjantaina nousi kuume ja perjantaina ja lauantaina oli oikein reipas nuha, mutta sitten jäljelle jäikin vain se kuume (tai onneksi nyt maanantai-illan koittaessa lähinnä lämpö, koska ajattelin huomenna jaksaa pariksi kolmeksi tunniksi töihin).

Näin syksyiseen tapaan täällä on myös  neulottu ja katsottu amerikkalaista jalkapalloa:


"Eiks susta tunnu siltä, että nää sun neuletta ja jalkapalloa -kuvat toistaa itseään?"
"Ei, tää on ihan eri neule ku edellisessä kuvassa!" 

Koska syksy on saanut ja on jälleen keinovalossa valokuvaamisen vuodenaika, en saanut puseron väriä oikein esiintymään edukseen. Totuus on jossain tuossa ylemmän kuvan kirkkaan kellanoranssin ja alemman kuvan hillitymmän sävyn välillä. 


Alunperin olin toivnut saavani puseron valmiiksi Ullan syksyn deadlineen, mutta näin ei nyt tällä kertaa käynyt. Joka tapauksessa se valmistuu piristämään synkintä syyskautta, koska vartalo-osa on vain muutamaa senttiä vaille valmis eikä hihoissa mene ikuisuutta vaikka niiden neulominen loputtomalta usein tuntuukin.

Näissä oransseissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti sitten terveempänä ja pirteämpänä!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kuvaterveisiä ja vapaapäivän neuletöitä

Elämänlangalla neulottiin jokunen kuukausi sitten villapaita koiralle. Pusero on vielä vähän suuri, mutta pentu on kuitenkin jo kasvanut niin että sitä voi jo käyttää. Sain viikonloppuna vähän kuvaterveisiä siitä, kuinka Tyyne ulkoilee puserossaan.

Itsehän en ole erityisemmin koiraihminen, mutta Tyynen kanssa ollaan kyllä oltu oikein hyvää pataa kun ollaan kesällä jenkkifudiskatsomossa useamman kerran tavattu.

Jenkkifudiksesta puheen ollen, NFL:n kausi (siis se suuren maailman jenkkifudiskausi joka sitten talvella huipentuu Super Bowliin) alkoi tänä viikonloppuna. Minun työtuntisaldoni on tällä hetkellä liki kuukauden työtuntieni verran plussalla, joten pyrin nyt syyskuussa pitämään maanantait mahdollisuuksien mukaan vapaana.

Niinpä vietinkin aamupäivän neuloen myssyä ja katsoen amerikkalaista jalkapalloa. Puikoilla oli siis Rikke, jonka lupauduin neulomaan ystävättärelle. Langaksi sain Jaegerin Extra Fine Merino DK:ta, joka on ihastuttavan pehmeää.

Minun päähäni myssy on himpun pieni, mutta jäi onnistuneesti kuitenkin minullekin päälaelta hieman löysäksi. Vastaanottajalla on selvästi pienempi pää, ja lisäksi tässä myssy on suoraan puikoilta ennen kastelua. Tarkoituksena on vielä muotoilla yläosaa hieman, sillä tiedän että tämä lanka rentoutuu kastelussa kauniisti.

Näissä tunnelmissa tällä neuleviikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Unohdus ja lisää valmista

Elämänlangalla havahduttiin lauantaina siihen, että hetkinen, viime viikon blogimerkintä puuttuu. Minulla oli runsaasti kuvamateriaalia kiireisestä Espoo-päivän työviikonlopusta, mutta kun sitten maanantaina viimein oli vapaapäivä, olin näemmä niin kuitti, että unohdin sen osuuden jossa kuvien ympärille kerätään blogikirjoitus.

Neulomisaikaakin on ollut. Nea ilmoitti, että on tullut sen verran kylmä että on saatava taas sormikkaat. Parin viikon takaisista ylipolvensukista jäi ihan reilusti lankaa jäljelle, joten nyt neidillä on Wollmeise-sormikkaat.

Sormikkaiden neulominen on työlästä, mutta totesin että se muuttuu helpommaksi kun ei enää tarvitse nykertää pienenpieniä sormia, vaan käsineet voi tähdätä omaan käteen himpun ahtaiksi. Langanpäiden päättelykin on oikeastaan vähän helpompaa isommassa koossa, joskin edelleen pahuksen rasittavaa hommaa.

Viikonloppuna olikin sitten vauhdikasta. Lauantai-iltana kävin katsomassa Naisten Vaahteraliigan finaalin, josta Minttu kävi Helsinki Wolverinesin riveissä pokkaamassa kultaa kotiin.

Vihreästä villasukasta on jo pohjekavennukset neulottu, joten matsia katsellessa ei tarvinnut laskea kerroksia vaan saattoi keskittyä jännäämään ottelua. Seurasin vuosia naisten SM-sarjan kestomenestyjä GS Demonsia, joka viime kauden jälkeen lopetti toimintansa. Iso osa tutuista pelaajista siirtyi Wolverinesiin, joten maailma on nyt taas radallaan kun tutut naamat olivat kultamitaleja hakemassa.

Niille, jotka seuraavat minua Instagramissa ei tule yllätyksenä, että viikonloppuna on ollut myös neulekirjakuvauksia.

Näiden kuvauksien tuloksia pitää vielä kuitenkin odottaa hyvä tovi, sillä nyt tehtiin vasta ennakkomateriaaleja kustantajalle; koko paketti menee varsinaisesti käsiteltäväksi vasta tammikuussa. Tiiviin viikonlopun aikana haettiin kansikuvaehdotuksia sekä mallitaittoon yhden luvun tekniikkakuvia. Lisää kirjatunnelmia tulee sitten taas myöhemmin, kunhan kirjoitusprosessi pääsee kunnolla käyntiin. Kuviakin otetaan pitkin talvea lisää!

Tämä Elämänlangalta tällä viikolla. Toivottavasti olen ensi viikolla muistavaisempi!

maanantai 21. elokuuta 2017

Valmista!

Elämänlangalla valmistuukin taas välillä jotain, nyt pitkä sukkapari eräälle nuorelle henkilölle syntymäpäivälahjaksi. Kun neuloin Nealle tuossa muutama kuukausi sitten ylipolvensukat, kävi ilmi, että myös naapurin jälkikasvu mieli samanlaisia. Olin joka tapauksessa aikeissa tilata itselleni langat taas yksiin uusiin sukkiin, joten pari vyyhtiä Wollmeise Twiniä vastaanottajan valitsemassa värissä mahtui mukavasti ostoskoriin. Väri näissä siis Aurora. Malliksi pääsi Nea:

Vastaanottajan äiti toki tarjoutui maksamaan sukista. Mietin asiaa, mutta totesin sitten että teen tämäntyyppisen projektin mieluummin lahjaksi - varsinkin kun lapset, erityisesti Nea, ovat viettäneet tuolla nimenomaisessa naapurissa ihan määriä aikaa ja luultavasti syöneet herkkukaapit tyhjiksi enemmän kuin kerran. Kun käyttää Wollmeisea niin jo pelkät materiaalikulut ovat kohtuullisen isot, ja työtunteja en neuloessani edes koita laskea. Hoikkaljakaisen lapsen ylipolvensukkiin menee kyllä vähemmän aikaa kuin omiin polvisukkiini, mutta ei näitä nopeaksi projektiksi voi väittää. Olen lopputulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti niin on myös nuori vastaanottaja. Sain kuvan, josta kävi ilmi, että hänen uusi mekkonsa sointuu mainiosti sukkien väriin.

Mekosta ja sukista puheen ollen:

Tuleva sukkani tutustuu tässä tiiviisti uuteen kukkamekkoon, jonka posti toi sopivasti ennen viikonloppuna olleita suuria juhlia. Samainen mekko saattaa ehkä päästä viikonloppuna Espoon kaupunginjohtajan Espoo-päivän vastaanotolle, jonne olen työn puolesta menossa, ja jonne pukukoodi oli "kevyen kesäisen juhlava". Eikö kukkamekko ole kaikkea tätä?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Tuleva viikonloppu menee Espoo-päivän riennoissa, katsotaan ehtiikö myös sukka niihin mukaan!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kotiseutupäivillä

Elämänlangalla työmatkaillaan aika rajallisesti, mutta näin elokuussa vietän yleensä pitkän viikonlopun Kotiseutupäivillä jossain päin maata. Tänä vuonna matka suuntautui Jyväskylään, ja neule oli tietysti mukana.

Muutamana aiempana viikkona reissussa olleet punaiset sukat valmistuivat vihdoin autossa matkalla Jyväskylään, joten kuunnellessani Kaikki kotona! -keskustelutilaisuutta kerin samalla takarivissä uutta lankaa. Koska olen urautunut, on tämäkin lanka Wollmeisen Twiniä, väri Frosch.

Uusi polvisukka osallistui reippaasti kotiseutupäiviin mm. Arkkitehtuuri kotiseutujemme mielenmaisemassa -keskustelukammarissa sekä myöhemmin Naisen kynästä -kierroksella, jolla tutustuttiin naisarkkitehtien piirtämiin rakennuksiin Jyväskylässä.

Tietysti Jyväskylässä käydessä oli vierailtava Toivolan vanhalla pihalla ja lankakauppa Titityyssä! Sukka arvosti kovasti erityisesti sitä, että sai uudet puikot; noissa kuvissa olevista harmaista puikoista on pyöröpuikon toinen pää kulunut varmaan puoli senttiä toista lyhyemmäksi ja ihan pyöreäksi.

Vaikka väsymys uhkasi niin piti kuitenkin käydä vierailemassa myös Suomen käsityön museossa. Sinne täytyy mennä toisenkin kerran vähän virkeämpänä, niin jaksaa myös kokeilla kangaspuita ja muita tarjolla olevia aktiviteetteja!

Kotona oli aikaa vielä kaivella kassista muu Titityyn saalis; tässä on minulle uusi syysmyssy sekä viisi kerää jotka eivät vielä ihan tiedä miksi aikovat ryhtyä, paitsi että joksikin sellaiseksi työksi jossa väri vaihtuu vähitellen.

Näissä lankaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla, kiitos aktiivisen työmatkustamisen. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!