maanantai 27. huhtikuuta 2015

Valmista!

Viime viikon vatsatauti on väistynyt ja Elämänlangalla ollaan jälleen täysissä voimissa. Jotain neulottuakin on valmistunut, nimittäin kummityttösen villahousut. Naureskelinkin kummityttösen äidille, että sopivasti näin kevään tullen nämä joululahjaksi ajatellut ehtivät valmiiksi asti. Sitten kun vielä saisi ne toimitettua perille olisi hyvä, puhumattakaan siitä, että housut sopisivat velä syksyllä.


Tarkkaavainen katsoja kiinnittää huomiota korkeaan vyötäröön ja pitkiin joustimiin lahkeensuissa. Näiden tarkoituksena olisi toivottavasti vähän pidentää housujen käyttöikää, sillä joustimet on helppo taittaa ylös tai alas. Pitkä vyötäröjoustin toivottavasti myös suojaa taaperon tai pienen leikki-ikäisen selkää, jos leikkien lomassa paita rullautuu ylös. Housujen takapuoli on muotoiltu lyhennetyin kerroksin vähän tilavammaksi, vaikka vaippaikä alkaakin kummityttölässä vähitellen olla jo ohitettu.

Nyt kun puikoilla on aktiivisesti lähinnä oma sukka, minulle toimitettiin pala purtavaksi: sain töistä tänään mukaani alla olevan valkoisen sukan ja pyynnön selvittää, miten tämä pintaneule tehdään. Pikaisella vilkaisulla vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi sinänsä yksinkertainen pitsineule, mutta sellaisena muunnelmana, jossa langankiertoja ja kavennuksia tehdään joka kerroksella ilman välikerroksia. Täytyy jossain vaiheessa ottaa puikot kauniiseen käteen ja katsoa.


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla on jo toukokuu!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tauko

Elämänlangalla on koko sirkus kaatunut petiin rajussa mahataudissa. Nyt ei siis irtoa blogimerkintää. Palataan asiaan ensi viikolla!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Loppusuoralla

Elämänlangalla on nautittu viime päivinä keväisistä säistä ja siitä, että jälkikasvu lähtee ihan oma-aloitteisesti ulos leikkimään. Lifestylen puolella kevätaurinko on paljastanut, että ikkunat olisivat kipeästi pesun tarpeessa. Ovela startegiani on odottaa, että armas aviomieheni toteaa ikkunoiden olevan likaiset ja ryhtyvän toimeen asian korjaamiseksi.

Neulepuolella asiat etenevät verkkaisesti - kummityttösen villahousujen lahkeesta jäi eilistä Tähdet, tähdet -lähetystä katsellessa neulomatta vielä viitisen senttiä, joten valmista ei tälläkään viikolla ole näyttää. Vaikuttaa siis siltä, että housut valmistuvat sopivasti nyt, kun säät lämpenevät niin, ettei niitä enää tarvita. Veikkaan, että kummityttönen venähtää kesän aikana niin, että housut jäävät syksyyn mennessä pieniksi, eikö noilla taaperoikäisillä ole niin tapaa.


Neuleaika on nyt kortilla, kun aikaa kuluu näin kampanjan loppusuoralla aika paljon vaalityössä. Minun kontollani on tällä hetkellä budjetin ylläpitäminen, kampanjatilin rahojen vahtiminen niin, ettei tililtä lähde yhtään mitään ilman selkeää laskua tai kuittia sekä tietysti yleinen hengennostatus ja huonot vitsit tukiryhmän suljetussa keskusteluryhmässä. Viimeksi mainittuun saa onneksi runsaasti apua myös muilta ryhmäläisiltä. Uhkasin kyllä jo, että viikon kuluttua ryhdyn passiiviseksi ja politiikasta kiinostumattomaksi kansalaiseksi, mutta muutama päivä pitää vielä jaksaa. Täytyy sanoa, että nostan hattua aktiivisille ehdokkaille puoluekannasta riippumatta - kampanjointi vaatii oikeasti tosi paljon aikaa ja energiaa.

On ollut älyttömän kiinnostavaa olla mukana kampanjatyössä ja päästä ensimmäisen kerran katsomaan kulissien taakse. Tietysti toivon, että oma ehdokkaani pääsisi läpi eduskuntaan, koska hän on luvannut myös aktiivisesti ja avoimesti kirjoittaa kansanedustajan työstä mikäli näin käy.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, sunnuntai-illan jännitysnäytelmää odottaessa. Toivottavasti ensi viikolla päästään sitten takaisin tavallisempiin teemoihin!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä

Elämänlangalla ollaan pääsiäisen pyhien kunniaksi siirrytty ydinosaamisalueelta eli neulomisesta siihen kuuluisaan lifestyleen, ja aika on kulunut hyvin pitkälti keittiössä.


Olen päätynyt ruuanlaittoon vähän samoin kuin neuleharrastukseenkin, vastoinkäymisten kautta. Silloin kun muutin kotoa, epäilen vanhempieni lyöneen vetoa siitä, kuinka pian näännyn ruoanlaittotaidottomana nälkään. Vähän nuorempaa osasin polttaa pohjaan jopa teeveden.


Sittemmin opettelin laittamaan perusruokaa henkeni pitimiksi ja siinä vaiheessa kun asuimme kommuunissa, olin aika pitkälti vastuussa ruokakaapin sisällön koordinoimisesta. Parin viime vuoden aikana olemme ryhtyneet lainalapsen äidin kanssa tekemään useamman ruokalajin päivällisiä, ja nyt pääsiäisruokia kokatessa päädyimme vihdoin ja viimein perustamaan Rouvain päivälliselle oman Facebook-sivun. Siinähä nämä pyhät sitten rattoisasti vierähtivätkin.



Kokkaamisen ja syömisen lomassa on kyllä vähän neulottukin. Vihreä villasukka ihasteli tänään kyläilyreissulla hienoja keltaisia tulppaaneja, mutta on edelleen ikävästi vasta yksinäinen sukanvarsi. Kummityttösen villahousuistakin puuttuu vielä puolikas lahje, joten housut valmistunevat sopivasti tässä säiden lämmettyä - katsotaan, onko niille käyttöä.



Parilla seuraavalla viikolla voi myös olla neulomiseen vähänlaisesti aikaa, sillä eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa ylihuomenna ja kampanjapäälliköllekin löytyy varmasti niin paljon tekemistä kuin jaksan tehdä. Vaaleihin asti oma äänestyspäätökseni näkyy tuossa oikeassa sivupalkissa - Uudenmaan vaalipiirissä asuvat lukijat voivat tutustua Jaanan kotisivuihin tästä linkistä tai vaikka käydä katsomassa haastattelun ylen vaaligalleriasta

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Jos oikein hyvin käy, niin villahousut valmistuvat ensi viikoksi, tai sitten keksin jotain muuta blogattavaa!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kiirettä pitää

Elämänlangalla on pitänyt melkoista kiirettä viime viikkoina. Töissä kertyy ylityötunteja ja silti tuntuu siltä, ettei kaikkea tarpeellista ehdi tehdä, eduskuntavaaleissa kampanjapäälliköiminen vie oma aikansa ja neulekirjan kääntämisellekin on varattava tunteja vuorokaudesta. Kaiken kukkuraksi Teemu konferenssimatkailee Las Vegasissa, joten jälkikasvussakin on tavallista enemmän paimentamista.

Yleensä olen hoidettavien asioiden suhteen melko hyvin organisoitunut (kyllä, kotona on sotkuista - siivoaminen on alhaalla hoidettavien asioiden prioriteettilistalla). Perjantai-iltana kuitenkin huomasin, että olin unohtanut kysyä, missä ja mihin aikaan Joelin lauantaiaamun tanssitunti on. Tähän mennessä tanssitunnille ja sieltä kotiin matkustaminen on ollut isä-poika -toimintaa, ja nuori tanssija oli hieman hermostunut siitä, mahtaako äiti osata ajaa bussilla ja raitiovaunulla. Hyvin kuitenkin sujui, ja löysimme kommelluksitta oikean tanssikoulun.



Tanssitunnin ajan minä ja neuleeni tutkimme lähiympäristöä. Aivan tanssikoulun kulmalta löytyi pikkuruinen kahvila. Vitriini oli liki tyhjä, mutta ystävällinen rouva ilmoitti että hän tekee mieluummin voileivät suoraan tilauksesta niin ne ovat tuoreita. Sain siis kahvikupilliseni kaveriksi ihan minulle tehdyn ruisleivän juuri niillä täytteillä kuin itse halusin. Tekeillä olevalle vihreälle villasukalle ei tarjoiltu.

Sunnuntaina ohjelmassa oli omana haasteenaan kahden kahdeksanvuotiaan pojan valmisteleminen virpomisreissulle. Nea on tässäkin asiassa jo paljon itseohjautuvampi ja järjestäytyi luokkakaverinsa kanssa yhdessä pukeutumaan noidiksi.


Riiviösektorin osasto 8 vee piti ensin paimentaa askartelemaan koristeita vitsoihin ja sitten etsimään noitavaatteita. Hameisiin pojat eivät suostuneet, joten ihan perinteisiä noitia meiltä ei lähtenyt liikkeelle, mutta vitsoista tuli loppujen lopuksi oikein hyviä. Nuoret miehet ovat molemmat sen verran ujoja, että kävivät vain parin tutun naapurin ovilla ja olivat sitten tyytyväisiä.

Palmusunnuntaina tuli tietysti puhuttua myös taas moneen kertaan keskustellusta aiheesta "Kuinka virvotaan OIKEIN?". Nykyiset virpomistavathan ovat suloinen sekoitus itäistä ja läntistä perinnettä. Toisaalta tämä on elävää kansanperinnettä, ei kiveen kirjoitettua, ja varsinkin suurissa kaupungeissa on ihan luontevaa, että eri puolilta tulleiden taustaperinteetkin sekoittuvat ja muotoutuvat uudelleen. Eikä tämä sekoittuminen ole uusi ilmiö, aikalailla samantapaisia keskusteluita käytiin jo silloin 30 vuotta sitten kun itse olin alakouluikäinen. Itse totesin, että pääasia on sanoa lapsille, että tarkoituksena ei ole kerjätä karkkia vaan toivottaa onnea ja terveyttä, ja että aina pitää kysyä saako virpoa. Poikien kanssa vielä erikseen harjoiteltiin ovikellon soittoa, tervehtimistä ja virpomista.

Ensi viikolla ollaan jo pääsiäisen vieton loppusuoralla ja toivottavasti keväisemmissä tunnelmissa. Katsotaan, olisiko Elämänlangalla taas jotain uutta neulottavaakin silloin.