maanantai 15. syyskuuta 2014

Värikästä syksyä

Elämänlangalla nautitaan kauniista syyspäivistä, vaikka tuossa viime viikolla näyttikin välillä tältä:


Kuvassa olevan paatin nimi on Aava, ja kävimme Teemun kanssa sillä risteilemässä kauniissa Helsingin saaristossa buffetillallisen kera viimeviikkoisen hääpäivän sekä parin viikon takaisen Teemun syntymäpäivän kunniaksi. Onneksi ruoka oli hyvää ja risteilyllä ollut trubaduuri sitä oikeasti viihdyttävää ja kivasti kuunneltavaa sorttia, sillä näkyvyys Aavan ikkunasta ulos oli ehkä kymmenen metriä, jonka jälkeen vastassa oli paksu sumuseinä.

Säät ovat nyt tästä kirkastuneet, ja postikin toi ihanasti väriä syksyyn. Pari viikkoa sitten esittelin Elämänlangalla oranssien Wollmeise-polvisukkieni varpaisiin tehtyjä paikkoja. Samalla totesin, että lienee aika tilata lankaa uusiin polvareihin.


Kuvassa värit Vamp ja Küken, eikä kuva tee oikeutta sille, kuinka hehkuvia värit luonnossa ovat. Vaikeutena vain on päättää, kummasta väristä ensimmäiset sukat neuloisi. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin toisesta vyyhdistä menee polvisukkapariin vain pikkuinen pätkä, joten tässä lienee odotettavissa joko muuta asustetta lisäksi tai sitten yhdet oikein iloisen huomioraidalliset sukat. Tai Rohkelikko -sukat, kuten joku jo minulle toisaalla ehdotti.

Syyskauteen voi saada väriä myös tutustumalla Espoon museotoimintaan käsitöiden parissa. Kontaktit Espoon kaupunginmuseolla nimittäin vinkkasivat minulle, että tänä syksynä alkaa talomuseo Glimsissä käsityökerho. Lisätietoja tältä sivulta. Kerho on keskiviikkopäivisin klo 13-15 kerran kuussa nyt syksyn aikana, ensimmäinen tapaaminen 24.9., ja museolta kerrottiin että tuo osuu kerintäviikolle jolloin lampaat ovat käymässä museolla. Harmillisesti en itse tuolloin pääse, mutta yritän josko jollekin syksyn kerroista ehtisin kameran kanssa, jotta voisin sitten blogissa tai Ullassa raportoida.

Näissä värikkäissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, olisiko syksyn Ullaan tekeillä oleva neule ensi viikolla niin pitkällä, että siitä voisi ottaa jonkinlaisen kuvan!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Hatuttaa

Elämänlangalla on iskenyt vakava hatutus. Kaikkihan on kesäisellä työkeikalla Hämeenlinnasta ostettujen Sivillojen syytä. Mitäs hengailevat sievinä, ohuina ja pehmoisina viattoman neulojan ulottuvilla?


Oranssi pitsimyssy valmistui. Paremmat kuvat tulevat sitten Ullassa näytille, koska reippaasti sain kirjoitettua ohjeen ja lähetettyä sen. Ohjeelle kyselin nimeämisapua Ravelrystä, ja baskeri lähti lopulta liikkeelle nimellä Syyskoivu.


Toisessa baskerissa olen vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella eli kirjoneuleissa. En voinut vastustaa GS Demons -jenkkifudisjoukkueen väreissä olleita lankoja, joten sieviä pieniä jalkapallodemonin päitä tämänkin myssyn reunaan sitten tuli. Muistin jopa kääntää alunperin sukkia varten suunnittelemani kuvion toisin päin, muuten demonit olisivat seisseet sarviensa päällä.


Ilmeisesti joko harjoitus auttaa myös kirjoneuleessa, tai sitten Sivilla oli paremmin käyttäytyvää lankana kuin Seiskaveikka,sillä nämä kuviot ihan tunnistaa ongelmitta mallin mukaiseksi. Tämä myssy on menossa lahjaksi eräälle demonittarelle, jolla tosin on tältä erää sarjakausi päättynyt ja syksyn maajoukkueaktiviteetit odottavat.

Seuraavaksi puikoille jotain aivan muuta, sillä toiveissa olisi ehtiä saada syksyn 10-vuotisjuhlaullaan jotain muutakin suunniteltua. Suunnittele sinäkin, että saadaan syksyn numerosta upea ja mahtava!

Katsotaan, mitä ensi viikko tuo Elämänlangalle tullessaan.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Villasukat jalkaan

Tänään vähän ihmettelin Facebook -syötteessäni, että mikähän villasukkapäivä mahtaa olla, kun siitä niin moni kirjoittaa. Hetken kaiveltuani huomasin, että kyseessä on avoin Villasukat jalkaan -tapahtuma, joka alkaa tänään ja jatkuu läpi syksyn. Tokihan olin tässä jo mukana tietämättänikin, sillä sään kylmetessä tutut polvisukat ovat kaivautuneet esiin kaapista.


Joku saattaa muistaa nämä Wollmeise -polvisukat jo keväältä. Vaan mikäs tuolla varpaissa pilkottaa?


Paikkalankahan se. Sukat olivat viikonloppuna mukana reissussa ja huomasin, että tuttuun tapaan se kohta, joka jää isovarpaan kynnen ja ulkokengän väliin on hankautumassa rikki. Kerrankin ehdin hätiin ja pääsin paikkaamaan ennen kuin lanka oli ehtinyt katketa mistään kohdin, jolloin vahvistaminen oli vielä jopa minun parsimistaidoillani helppoa. Yleisön pyynnöstä huolimatta otin pari kuvaa siitä, miten parsiminen tapahtuu, jos vaikka lukijoissa olisi joku muukin, jolle tämä jännittävä taito on uutta opeteltavaa. Tunnustan siis auliisti, että itse olen ryhtynyt parsimaan sukkia vasta sen jälkeen, kun olen alkanut pitää ohuesta langasta neulottuja polvisukkia. Nilkkasukat syntyvät käden käänteessä, mutta polvareita varten pitää oikeasti nähdä vaivaa, joten motivaatio oppia paikkaamaan reiät on myös suurempi.

Parsimista varten tarvitaan parsinneula, lankaa ja mieluusti joku parsimissienen tapainen kova asia, jonka voi laittaa sukan sisään taustatueksi. Koska parsinneula on tylppä, tähän käyvät vaikka omat sormet. Minulle osui näitä kuvia ottaessani käteen tyhjä vesipullo. Langaksi kannattaa mikäli mahdollista valita pikkuisen alkuperäistä lankaa ohuempi vastaavan koostumuksinen lanka, sillä paikattu kohta on vähän muuta sukkaa paksumpi.


Isoäitini parsi sukkia aikoinaan ompelemalla kuluneen kohdan ympärille jälkipistoja ja tekemällä sitten tiiviin punotun verkon parsinlangasta. Tätä tapaa olen yrittänyt oppia, mutta se on osoittautunut minulle mahdottomaksi. Sitten katsoin muualta ohjeita ja totesin, että jos ei anna neuleseen tulla ihan suoraan isoa reikää niin parsiminenhan menee ihan täsmälleen samoin kuin ompeleminen silmukoita jäljitellen. Yllä olevassa kuvassa olen aloittamassa ompelua. Langan häntä pistää esiin parin silmukan päästä, sillä olen todennut että on helpompi työntää se jälkikäteen nurjalle puolelle pääteltäväksi kuin etsiä oikeaa aloituskohtaa nurjan kautta. Varsinainen ompelupätkä tulee esiin silmukan alaosan läpi. Seuraavaksi neula viedään seuraavan silmukan molempien puoliskojen alta ja kiristetään lanka...


...ja sitten pujotetaan lanka aloitussilmukan kautta viereisen silmukan läpi ja taas kiristetään.


Ompelu menee siis ylä- ja alaosassa "puolikkaan silmukan verran" vinoon: yläpuolella kokonaisen silmukan takaa, alapuolella yhden silmukan läpi nurjalle puolelle ja viereisestä läpi takaisin oikealle. Seuraavalla kerroksella takaisin palatessa mennään sitten läpi noista alla ommelluista silmukoista ja yllä taas yläpuolella olevan silmukan takaa.

Näissä yleishyödyllisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Täytyy ehkä myöntää, että aihepiiri johtuu osittain siitä, että viime viikolla vilautettu myssy on kyllä neulottu valmiiksi, mutta kukaan ei ole kastellut, kuivattanut muotoonsa ja päätellyt saatika sitten valokuvannut sitä. Ensi viikolla sitten ehkä valmiiksi asti!

maanantai 25. elokuuta 2014

Syksyisiä lehtiä

Syksy saapuu litisten ja lotisten, vaikka sitä viime viikolla haikailemaani ruskaa ei  vielä ole näkynyt. Perhe on ollut vuorotellen flunssassa koko männäviikon, ja nyt yrittää vähän nenän taustaa itselläkin kutitella. Vakaasti olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ole mitään flunssapöpöjä, ja kyllä tämä tästä kunhan saan tarpeeksi kahvia. Pitkin viikkoa on luvassa mm. roolipeliä (jos pelinjohtaja ei ole liian flunssainen), mielenkiintoinen työilta sekä keikka Jyväskylään katsomaan amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjan finaalia.

Puikoilla on sentään sopivasti ruskan värejä: Wetterhoffilta ostettu oranssi Sivilla on taipumassa ohueksi baskeriksi.


Toistaiseksi vielä nimetön myssy on tekeillä Ullan syysnumeroa varten. Sivilla on tosi miellyttävää neulottavaa ja lisäksi erittäin riittoisaa: 50 gramman vyyhdillä on 250 metriä lankaa, eli useampi kymmenen metriä enemmän kuin vastaavan paksuisissa sukkalangoissa. Minulla on oranssia toinenkin vyyhti, ja nyt vaikuttaa siltä, ettei sitä laisinkaan tarvitse aloittaa tätä projektia varten.

Myös isompaan neuleeseen olisi idea Ullaa varten, mutta en vielä ole ehtinyt kaivella läpi lankalaatikoita. Mikä mahtaa olla todennäköisyys sille, että sopiva lanka löytyy omasta varastosta, eikä tarvitse harkita ostavansa mitään uutta? Todennäköisyyslaskenta oli aina koulumatikassa heikkoja kohtiani, mutta äkkiseltään veikkaisin, että tässä tapahuksessa todennäköisyys lähestyy pikemminkin nollaa kuin yhtä.

Ensi viikolla myssy on toivottavasti jo valmis, ja voisi myös toivoa, että sää sallisi valokuvaamisen. Mistähän mahtaisi löytyä mallipää?

maanantai 18. elokuuta 2014

Syksy ja sukkaset

Syksy on tullut! Ruskaa vielä odotellaan, mutta lämpötila on laskenut sellaiseksi, että ajatus taas kulkee ja neulominenkin on mukavaa. Minä tarkenen vielä T-paidassa, mutta Nea pisti jo kouluun takin päälle. Joel puolestaan aloitti syksyn räkätautikauden ja jäi kotiin tänään. Saa pitää peukkuja, että loppuperhe selviää ilman tauteja.

Neulepuolella on näyttää nyt lähinnä villasukkia. Sarjani GS Demons -fanituotteita kasvoi parilla villasukkaparilla, joista toista esittelee mainiona sukkamannekiinina Minttu.



Alempi sukkapari on pari kokoa suurempi, joten saavat poseerata ihan ilman jalkoja. Hurjan originellisti olen käyttänyt näissä 7 veljestä: poistuvissa väreissä oleva tumma viininpunainen oli melko lähellä Demonsin maroon -sävyä. Pienempää nyperrystä varten ostin Hämeenlinnasta Sivillaa vastaavissa viininpunaruskehtavan ja luonnonvalkoisen sävyissä, joskaan en vielä yhtään tiedä mitä Demons -aiheista niistä olisi tulossa.

Syksyn Ulla lähestyy, ja siihenkin on nyt jotain pientä tekeillä, viime viikolla vilahtaneesta oranssista Sivillasta. Katsotaan, mitä tulee! Kuvia ei vielä ole, sillä työ on sen verran alkutekijöissään. Hauskaa, kun taas oikeasti tuli idea siihen, mitä tekisi - joskin taas vaivaa tunne, että suunnittelen saman asian uudelleen ja uudelleen vain vähän eri kuvioinneilla. Mieleen voisi tulla joku päivä taas vanhan ja hyväksi havaitun lisäksi jotain uutta ja innovatiivista.

Näissä syksyisestä säästä piristyneissä tunnelmissa tänään. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!