maanantai 16. lokakuuta 2017

Kotitöitä

Elämänlangalla on viimeisen viikon aikana kyllä neulottu ahkerasti, mutta neulekuvia ei nyt tähän hätään ole; viimeisin polvisukka on kantapäätä ja jalkaterää vaille valmis, ja puserossa toisesta hihasta puuttuu enää joustin. Ei siis mitään erityisen kuvauksellista, vaikka asiat etenevät kyllä.

Jälkikasvu on puolestaan ollut toisella tavalla ahkeraa: meillä on jo hyvän aikaa sitten päästy tilanteeseen, jossa lapset pyynnöstä mm. kattavat ja raivaavat pöydän, tyhjentävät ja täyttävät tiskikoneen tai vievät roskat. Toiveissa on kuitenkin ollut, että jossain kohtaa kehittyisi myös kyky havaita oma-aloitteisesti, että jotain kotitöitä pitäisi tehdä.

Nyt meillä on testissä kotityölista. Jokaisella perheenjäsenellä on ruudukko johon saa kerätä rasteja esimerkiksi mainitusta tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä. Isommista hommista, kuten vaikka olohuoneen imurointi (joka ikävästi tavallisesti vaatii myös sen että joku jaksaa raivata kaikki ympäriinsä lojuvat tavarat että lattian oikeasti pystyy imuroimaan) saa rastin tuplana. Jos lapsi tekee jonkun homman vanhemman pyynnöstä, saa puolikkaan rastin, ja sovittiin että vanhempi saa puolikkaan rastin jos auttaa lasta. Vielä ei ole päätetty mitä vanhempi saa rasteista. Ajattelin ehdottaa, että kun on kerännyt viisi rastia saa ostaa lisää lankaa.

Kun rasteja on kertynyt viisi, saa lapsi lunastaa itselleen euron. Tämä ei ole millään muotoa niin suuri summa, että sitä voisi pitää kotitöistä maksamisena, mutta toimii pienenä lisäkannustimena ympäristön huomioimiseen. Katsotaan toimisiko se itsellenikin, koska siivoaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhiani.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlankaa on ennalta suunnitellulla lomalla, joten seuraavan kerran palaan asiaan kahden viikon kuluttua. Silloin toivottavasti on jo jotain valmista näytettävääkin.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Syyshommia

Elämänlangalla on vietetty syksyinen perinneviikonloppu amerikkalaisen jalkapallon parissa. Tänä vuonna Suomi-Ruotsi -maaottelu oli Finnkampen, eli se pelattiin Tukholmassa, mikä merkitsi viikonlopun viettämistä laivalla. Kaukaa viisaasti panostin sen verran, että varasin A-hytin, joten hytistä näki myös ulos, mikä paransi viihtyvyyttä merkittävästi.


Neule matkusti tietenkin mukana. Pusero jäi kotiin, koska puolta hihaa vajaa valmis villapaita on turhan suuri kannettavaksi, ja matkassa kulki perinteinen polvisukka. Sukka oli mukana SAJLin kauden päätösjuhlallisuuksissa (kanssa-asuja Minttu on tänäkin vuonna naisten vaahteraliigan all stars -kokoonpanossa), katseli reippaasti sekä naisten että miesten maajoukkuepelit (molemmat joukkueet voittivat ottelunsa) ja kuunteli pelaajien laulua kotimatkalla laivan karaokessa.

Kotiinpaluun jälkeen oli aika lopulta evakuoida viimeisetkin kasvit parvekkeelta, koska lokakuun kelit alkoivat tuntua sen verran viileiltä. Nyt olohuoneessa on viidakko, ja muutamia kasveja on laitettu amppeleihin muihinkin huoneisiin. Pianon ja minun neuletarvike- ja neulekirjahyllyjeni päällä on niin paljon kasvoja kuin niille mahtuu ja eteisen lipastolla asuu tällä hetkellä kolme ruukkua. Keittiön työtasolla on yksi parvekelaatikko, kylppärissä kuivausrummun päällä toinen. Yllätyin siitä, että sain melkein kaikki viherkasvit pysymään hengissä koko kesän, ja nyt on sitten vuorossa yritys onnistua samassa talviaikaan.

Neulepuolella oranssi pusero jatkuu, joskin hitaasti. Kävin tänään hierojalla, jolla oli muutama valittu sana sanottavana niska-hartiaseutuni kunnosta, joten koitan olla käsittelemättä raskasta neuletta kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ainakin siihen asti, että hyvä neuleflow taas iskee.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, valmistuisiko tuo puolikas hiha ensi viikkoon mennessä!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hihoja

Elämänlangalla ollaan viikon mittaan lähinnä neulottu hihoja.

Kuten viime viikolla mainitsin, sain purkaa puseron ensimmäisen hihapyöriön kertaalleen, koska se näytti puhvihihalta. Sitten neuloin uuden hihan vähän yli kyynärpään.





Sitten hiha pääsikin purkuun sinne sopivaksi soviteltuun pyöriöön saakka, sillä huomasin että olin kaventanut liian harvakseltaan. Aloitin alusta ja siinä puolivälin kohdalla totesin, että ei edelleen ole mitenkään erityisen täydellistä. Siinä vaiheessa kuitenkin totesin että en enää viitsi neuloa samaa hihaa uudelleen ja tein lopun matkaa vähän reippaampia kavennuksia. Ohjeeseen täytynee kirjoittaa tästä vähän lisää osviittaa.

Lopulta kuitenkin pääsin työn innovatiiviseen osaan asti. Olen ihan pirun huono käyttämään mitään käsineitä, joten nyt totesin että teen jonnekin pikkusormen pään kieppeille ulottuvan hihan jossa on aukko peukalolle. Joustin kapenee vähän peukaloaukon jälkeen joten hihan pää istuu kuin kämmekäs, mutta ei niin paljon etteikö hihaa voisi myös taittaa ihan siististi rannemittaiseksi.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisiko ensi viikolla toinenkin hiha valmis!




maanantai 25. syyskuuta 2017

Valonpilkahduksia risukasaan

Elämänlangalla on vietetty enimmäkseen hiljaiseloa, sillä flunssankaltainen tuote vaivaa sitkeästi. Vielä eilen illalla lämpö nousi selvästi kuumelukemiin, mutta onneksi olo on noin muuten jo vähän parempi. Tänään kävin varovasti pihalla metsästämässä muutaman Pokémonin ja nauttimassa auringonpaisteesta, ja toistaiseksi vaikuttaa siltä, ettei se huonontanut oloa.

Alkaisin kyllä olla jo ihan kypsä tervehtymään, koska jopa sohvalla istuminen ja neulominen alkaa käydä vähän tylsäksi. Viikolla kävin sen verran töissä, että istuin pitämässä Parkvillan vuokrauspäivystykset, mutta aivotoiminta ei riittänyt mihinkään muuhun. Tällä viikolla pitäisi sitten malttaa olla yrittämättä suorittaa kahden viikon töitä kerralla vaan tehdä hommia rauhalliseen tahtiin, että on aikaa parantua kunnolla. Katsotaan kuinka se onnistuu.


Syyspuseroni on edistynyt kivasti; tällä hetkellä on menossa jo ensimmäinen hiha. Tai itse asiassa toinen hiha, sillä ihan ensimmäinen hihapyöriö alkoi näyttää kovasti puhvihihalta joten purin sen ja aloitin uudestaan pienemmällä silmukkamäärällä. Onneksi nyt on vielä ollut aurinkoista ja lämmintä, niin ei yhtään haittaa vaikka puseron valmistuminen venyy.

Lauantaina puolestaan kävin ihan vähän lankakaupassa, sillä Snurre lainasi ystävällisesti tilojaan neulekirjatyöryhmälle valokuvan taustaksi.






Lopputuloksena päädyin ostamaan satasella lankaa. Näistä harmaa kashmir on jo kanssa-asujan puikoilla muuttumassa myssyksi ja fuksiasta babyalpakasta tuli Nealle pipo:


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Toivotaan, että ensi viikko alkaisi vähemmän kuumeisissa merkeissä!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Syysflunssa

Elämänlangalla on jonkinlainen syysflunssa iskenyt, joskin vähän outona variaationa. Perjantaina nousi kuume ja perjantaina ja lauantaina oli oikein reipas nuha, mutta sitten jäljelle jäikin vain se kuume (tai onneksi nyt maanantai-illan koittaessa lähinnä lämpö, koska ajattelin huomenna jaksaa pariksi kolmeksi tunniksi töihin).

Näin syksyiseen tapaan täällä on myös  neulottu ja katsottu amerikkalaista jalkapalloa:


"Eiks susta tunnu siltä, että nää sun neuletta ja jalkapalloa -kuvat toistaa itseään?"
"Ei, tää on ihan eri neule ku edellisessä kuvassa!" 

Koska syksy on saanut ja on jälleen keinovalossa valokuvaamisen vuodenaika, en saanut puseron väriä oikein esiintymään edukseen. Totuus on jossain tuossa ylemmän kuvan kirkkaan kellanoranssin ja alemman kuvan hillitymmän sävyn välillä. 


Alunperin olin toivnut saavani puseron valmiiksi Ullan syksyn deadlineen, mutta näin ei nyt tällä kertaa käynyt. Joka tapauksessa se valmistuu piristämään synkintä syyskautta, koska vartalo-osa on vain muutamaa senttiä vaille valmis eikä hihoissa mene ikuisuutta vaikka niiden neulominen loputtomalta usein tuntuukin.

Näissä oransseissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti sitten terveempänä ja pirteämpänä!