maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannuksen satoa

Elämänlangalla on vietetty oikein mukava ja rentouttava juhannusviikonloppu. Perjantaina lähellä asuva ystävä toi grillinsä meille ja vietimme hyvän tovin pihalla grillaamassa koleasta ja sateisesta säästä huolimatta. Lauantai puolestaan meni enimmäkseen neuletöissä:

Puikoilla on taas yhdet kirjasukat. Tällä kertaa lankana on Janne, eli ohje tulee "seiskaveikan paksuiselle" langalle. Olin unohtanut, kuinka nopeaa näin paksu sukkalanka on neuloa: ensimmäinen sukka oli lauantai-iltana liki valmis.

Sunnuntaina kävimme koko sirkuksen voimin Leppävaaran uudessa maauimalassa. Lähiuimahallimme oli siis pari vuotta pois käytöstä suuren korjauksen ja lisärakentamisen vuoksi, mutta halli aukesi vuodenvaihteessa ja nyt kesän alettua saamme nauttia myös upouudesta maauimalasta. Sateessa uiminen on yllättävän hauskaa!

Tällä viikolla puolestaan vietetään Helsinki Pride -viikkoa. Nyt pitäisi selvästi neuloa jotain värikkäämpää, mutta toinen valkoinen sukka on vielä tehtävä ennen kuin pääsen vähän pienempään pinkkiin pariin. Pridessä on tänäkin vuonna hurjasti ohjelmaa. Itse varmaan käyn ihan tässä kotikulmilla Sellon kirjastossa osallistumassa sanataidepajaan, mutta kulkueen aikaan olen tänäkin vuonna perinteisesti toisaalla.

Näissä tunnelmissa tämän viikon Elämänlangalla. Ensi viikolla on jo kesäloma!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

On se ilmoja pidellyt

Elämänlangalla on vietetty kesäistä maanantaipäivää enimmäkseen vältellen siivousta, joka asunnon ulkonäöstä päätellen olisi pitänyt saada tehtyä jo vähintään viikko sitten. Siivoamisen asemesta olen mm. neulonut sukkaa, kuunnellut äänikirjaa, pelannut Facebook-pelejä ja laittanut ruokaa.

Meillä ei ihan aina ole maanantai-iltaisin neljän ruokalajin päivällistä, mutta siivouksen välttely on ihmeellinen motivaattori monenlaiseen tekemiseen! Esimerkiksi siihen, että väkertää maa-artisokkakeittoa, lime-jalapenoaiolia ja portviini-suklaakastiketta.

Päivällisen laittaminen kotona oli kyllä muutenkin mukavaa, sillä viikonloppu meni kosteissa merkeissä muualla - enkä nyt tässä tapauksessa tarkoita juomia.

Olin mukana GS Demonsin ottelureissulla Seinäjoella, jossa lähes koko pelin ajan satoi. Ei kaatamalla, vaan sellaista hienoa tihkua josta välillä miettii sataako oikeasti vai onko ilmassa vain todella märkää sumua. Ratkaisu pakata reissuun mukaan sekä vaelluskäyttöön tarkoitettu kunnolinen sadeviitta että tukeva sateenvarjo osoittautui täysin oikeaksi. Naputtelin pelin aikana ottelun tilannepäivityksiä Facebookiin, ja sateenvarjo suojasi kännykän näyttöä sen verran että näin kirjoittaa. Sadeviittahan on mainio: vaikka istuin sateessa varmaan yhteensä kolme tuntia, olivat kaikki vaatteet aivan kuivat ottellun jälkeen. Vähän kyllä kävi mielessä, että kaikkeen sitä vapaaehtoishommissa päätyykin.

Neulekirjarintamalla valmista on tullut yhden sukkaparin verran sekä ensimmäinen versio luvusta, joka käsittelee sukan kärkiä. Katsotaan, onko ensi viikolla muuta uutta, vai mennänkö edelleen näillä lifestylepäivityksillä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Se aika kesästä

Nyt on koittanut se aika kesästä kun uusin Ulla ilmestyy! Itse ihastuin erityisesti suloiseen Fiuluskaine -puseroon. Ohjeessa on vain yksi (pieni) koko, mutta näemmä ihan hyviä vinkkejä koon muokkaamiseen. Itse en ehkä osaisi tuollaista lyhyttä neuletta käyttää, kun tyypillisesti yritän kiskoa suurin piirtein kaikkia paitoja pidemmiksi päälläni, mutta tämä malli on todella sievä.

Ullan artikkeleista minua ilahduttivat tänään neuleurheilulajien esittelyt. Kansainvälisiin kisoihin johdattaa Suuren neuleurheilujuhlan tuntua ja itsensä kanssa kilvoitteluun houkuttavat (ja hymyilyttävät) Ullan kesäneulelajit. Minulla taitaa olla tänä kesänä meneillään lähinnä Sukkasatanen, jossa koitetaan saada aikaiseksi mahdollisimman monta villasukkaa käytössä olevista sponsorilangoista sukkakirjaa varten.

Ullan lukemisen lisäksi olen puurtanut viimeisiä työviikkoja ennen kesälomaa. Viime viikolla oli tämän kevätkauden viimeinen iltatyökeikka, kun kävimme perinteisellä jäsenyhdistysten puheenjohtajien kevätretkellä. Tänä vuonna retki suuntautui Suomen luontokeskus Haltiaan, jossa kyllä olin itse käynyt pariinkin otteeseen, mutta en koskaan aiemmin opastetulla kierroksella. Kuvassa on näyttelyn lomaan piilotettu taideteos, joka pilkistää yhden talon sisään rakennetun matalan näyttelytilan katolta.

Haltiaankin muuten pääsee Museokortilla! Suosittelen korttia lämpimästi jos tykkää erilaisista museoista ja näyttelyistä - tällä hetkellä järjestelmässä on mukana reilusti yli 200 museota ympäri maan ja lisää liittyy jatkuvasti. Jos aikuisen pääsymaksu museoon on 10 tai 15 euroa, niin kovin monta kertaa ei tarvitse käydä ennen kuin kortti on maksanut itsensä takaisin. Meille käsityöihmisille on tarjolla esimerkiksi Suomen käsityön museo Jyväskylässä. Itselläni on vielä tutustumatta myös Designmuseo ihan tässä bussimatkan päässä kotoa. Ja syksyllä pitää näemmä mennä käymään Keravalla katsomassa Näkyväksi neulottu -näyttely.

Näissä Ullaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla voisi toivoa, että puikoilla olisi taas jonkun uuden väriset mysteerisukat.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kesätöitä

Elämänlangalla ollaan saatu lapset turvallisesti kesälaitumelle, ja samaan syssyy ovat sitten omatkin kesäiset vapaaehtoistyöt alkaneet. Pitkin kesää minut löytää suurin piirtein joka viikonloppu Helsingin Velodromilta jenkkifudiskatsomosta tekemästä verkkotiedotusta.

GS Demonsin staffipaidassa pääsee tunnustamaan väriä myös vierasmatseissa, joita tosin ei ole luvassa kovin monta tänä kesänä. Naputtelen näillä näkymin kaikissa paitsi yhdessä ottelussa liveseurantaa Facebookiin, ja kotiotteluista kirjoitan myös peliraportit. Aktiivinen penkkiurheilukesä siis tänäkin vuonna tulossa.

Penkkiurheilun lisäksi yritän itsekin päästä vähän liikkeelle. Minullahan on niskat kroonisesti jumissa päätetyön ja ehkä ihan pikkuriikkisen myös neulomisen takia. Vuodenvaihteen jälkeen liityin uudelleen Elixian jäseneksi. Tavoitteena on käydä liikkumassa ohjatusti vähintään kaksi kertaa viikossa, myös näin kesällä. Jumituksia on kyllä edelleen, mutta erityisesti aktiivinen pilateksessa käyminen tuntuu vähentäneen niska-hartiaperäisiä päänsärkyjä ihan reilusti. Kuka olisi voinut arvata, että hyvän ryhdin harjoitteleminen auttaa?





Jotta totuus ei pääsisi unohtumaan, niin kyllä täällä edelleen neulotaankin. Kuvassa puikoilla pikkulapsen sukka tulevaa sukkakirjaa varten, katsotaan onko siitä tulossa vauva- vai taaperokoko.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, missä ensi viikolla mennään!


maanantai 30. toukokuuta 2016

Kirjajuttuja

Elämänlangalla päästiin alkavan kesän kunniaksi taas kirjahommiin, kun kävimme sunnuntaina ottamassa valokuvia kahta tulevan kirjan sukkaohjetta varten.

Alunperin olimme kaavailleet kuvauspaikaksi Kansallisoopperan takana olevaa amfiteatteria Töölönlahden rannalla ja ympäröivää puistoaluetta, mutta juuri ennen kotoa lähtöä huomasin, että Naisten kympin reitti kulki juuri siitä, missä olimme ajatelleet kuvata. Pikainen muutaman sadan metrin suunnitelmien muutos, ja pääsimme etsimään kuvakulmia Töölön kirkon kulmilta.


Pääasiallinen kuvattava ohje oli tällä kertaa sellainen, josta oli mallikappaleet sekä aikuisen että lapsen koossa. Kuvattaviksi värvättiin tällä kertaa kiertävän sirkuksen 9-vuotiaiden poikien jalat. Yllättävän hyvin pojat suoriutuivat, vaikka mallit pitikin jälkikäteen lahjoa McHerkuilla. Olenkin todennut, että meidän perheessämme ei lapsille kyllä jää erityisen suuria harhaluuloja valokuvamallien hienosta elämästä, kun ovat pienestä pitäen päässeet seisomaan oudoissa paikoissa epämukavissa asennoissa paljon pidempään kun oikeastaan jaksaisi tai huvittaisi, ja usein vielä säähän nähden ihan liian viileissä tai kuumissa vaatteissa.

Sukkakirjan tähänastisissa kuvauksissa ollaan naureskeltu sille, että kuvaajana toimiva Hanna päätyy joka kerta jonkun pöydän alle tai nurkkaan etsimään kuvakulmia. Tällä kertaa ei ollut pöytiä tarjolla, mutta sentään löytyi porraskaide jonka tuntumaan ryömiä.



Rutinoituneempi neulemalli Nea oli tällä kertaa mukana vain seuraneitinä. Hänelle lankesi neulekuvauksissa hyvin oleelliseksi havaittu tehtävä eli leirivahdin homma. On paljon helpompi etsiä kuvauspaikkoja, jos kaikkea mukana olevaa tavaraa, esimerkiksi kuvausrekvisiittaa, vaihtovaatteita tai muita vastaavia ei tarvitse joka kerta paikkaa hiukan vaihtaessa kerätä kokoon ja siirtää. "Mä otan mun oman neuleen mukaan", tuumasi Nea, ja neuloi pienen vaaleanpunaisen pallon melkein valmiiksi reilun tunnin mittaisten kuvausten aikana. Seuraavaksi kyllä saattaa mennä puikoille sellainen sukkapari, josta tulee kuvattavaksi Nean koko.

Elämänlangalla siis edelleen eletään aktiivista neule-elämää, vaikka näistä kirjaneuleista ei vielä hirveän paljon kuvia voi näyttää. Katsotaan, mitä ensi viikko ja kesäkuu tuovat tullessaan!