maanantai 26. tammikuuta 2015

Velikulta

Elämänlangalla valmistuu kuin valmistuukin joskus neuletöitä! Loppuviikosta viimeistelin veljelleni tekeillä ollee valkoisen villapaidan, ja se saatiin vielä kuvattuakin. Ohje lähti Ullaan ihan hyvissä ajoin ennen deadlinea, joskin tällä kertaa oli sen verran kiire että en laskenut työhön kokosarjoitusta.


Pusero istui käyttäjälleen mainiosti ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. En meinannut keksiä ohjeelle nimeä, mutta netin parviäly onneksi auttoi ja paidan nimeksi tuli Velikulta.


Valkoisen puseron kuvaaminen lumisella taustalla oli vähän haastavaa, mutta onneksi kyljen palmikkopunos erottuu lähikuvassa hyvin.


Seuraavaksi puikoilla on edelleen Cascadea, mutta tällä kertaa punaisena. Tästä on tulossa toukkapussi ystäväpiiriin tulossa olevalle vauvalle. Mittasuhteet perustuvat löyhästi johonkin netissä liikkuneeseen ohjeeseen, jossa pussi jostain syystä tehtiin tasona. Itsestäni tuntui luontevammalta minimoida saumat pienelle vauvalle tulevassa asiassa, joten pyöröpuikoilla mennään. Pussi valmistunee nopeasti, mutta onneksi listalla on niin paljon neulottavaa, että tylsää ei pääse tulemaan.

Näin siis Elämänlangalla, puikot suihkien. Katsotaan, josko jo ensi viikolla pääsisin lainaamaan lasten vauvanukkea toukkapussikuvauksia varten.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Talvitunnelmia

Vaikka talvi on neulojan kannalta mainiota aikaa, kun villavaatteille on käyttöä, ei Elämänlangalla erityisemmin tätä vuodenaikaa arvosteta. Lunta ja pakkasta saisi olla, jos vaan jalkakäytävät olisivat kuivat ja sulat. Vihaan syvästi liukkaita kelejä, enkä juuri uskalla ottaa talvella ylimääräisiä askelia. Tyypillisesti liukastun joka vuosi ainakin pariin kertaan pahasti, mutta onneksi en sentää toistaiseksi ole katkonut luitani.

Tänä talvena olen turhaan etsinyt juuri oikeanlaisia liukuesteitä kenkiini: sellaisia, joissa on nastat sekä päkiän että kantapään alla. Jostain kumman syystä joka paikassa on nyt ainoastaan remmeillä kegän kannan ympärille meneviä. Kiersin Sellon suutarin ja marketit ja esimieheni töistä teki tiedusteluja Ison Omenan suunnalla, mutta toistaiseksi tuloksetta. Vihdoin ja viimein "kaverin kaveri Facebookissa" -tiedustelumetodi tuotti tulosta, ja löysin sen tyyppiset liukuesteet, joita olen etsinyt!


En juuri koskaan käy terveys- ja luontaistuotekaupoissa, joten oli täysin livahtanut ohi silmien, että Life myy Nordic Grip -sarja liukuesteitä. Kiitäme erityisesti Sellon liikkeen nopeaa sähköpostivastausta kun lähetin tiedustelun - liukuesteitä menee näillä keleillä paljon, ja tämä pari laitettiin minulle varaukseen.

Tarkkaavainen lukija saattaa ihmetellä, kuinka tämä liittyy neulomiseen. Tietysti, jos on tuuria niin pahasti liukastuessaan katkaisee jalkansa ja saa paljon uutta neuleaikaa, mutta näillä keleillä riski käden katkeamiseen on juuri yhtä suuri. Minulla on joskus ollut ranteissa rasitusvammoja, ja niinkin pienellä rajoitteella on paha tehdä käsitöitä yksikätisenä, joten en usko, että kipsi kädessä auttaisi asiaa. Maisteri Elämänlanka suosittelee siis lämpimästi varovaisuutta ja oikeaa varustautumista liukkailla keleillä.


Täällä on myös ahkerasti neulottu ja veljeni pusero on kaulusta ja viimeistelyjä vaille valmis. Katsotaan syntyisikö tästä ohje Ullaan. Varsinaisia kuvia ei luultavasti ehdi ottaa ennen deadlinea, mutta josko ottaisi pintaneuleesta yksityiskohtakuvia ennen kuin luovuttaa työn eteenpäin. Taisin myös luvata tehdä Ullaa pienen artikkelin väliaikaisista neuleen aloituksista - sillekin pitäisi siis tämän viikon aikana tehdä jotain.

Elämänlangalla vietetään siis iloisen neulekiireistä viikkoa. Katsotaan ensi viikolla, onko se tuottanut tulosta!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Folkia laineilla

Elämänlangalla ei viikonloppuna viimeistelty puseroa (toinen hiha puuttuu vielä), vaan nautittiin kansanmusiikista hyvässä seurassa. Vuotuinen Folklandia -risteily keinutti folkväkeä laineilla jo 20. kerran. Matkaan lähdettiin toista kertaa Helsingistä, ja Europan asemesta seilattiin tänä vuonna Baltic Queenilla.

Kroonisesta neuloosista kärsivänä en tietenkään lähtenyt matkaan ilman neuletta.


Tässä seuraava Wollmeise-polvisukkani kuuntelee Sarah-Jane Summers ja Juhani Silvola Duoa, joka soitti oikein viehättäviä skottilaisia sävelmiä. Parit edelliset polvisukat ovat olleet kirkkaissa väreissä, joten ostin vaihteeksi vähän hillitympää sävyä: tämä harmaa on nimeltään 13 Al, ja on tosiaan oikein kauniin alumiininharmaa.

Sukka ei vielä päässyt tanssimaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Itsellänihän on parillinen määrä vasempia jalkoja enkä muista mitään valssin askelkuvioita vaikeampaa, mutta seuraan kyllä ihan kiltisti perässä jos pari osaa viedä. Varpaani tosin olivat risteilyn jäljiltä sitä mieltä, että on täysin julmaa ja epäinhimillistä pitää jalkaparoissa kenkiä koko päivän, joten olen lauantai-illasta lähtien lepytellyt niitä olemalla niin paljon avojaloin kuin pakkanen antaa myöten. Onneksi taloudessamme ei ole kovin kylmät lattiat.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis näinä pakkaspäivinä. Ensi viikolla puserokin toivottavasti on valmis!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Neulojan perheessä

Neulojan perheessä voi koska tahansa joutua napatuksi body doubleksi neulekuvauksiin. Niin kävi viikonloppuna Teemulle, kun sain veljelleni menossa olevan puseron vartalo-osan valmiiksi.


Veljeni on Teemua pikkuisen pidempi ja leveämpi, mutta aika hyvin tästä saa jo kuvaa siitä, millainen puserosta on tulossa. Cascade 220 Superwash on muuten uusi lemppari-perusvillalankani: lanka ei ole kovin kallista (paitsi että nykyään kaikki jenkeistä tulevat lankapaketit jäävät tulliin, sellaista se elämä on), neuletuntuma on mukava ja värivalikoimaa on kattavasti.


Kaula-aukon detalji. Tuosta joustimesta tulee jatkumaan vielä poolokaulus, ja nappilistaan tulee isot tummat napit. Toiveissa oli, että ompelisin ne kiinni jollain kirkkaan värisellä langalla, varastoista pitäisi löytyä jotain sopivaa oranssia tai punaista kyllä. Tarkkaavainen katsoja saattaa huomata, että nappilistaa ei ole keskitetty vaan se on hieman epäsymmetrinen. Se on niin sanottu "design feature". Luottamuksella voin teille kertoa, että se tarkoittaa: "ai hitto, neuloin jo koko etukappaleen ja huomasin nyt vasta, että tuo on pari silmukkaa pielessä, enkä jaksa enää purkaa". Jos joku muu kysyy, se on tarkoituksella epäsymmetrinen, koska symmetria on tylsää.


Kyljen baijerilainen ristikkokuvio puolestaan on ihan tilauksesta siinä. Veljeni nimittäin sanoi, että puserossa saa mieluusti olla joku kikka, kuten esimerkikis kuvio toisessa kyljessä.

Pohdinnassa on, tulisiko tästä ohje Ullaan. Saan melko varmasti puseron valmiiksi ennen deadlinea, kuvauksista en ole varma. Jos en saa veljeni kiristettyä valokuviin, voisin ehkä yrittää houkutella isäni ajamaan traktorilla lumisen pellon laitaa pusero päällään, mutta jonkun pitäisi kai kirjoittaa ohjemuistiinpanot puhtaaksikin ja kaikkea muuta vaivalloista. Katsotaan, kulkeeko ajatus tarpeeksi.

Ensi viikolla puserossa on toivottavasti jo hihat, tai sitten keksin teille jotain muuta näytettävää!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Loppuvuoden tunnelmia

Elämänlangalla on vietetty joulunpyhiä ja pitkää vapaata onnellisesti lankoihin hautautuneena, joskin hieman flunssaisena. Onneksi olimme pyhät Seinäjoella, jossa saatoin käpertyä sohvannurkkaan suklaan, neulepuikkojen ja läppärin kanssa ja keskittyä niistämään nenääni ja neulomaan. Täällä kotona on tietysti aina vähän enemmän kodinhoidollisia velvollisuuksia, mutta on tässä silti mainiosti neuleaikaa.


Minulla on vuosikausia ollut perinteenä, että Seinäjoella neulon jotain ihan vain itselleni riippumatta siitä, mitä muille meneviä asioita on tekeillä tai tilausjonossa. Tänä vuonna tekeillä on ollut paksu pusero, sillä muutaman vuoden takainen Cascade -puseroni on jo niin loppuun kulutettu, että sitä ei enää oikein kehtaisi päälleen pistää. Uusi pusero on syntymässä Karnaluksista haetusta Austermannin Merino 85:stä. Yllä olevassa kuvassa mallina Nea, koska pusero on 80-senttisillä puikoilla, eikä minun olisi ollut mitenkään mahdollista päästä siihen sisään pudottamatta kaikkia silmukoita.

Manailin, että mikä on, kun minulla on neulekirjastossani varmasti satoja erilaisia palmikkoneuleita, niin silti silmää miellyttää eniten tuo perinteinen Saxon Braid. Ehkä on syynsä siihen, että tuo nimenomainen punos on klassikko.


Koska olen ollut erittäin kiltti neuloja, joulupukki toi minulle lankaa. Ihana vihreäsävyinen vyyhti on Ilun merino-kashmirsekoitetta ja tuntuu aivan unelmaisen pehmeältä. Siitä täytyy varmaankin tehdä itselle esimerkiksi kauluri tai kaulaliina, tai sitten pipo korvaamaan hukkunutta Syyskoivu-baskeria.


Tänään posti soitti ovikelloa ja toi lähetyksen punaista Cascade 220 Superwashia. Tästä on tulossa jonkinlainen toukapussi eräälle hyvälle ystävälleni, joka odottaa jälkikasvua alkukeväälle. En vielä tiedä kehitänkö oman ohjevariaation Ullaa varten vai noudattelenko tuota linkattua, saa nähdä miten neulesuunnittelu sujuu vuodenvaihteen jälkeen.


Veljeni valkoinen pusero etenee edelleen, joskin on toistaiseksi vähän tylsä kuvattava. Kohta pääsen sentään jakamaan työn etu- ja takakappaleeseen ja pitää alkaa miettiä pääntien muotoiluja sun muita yksityiskohtia. Oma pusero on vähän tauolla tätä tehdessä, mutta katsotaan josko jossain vaiheessa taas varaisin itselleni ihan ikiomaa neuleaikaa. Reissuneuleena kulkevat mukana myös lahjaksi menossa olevat sukat, jotka poseerasivatkin viime viikolla lomamatkakuvassa ahnehtien jälkiruokaani.

Näissä tunnelmissa mennään vuoden viimeisinä päivinä. Jännityksellä odotamme, jäikö Braid Hills Cardigan vuoden viimeiseksi valmistuneeksi neuleeksi, vai kiilaavatko sukat vielä ohitse. Entä mikä tulee olemaan vuoden 2015 ensimmäinen valmis työ? Selviääkö tämä jo ensi viikon Elämänlangalla?

Onnekasta alkavaa neulevuotta kaikille, liukkaita lankoja ja sujuvia silmukoita!