maanantai 18. elokuuta 2014

Syksy ja sukkaset

Syksy on tullut! Ruskaa vielä odotellaan, mutta lämpötila on laskenut sellaiseksi, että ajatus taas kulkee ja neulominenkin on mukavaa. Minä tarkenen vielä T-paidassa, mutta Nea pisti jo kouluun takin päälle. Joel puolestaan aloitti syksyn räkätautikauden ja jäi kotiin tänään. Saa pitää peukkuja, että loppuperhe selviää ilman tauteja.

Neulepuolella on näyttää nyt lähinnä villasukkia. Sarjani GS Demons -fanituotteita kasvoi parilla villasukkaparilla, joista toista esittelee mainiona sukkamannekiinina Minttu.



Alempi sukkapari on pari kokoa suurempi, joten saavat poseerata ihan ilman jalkoja. Hurjan originellisti olen käyttänyt näissä 7 veljestä: poistuvissa väreissä oleva tumma viininpunainen oli melko lähellä Demonsin maroon -sävyä. Pienempää nyperrystä varten ostin Hämeenlinnasta Sivillaa vastaavissa viininpunaruskehtavan ja luonnonvalkoisen sävyissä, joskaan en vielä yhtään tiedä mitä Demons -aiheista niistä olisi tulossa.

Syksyn Ulla lähestyy, ja siihenkin on nyt jotain pientä tekeillä, viime viikolla vilahtaneesta oranssista Sivillasta. Katsotaan, mitä tulee! Kuvia ei vielä ole, sillä työ on sen verran alkutekijöissään. Hauskaa, kun taas oikeasti tuli idea siihen, mitä tekisi - joskin taas vaivaa tunne, että suunnittelen saman asian uudelleen ja uudelleen vain vähän eri kuvioinneilla. Mieleen voisi tulla joku päivä taas vanhan ja hyväksi havaitun lisäksi jotain uutta ja innovatiivista.

Näissä syksyisestä säästä piristyneissä tunnelmissa tänään. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!

maanantai 11. elokuuta 2014

Kotiseutu kullan kallis

Maisteri Elämänlanka on muutaman viime vuoden tehnyt leipätyökseen järjestötyötä. Olen siis osa-aikaisena järjestösihteerinä Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitossa. Viime viikonloppuna oli suomalaisen kotiseututyön vuoden suurtapahtuma, valtakunnalliset Kotiseutupäivät, tällä kertaa Hämeenlinnassa otsikolla Kotiseutu kullan kallis. Kotiseutupäivät tulevat luultavasti tulevan vuoden mittaan vuotamaan myös tänne henkilökohtaiseen blogiin, sillä vuonna 2015 tapahtuma järjestetään Espoossa.

Edustaminen ja verkostoituminen torstaista sunnuntaihin oli toisaalta raskasta (ja kostautui tänään reipashenkisellä päänsärkykohtauksella, jonka vuoksi Elämänlankaakin on näin myöhässä tänään), mutta toisaalta taas erittäin palkitsevaa. Järjestökenttä on selvästi minun työpaikkani!


Pitkäaikaisena roolipelaajana minua ilahduttivat suuresti Hämeenlinnassa tavatut historialliset hahmot. Kotiseutupäivien ensimmäisen illan iltapalalla vieraili herra sekä rouva ja neitejä 1700-luvun lopun Hämeenlinnasta. Lauantain Hämeenlinna 375 vuotta kierroksella taas pääsimme tapaamaan fröken Fredrika Wetterhoffin, joka aikoinaan perusti Hämeenlinnaan Wetterhoffin työkoulun. 


Kun nyt kerran Wetterhoffin talossa vierailtiin, niin täytyihän sitä ihan vähän lankojakin sormeilla. Kauniisti sävyittäin järjestettyjä lankahyllyjä on vaikea vastustaa, ja vaikka nyt varsinaisesti en mitään olisi tarvinnutkaan, tarttui mukaan muutama vyyhti Sivillaa.


Lauantaina vietettiin myös Ullan 10-vuotispiknikkiä useammassa eri kaupungissa. Virallisten Helsingin, Turun ja Tampereen lisäksi olen kuullut varjotapahtumista monessakin paikassa. Itse nostin maljan Aulangolla seuranani nuo uudet Sivillat sekä vähän hintava mutta oikein maittava kylmä lounasbuffet. Noista oransseista Sivilloista voisi ehkä tulla jotain 10-vuotisjuhlaullaan. Mielessä olisi taas vaihteeksi baskeri, ehkä koivunlehtikuviolla. Edelleen tekisi mieli myös jonkinlaista puseroa tehdä syysnumeroon, mutta ideat ovat vähän vähissä. Älkää kuitenkaan luulkokaan, että saisitte juhlanumeron ilman jotain minun suunnittelemaani! On sentään ihan täysin Ullan syytä, että minusta tuli isona neulesuunnittelija.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Huomenna palataan arkeen kun lapsilla alkaa koulu, ja helteiden loppumistakin on lupailtu. Ensi viikolla siis ei toivottavasti enää ole aivan näännyttävän kuuma!

maanantai 4. elokuuta 2014

Loma loppuu, kesä jatkuu

Elämänlangalla ollaan viikon verran varovaisesti harjoiteltu töihin paluuta. Onni on osa-aikainen työ, sillä kotiseututalo Parkvillan yläkerrassa on helteillä melkoisen lämmin. Viimeksi tänään harkitsin siirtäväni toimiston pihalle, mutta siinä vaiheessa olin valitettavasti jo sulanut lätäköksi työtuolilleni enkä enää jaksanut liikkua. Neulominenkaan ei ihan hirveästi inspiroi. Puikoilla on paksu seiskaveikkasukka, mutta se ei toistaiseksi ole mitenkään erityisen valokuvauksellinen, enkä sitäpaitsi tänään suostu vetämään keskeneräistä sukkaa jalkaani edes valokuvauksen ajaksi, joten ei siitä sen enempää tänään.

Osa-aikainen työ sallii kyllä muuten hyvin harrastetoimintaa. Pari viikkoa sitten esitelty rouvain päivällinen -konsepti siirtyi viime viikolla taloyhtiömme pihan pöytäkatokseen teemalla salaatit ja kylmät juomat.


Erityisenä ilahduksen aiheena tässä ruokailussa oli ensimmäinen hummus -kokeiluni. Tahna osoittautui helpoksi valmistaa ja siitä tuli erinomaisen hyvää, joten luulen, että hummusta nähdään ruokapöydässämme toistekin. Päivän yllättäjä oli jäätee, josta tuli erinomaisen hyvää, sekä valkoviinipohjainen versio sangriasta. Moni punaviini aiheuttaa minulle ikävän päänsäryn, joten tavallisen sangrian jätän yleensä muiden juotavaksi.


Vaikka minulta loppui kesäloma, on jälkikasvu edelleen vapaalla. Viikonloppuna vietimme yhden päivän Linnanmäellä, jossa Nea viihtyi odotetun hyvin ja Joelkin yllättävästi. Toistaiseksi menimme Joelin kanssa vielä pienten lasten ilmaislaitteilla ja parilla laitelipulla, mutta ensi vuonna voisi panostaa jo rannekkeeseenkin. Kuvan Vankkuripyörä oli aikalailla hurjuutemme huippu, vaikka sekin meni Joelin mielestä vähän korkealle.

Minä pidän maailmanpyöristä ja leppeistä perinteisistä karuselleista, mutta minulta puuttuu selvästi se ominaisuus, että osaisin pitää erilaisia kieputtimia hauskalla tavalla jännittävinä. Olen käynyt Linnanmäen klassikkovuoristoradassa kahdesti: kerran isän kanssa kun olin noin 6-vuotias, mikä niihin muinaisiin aikoihin oli Vuoristoradan ikäraja, ja kerran vähän päälle kaksikymppisenä silloisen poikaystävän kanssa, kun "eihän se oikeasti voi olla niin kamalaa kuin miltä se kuusivuotiaana tuntui". Oli se, eikä ole sen jälkeen tarvinnut käydä. Onneksi mukana oli kolme muutakin aikuista, niin Nealla oli seuraa laitteisiin.

Näissä edelleen kesäisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Taitaa olla turha toivoakaan, että helteet hellittäisivät ensi viikkoon mennessä?

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Paista päivä, helli helle

Elämänlangalla ollaan kesäisten kelien saavuttua nyt helteillä vähintäänkin medium ellei jopa läpikypsä. Kaikissa juomissa on jääpaloja, mukaan lukien kissan vesiastia ja oma kahvikuppi.


Oikeanpuolimmaisessa kuvassa kahvikuppi. (Resepti ihan mainioon jääkahviin esimerkiksi Jokapäiväinen leipämme -blogista.) Selvennyksenä mainitsen, että vasemmanpuolimmaisessa kuvassa ei ole kahvikuppi, vaan Nea, joka esittelee keleille sopivaa pukeutumista. Aivan yllättäen ja pyytämättä Nea täytti perjantaina kokonaista 10 vuotta, ja keltainen T-paita on itse iskän kanssa netistä valittu ja tilattu. Paita saapui erittäin sopivasti perjantain päiväpostissa eli juuri syntymäpäiväksi. Muuten neiti neulemalli juhli mm. tarjoamalla muutamalle ystävälle mehua ja jäätelöä sekä runsaasti ulkoleikkejä isolle lapsilaumalle nopeasti ahtaaksi käyvän residenssimme piha-alueella.


Nean syntymäpäivä osuu hyvin tyypillisesti Ropecon -viikonloppuun, ja niin tänäkin vuonna. (Ensi vuodesta ei ole tietoa, koska kaikkien harrastajien kauhuksi Dipoli on remontissa heinäkuussa. Le gasp! Mitä teemme?) Dipolin ilmastointi on merkittävästi parempi kuin kotona keskellä olohuoneen lattiaa pyörivän tuulettimen kapasiteetti, mutta siitä huolimatta helteisiin piti varustautua asiaankuuluvasti. Tänä vuonna viuhka oli selvästi ykkösasuste ja niitä näkyikin monenlaisia. Oma ihana kirkkaanvihreä viuhkani riiteli iloisesti punaisen hameeni kanssa, mutta sellaista on elämä. Pitkästä ja paksusta tukastakin on harminsa, joten viikonlopun kädentaitoihin kuului myös hiusten ompelu. Koko perjantain nostelin tukalan kuumaa lettiä niskasta, joten lauantaina sitten päädyin jakamaan hiukset kahdelle letille ja ompelin sitten letit pään ympärille kruunuksi ihan tavallisella parsinneulalla ja kaksinkertaisella seiskaveikalla, jota sattui olemaan kerä sopivasti käden ulottuvilla. Tämän kikan minulle on ihan ensimmäiseksi opettanut ystäväni Mari, ja myöhemmin olen löytänyt hiusten ompeluun ihan video-ohjeenkin, joka tosin on englanniksi.


Aivan koko Ropecon ei kulunut aktiivisesti hellettä pakoillessa. Pelasin kokeellista Race to the North Pole -peliä, jolla on juuri meneillään joukkorahoituskampanja. Lisäksi shoppailin Kaubamajassa erinäisiä asioita. Alemmassa lautapelikuvassa poseeraavat Kill Doctor Lucky -pelin hahmot, taustalla ystävällinen vanha tohtori koirineen ja etualalla rivissä kaiken maailman kurjat, jotka yrittävät ottaa tohtoria hengiltä. Lisäksi ostin Fiasco -pelikirjan, Unwelcome Guests -lisäosan Gloom -korttipeliin, sekä roolipelimateriaalia lapsille.

Viime kevätlukukaudella Nean ja Joelin koululla pidin roolipelikerhoa Myrskyn sankarit -lastenroolipelin maailmassa ja valmisseikkailulla. Tänä vuonna peliin ilmestyi lisäosia, ja ostin ystäväni Villen kirjoittaman Hornankattila -seikkailun. Tässä on potentiaalia uudelle roolipelikerholle, ellen sitten innostu kääntämään ruotsiksi aivan upouuden, tämän vuoden Ropeconissa julkaistun Astraterra -roolipelin materiaaleja.


Ihan koko Ropecon ei mennyt pelatessa, vaan istuin myös neuleen kanssa kuuntelemassa ohjelmaa. Jokavuotinen "apua, mitä ihmettä neulon Ropeconissa" -paniikki iski, kun puikoilla ollut alpakkasekoitteinen myssy oli aivan liian kuuma ja nukkainen. Jos olisin jatkanut sitä, olisin niistänyt hempeän lilaroosaa alpakkanukkaa nenästäni vielä elokuussa. Onneksi tuhottavissa puserokirjan jämälangoissa oli vielä pitsineulepaksuista silkkivillaa, josta on nyt tulossa kolmiohuivi periaatteella "kunhan nyt vaan neulon ja mietin sitten jossain vaiheessa teenkö muutakin kuin sileää neuletta". Huivi osallistui suurella mielenkiinnolla esimerkiksi esitelmään kolerasta (joka kuulosti harvinaisen ällöttävältä mahataudilta) sekä toki vuotuiseen Guy Windsorin Realities of Steel -esitelmään. Nyt Ropeconin jälkeen ja arjen koitettua huivin yläreunan leveys pingottamattomana on noin 50 senttiä, eli jos aivoni toimisivat eivätkä olisi helteessä kypsäksi hyytynyttä massaa, voisin alkaa pohtia pitsineulekuvioita.

Näin meillä Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla olen toivottavasti selvinnyt jo hengissä ensimmäisestä kesäloman jälkeisestä työviikosta ja elokuu on kenties tuonut mukanaan vähän vähemmän hellettä tai ainakin jonkun komean ukkosrintaman.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Välipalakämmekkäät

Elämänlangalla jatketaan hiljaksiin puserokirjan jämälankojen neulomista erilaisiksi pikkuprojekteiksi. Näin sopivasti kesän tähän mennessä helteisimmäksi ennustetulle viikolle valmistuivat pienet palmikkokämmekkäät Nealle.


Lankana kämmekkäissä on Dropsin Baby Alpaca Silk, joka on pienestä nukkaamisesta huolimatta mukavaa neulottavaa, ja joka ei kuulemma lainkaan kutita.

Nuori neiti neulemalli alkaa olla sen kokoinen, että erityisesti käsineet menevät aikuiseenkin käteen. Alla oleva kuva voisi ehkä mennä ohjekuvasta, jos vaikka saisi naputeltua jotain Ullaan. Suuri inspiraatio 10-vuotisjuhlaullaa varten on edelleen hukassa, vaikka kauhean mielelläni tahtoisin sinne jotain kivaa suunnitella. Pitäisi vain saada kiinni siitä, että mikä se "kiva" nyt sitten olisi.


Näinä hellepäivinä ei nyt tosin tule neulottua yhtään mitään, sillä kun koitin ottaa käsiini kämmekkäiden pariksi ajatellun myssyn, olivat kädet kohta roosanvioletin alpakkanukan peitossa. Joku muu materiaalivalinta taitaisi olla ajankohtainen.

Katsotaan, sorrutaanko Elämänlangalla ensi viikolla puuvillaan, vai onko luvassa jotain aivan muuta.