maanantai 20. lokakuuta 2014

Villasukkadilemma

Elämänlangalla käytiin männäviikolla parin oikeasti pakkasen puolella käyneen päivän aikana seuraava keskustelu:

- Äiti, mulle pitää ostaa heti talvikengät, mun varpaat palelee!
- Pistä villasukat jalkaan.
- Mä VIHAAN villasukkia!

Onneksi kellarista sitten löytyi viimetalviset Kuomat, joista neiti kymmenen vee ei vielä ole kasvanut pihalle. Sitten, pari tuntia ensimmäisen keskustelun jälkeen:


- Äiti kato, mä löysin nää IHANAT sukat jotka sä teit mulle joskus. Mutta ne alkaa olla vähän pienet, mä tarviin uudet!
- Etkö sä just sanonut, että sä vihaat villasukkia?
- No joo, mutta nää on tosi ihanat!

Tietysti ne sukat ovat ihanat, sillä tuo Keinahdus -malli on tehty Ilun värjäämästä elämää ihanamman tuntuisesta kashmirsukkalankasekoitteesta. (Handu on juuri nyt vähän tyhjillään, mutta juuri bongasin Facebookista että iso lankapäivitys on tulossa, kannattaa käydä siis katsomassa myöhemmin uudelleen.) Kaikki muu kutittaa, raapii tai ärsyttää, ainakin niin kauan kun lapsi jaksaa muistaa, että on jotain neulottua yllä.

Vaan tässä pääsemme dilemmaan: millaista ihkusukkalankaa uskallan käyttää neidin sukkiin, jos lopputulos onkin tuo "VIHAAN villasukkia" -versio? Lisäksi pitää tosiaan olla ohutta sukkalankaa ja hyvin istuva malli joka ei rullaa kantapään alle tai tee muita tyhmyyksiä, joten sukkien käyttöikäkään ei tule olemaan mitenkään erityisen pitkä kun ei kasvunvaraa voi juuri jättää. Pitääkö tarttua edelleen puserokirjan jämäpussissa majaileviin Baby Alpaca Silk -keriin, kun lanka on kerran saanut armon niin bolerona kuin piponakin, ja todeta että jos sukkia ei käytetä pitkään niin kyllä se alpakka sen verran saa luvan kestää? Vai onko tässä nyt ihan oikein mentävä lankakauppaan asti tekemään hankintoja?

Näissä villasukkafilosofisissa pohdinnoissa Elämänlangalla tällä kertaa. Ensi viikolla luvassa ihan aikuisen sukkia omien muhkeiden pohkeitteni muodossa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Mikä on päivän väri?

Elämänlangalla on viikon mittaan ihasteltu työhuoneen ikkunasta näkyvää vaahteraa.


Tältä tilanne näytti torstaina ennen viikonlopun viettoon lähtemistä, tänään loputkin vihreät lehdet olivat muuttuneet keltaisiksi ja punertaviksi.

Syksyn värit ovat esillä myös neuleissa. Ensimmäinen oranssinkeltainen polvisukka on jo viimeistelyä vaille valmis, toinenkin puolessa pohkeessa.


Wollmeisen Twin-sukkalanka värissä Küken hehkuu eri valoissa joko lämpimän leijonankeltaisena tai kurpitsamaisen oranssina. Piti tarkistaa, mitä tuo värin nimi tarkoittaa: ilmeisesti kyseessä on tipu, kanan- tai ankanpoika. Mikään näkemäni tipu ei kyllä ole ollut aivan näin värikylläinen.


Samaa värimaailmaa edustaa tämä murheenkryyni, Gedifran Aran-paksuinen Cashmerino, jota on haudottu huolella lankavarastossa jo varmaan vuosikymmenen verran. Syyspäivien kylmetessä ja kun olen jo kaivanut ulkovaatekäyttöön Lakeuden kutsu -puseroni, joka sopii hyvin syksyyn mutta on vähän ohkainen talvea ajatellen. Cashmerinosta yritin aloitella puseroa jo joskus kevätpuolella, mutta purkuunhan se meni.

Nyt kaivoin kerän viereeni tuijoteltavaksi, josko paita suostuisi ideoitumaan paremmin lankaa katselemalla. Mitään kokonaan palmikollista pintaa ei voi tehdä, koska lankaa tosiaan on täsmällinen rajattu määrä eikä lisää ole saatavilla - jotain sileähköä täytyy siis yrittää saada aikaiseksi. Onneksi varastossa on sentään vielä syvänpunaista Wollmeisea toisiin polvisukkiin, jos pää ei suostu kehittämään minulle puseromallia.

Näissä oranssinkeltaisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla näin ruska-ajan kunniaksi. Toivottavasti polvisukat ovat jo ensi viikolla valmiit ja lämmittävät varpaita!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Tyylikästä toimistoon

Elämänlangalla oli suorittamisen täyteinen viikonloppu, mutta pieneksi hetkeksi ehdittiin pysähtyä kuvaamaan juuri sopivasti deadlineen mennessä valmistunut jakku Ullaa varten.


Tämä jakku vilahti jo aiemmin blogissa keskeneräisenä, mutta nyt se on ehtinyt valmiiksi asti. Lankana on vuosia varastossa ollut Elsebeth Lavoldin Silky Wool. Lanka on vähän epätasaista ja hieman huonosti puikoilla liukuvaa, mutta oli silti miellyttävän tuntuista neulottavaa. Kauluksen muodon perusteella jakku sai nimekseen Kaari.

Kuvaukset hoidettiin melkoisessa kiireessä lainalapsen 8-vuotissynttäreiden järjestelyjen lomassa, ja esimerkiksi alla olevassa kuvassa vilahtava nuttura on kursittu kokoon cocktailtikuilla. Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä!


Kaari-jakku muuttaa seuraavaksi toimistolleni, joka on satavuotiaassa huvilassa. Talvisaikaan lämmityksen asetukset tuntuvat siellä toisinaan olevan joko "jääkaappi" tai "sauna", joten jääkaappipäiville kaipaa välillä lisälämmikettä.

Valmiin neuleen tyytyväisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, olisiko täällä ensi viikolla näyttää jakun kaveriksi iloisen keltaiset polvisukat.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Valmista ja väriterapiaa

Viime viikolla Elämänlangalla uhkasi kaupan myssyn hankkiminen palelevalle lapselle. Koska eihän se käy laatuun, valmistui uusi pipo tuotapikaa.


Myssy pääsikin heti käyttöön, sillä viime viikolla oli oikeasti kylmiä päiviä. Täytyy myöntää, että vaikka Nealla on uusi myssy niin Joelilla on uusi kaupan akryylipipo. Toisaalta Joel ihastui viime talvena iltapäiväkerhon tädin lahjoittamaan varamyssyyn niin, että oma käsin tehty pipo ei enää laisinkaan kelvannut, joten ehkä vahinko on tässä vaiheessa jo tapahtunut kun lapselle on kerrottu, että neulepäähineitä saa muutenkin kuin äidin tekeminä. Tai sitten pitäisi viedä riiviö lankakauppaan ja valita värit Ihan Itse, vaikka siinä on tietysti aina riskinsä. (Siinä viimetalvisessa erittäin rakkaassa lahjapipossa on nimittäin ainakin sinistä, mustaa, valkoista ja neonkeltaista.)


Kauhealla kiireellä neulotun myssyn jäljiltä lämpötila nousikin sitten niin, että viikonloppuna saatoin kyläilypaikassa istua parvekkeella pitkät pätkät auringossa neulomassa. Sain valoterapian lisäksi väriterapiaa, sillä Wollmeisen oranssinkeltainen Küken hehkui kilpaa auringon kanssa.

Nyt palaan kuitenkin sammalenvihreän Silky Woolin pariin, sillä Ullan 10-vuotisjuhlanumeron deadline lähestyy. Viimeistään sunnuntaina 5.10. lähetetyt ohjeet ovat mukana kansikuvaäänestyksessä, mutta toimitus ottaa kyllä vähän tuon deadlinen jälkeenkin vastaan ohjeita. Tehdään yhdessä tosi hieno juhlanumero, pistäkää tekin Ullaan ohjeita tulemaan!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla on toivottavasti valmis neuletakki, saa nähdä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Neulojan perheessä

Nea, joskus toissaviikolla: "Äiti, mä tarttisin semmosen ohuen pipon joka peittäis korvat."
Minä: "Joo, tehään sulle jossain välissä."

Sen jälkeen jatkoin tyytyväisenä uutta neuletakkiani, joka on tekeillä syksyn Ullaa varten. Sillä on deadline ja kaikki.


(Elsebeth Lavoldin Silky Woolia, hyvin marinoitunutta vuosikertaa omasta varastosta. Ei vielä mitään hajua jaksanko laskea kokosarjoitusta, vai tuleeko tästä pelkkä XL/XXL -koko.)

Nea, viime viikolla: "Äiti hei, päivällä tää lippis on ihan tarpeeks mutta aamulla kouluun pyöräillessä palelee korvat. Mä tarttisin sen pipon."
Minä: "Joojoo, ehtiihän sen."

Myönnän, että en ehkä varsinaisesti kuullut lasta, sillä koska neuletakki alkoi olla liian iso mukana kannettavaksi oli ihan pakko aloittaa reissuneuleeksi polvisukka Wollmeisesta, joka hehkuu aivan ihastuttavan aurinkoisena.


(Wollmeise Twin, väri Küken, ja samanlainen kuminauhakujallinen polvisukka kuin kaikki parin viime vuoden aikana tekemäni.)

Nea, tänään kouluun lähtiessä: "ÄITI! Tänään sä katsot mistä langasta voisi neuloa mulle sen pipon! Tulee kylmä!"

Tässä vaiheessa sävy oli sellainen, että äidin täytyi tehdä työtä käskettyä.


(Dropsin BabyAlpacaSilkiä, 120 silmukkaa, jotkut noin ehkä 3,5 -milliset puikot jotka sattuivat kätee laatikosta ja tekeillä oleva peruspipo. Nea soitti että menee koulun jälkeen kaverille, joten on vielä muutama tunti aikaa edistää neuletta että on jotain, mitä näyttää kun lapsi tulee kotiin.)

Näissä tärkeissä tilausneuletunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla vähintään pipo on toivottavasti jo valmiina, tai lapsi vaatii, että mennään Lindexille ja ostetaan akryylimyssy.