maanantai 21. heinäkuuta 2014

Välipalakämmekkäät

Elämänlangalla jatketaan hiljaksiin puserokirjan jämälankojen neulomista erilaisiksi pikkuprojekteiksi. Näin sopivasti kesän tähän mennessä helteisimmäksi ennustetulle viikolle valmistuivat pienet palmikkokämmekkäät Nealle.


Lankana kämmekkäissä on Dropsin Baby Alpaca Silk, joka on pienestä nukkaamisesta huolimatta mukavaa neulottavaa, ja joka ei kuulemma lainkaan kutita.

Nuori neiti neulemalli alkaa olla sen kokoinen, että erityisesti käsineet menevät aikuiseenkin käteen. Alla oleva kuva voisi ehkä mennä ohjekuvasta, jos vaikka saisi naputeltua jotain Ullaan. Suuri inspiraatio 10-vuotisjuhlaullaa varten on edelleen hukassa, vaikka kauhean mielelläni tahtoisin sinne jotain kivaa suunnitella. Pitäisi vain saada kiinni siitä, että mikä se "kiva" nyt sitten olisi.


Näinä hellepäivinä ei nyt tosin tule neulottua yhtään mitään, sillä kun koitin ottaa käsiini kämmekkäiden pariksi ajatellun myssyn, olivat kädet kohta roosanvioletin alpakkanukan peitossa. Joku muu materiaalivalinta taitaisi olla ajankohtainen.

Katsotaan, sorrutaanko Elämänlangalla ensi viikolla puuvillaan, vai onko luvassa jotain aivan muuta.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lifestyleä pukkaa

Elämänlangalla mennään tällä viikolla vähän lifestyleteemalla. Olin kyllä lauantaina pitkällä bussimatkalla ja olisi ollut tuntikausia neuleaikaa, mutta jämäytin tyhmyyksissäni toisen puolen yläselästäni enkä sitten pystynytkään edistämään Nean toista kämmekästä.

Sen asemesta kerron teille tarinan. Olipa kerran hyvin teoreettisesti suuntautunut pieni tyttö, joka kunnostautui keittiössä esimerkiksi polttamalla teeveden pohjaan. Yläasteella samainen tyttö inhosi kotitaloutta niin, että siitä tuli fyysisiä oireita ja kroppa nosti kuumeen tiistai-iltapäivän lähestyessä. Kun tuli aika muuttaa kotoa, vanhemmat esittivät hienoisia epäilyksiä siitä, kuinka lapsi selviää hengissä ja tulee ruokituksi.

Kotoa muuttamisesta on kulunut aikaa melkein 20 vuotta, ja maailma on muuttunut. Vastasin useamman vuoden kommuunin ruokahuollosta ja sittemmin olen ollut päävastuussa nykyisen sirkuksen arkiruokailuista. Nykyään on jopa oikein hauskaa ihan oikein panostaa jokus isompiin ateriakokonaisuuksiin, ja sirkuksen jenkkifudisvahvistuksen kanssa on muodostunut tavaksi järjestää aina välillä rouvain lauantaipäivällinen. Eilen lauantaipäivällinen siirtyi sunnuntaille ja oli intialaishenkinen, ja mopo karkasi valmisteluissa pahemman kerran.


Loppujen lopuksi ruokailijoita oli paikalla yhdeksän, joista kaksi lapsia. Valmistimme paitsi pääruokia myös erilaisia lisukkeita ja kastikkeita sekä paria lajia juomia, lopulliseksi saldoksi taisi jäädä 13 tai 14 erilaista kokattavaa asiaa. Paneer -juuston valmistusta piti harjoitella viime viikolla pariin otteeseen, ja kas kummaa: laktoositonkin täysmaito juoksuttui oikein mainiosti juustorakeiksi ja heraksi. Lammasvindaloosta tuli loistavan hyvää ja vasta päivällispäivänä valmistuslistalle päättynyt porkkanahalva keittyi oikein makeaksi vaikka usko meinasikin jossain vaiheessa loppua. Päivällisen suunnitteluun ja kokkaamiseen meni paljon enemmän aikaa kuin syömiseen, mutta hauskaa oli ja vieraatkin näyttivät viihtyvän.

Neulepuolella Elämänlangalla kohtasi viime viikolla tragedia, kun hyvin palvellut vanha Canonin kompaktikamera sanoi sopimuksensa irti. Kameralla oli oma tunnearvonsa, sillä se oli ostettu ensimmäisen neulekirjan kuvauksiin.


Verkkokauppa onneksi palveli nopeasti ja sieltä löytyi edullisesti uusi kamera hajonneen tilalle. Tämäkin on Canonin PowerShot -sarjaa ja ominaisuuksiltaan suurin piirtein vanhaa vastaava - joskin teknologia on muutamassa vuodessa kehittynyt melkoisesti, megapikseleitä löytyy vaikka lampaat söisivät ja optinen zoomi on noin kolminkertainen vanhaan verrattuna. Vielä en ole päässyt harjoittelemaan, sillä hain paketin vasta postista ja akku on edelleen latauksessa. Toivon tietenkin, että uuden kameran myötä opin maagisesti ja vaivattomasti ottamaan loistavia, ihania ja kauniita neulekuvia, joista sitten blogissakin saadaan nauttia.

Neulesuunnittelijan uuden työvälineen ehdottomasti tärkein ominaisuus on kuitenkin, että se on punainen. Erityisesti pienituloista ilahdutti se, että punainen kamera oli saman mallin mustaa ja valkoista versiota useamman kympin halvempi.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Laiskanpulskeat kesälomatunnelmat jatkuvat vielä, joten katsotaan mitä ensi maanantai tuo tullessaan.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Aurinko paistaa ja vettä sattaa

Elämänlangalla on nautiskeltu samoista vaihtelevista kesäsäistä kuin muuallakin. Puolessavälissä viime viikkoa lainalapsen äiti otti minut ja koko lapsilauman mukaan Nuuksioon telttaretkelle. Koko alkuviikko tarkkailtiin sääennusteita, jotka lupasivat vuoroin enemmän ja vuoroin vähemmän sadetta keskiviikolle ja torstaille. Lopulta neljän kilometrin mittainen Haukankierros käveltiin mukavan viileän tuulisessa mutta enimmäkseen aurinkoisessa säässä ja ainoa sade ropisi teltan kattoon joskus kolmen aikoihin aamuyöllä.


Aamulla ei ollut varsinaisen lämmintä. Yllä olevassa kuvassa Nean pukeutumisnäyte "neulojan lapsi aamunuotiolla": päässä Helios -pipo Pipo on pääasia -kirjasta ja päällä Rasavillin raitapaita Ullasta muutaman vuoden takaa. Paita on vähän lyhyt ja hihoissa voisi olla enemmän mittaa, mutta Nea ei näemmä ole sitten eskarin erityisen paljon kasvanut leveyttä.


Nea on muutenkin otollinen neuleuhri. Vaikka tällä viikolla näyttääkin lämpimämmältä, täytyy puikoilla kuitenkin olla ainakin jotain pientä. Puserokirjan neulebolerosta jäi edelleen lankaa jäljelle, joten askartelen Nealle syksyksi kämmekkäitä. Kolmasluokkalaisen käsi alkaa olla jo ihan ihmisen mitoissa, koska kämmekäs venyy myös minun tassuuni. Nealle sekä ranne- että sormiosa ovat toki pidemmät, mutta en voinut käyttää vastaanottajan kättä kuvassa. Vietimme nimittäin koko iltapäivän Lauttasaaren uimarannalla, ja neiti itse livahti mereen siinä vaiheessa kun aloin pohtia blogivalokuvausta.

Näissä kesälomaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sadepäivän pusero

Valkoinen pusero valmistui ja saatiin kuvattuakin, vaikkas sää ei ihan hirveästi suosi. Sadekuurojen välissä pystyi hetken jopa istuskelemaan pihan puuportailla ilman, että takapuoli totaalisesti kastui.


Vaikeimmaksi osoittautui saada kuvaan kaula-aukon linja. Pilvisenä päivänä valo on tietysti tasaisempi, mutta kalpea rintakehä ja luonnonvalkoisen kauluksen reuna sekoittuivat suurin piirtein joka kuvassa. Puserossa on siis syvähkö V-pääntie. Kuvaaja nappasi paparazzikuvan kun asettelin helmoja, ja siinä näkyy ehkä vähän paremmin.


Rohkaistuin välillä jopa hymyilemään kuvassa. Alla myös vilahtaa tuosta käsivarren alta hitusen verran puseron kyljen pitsiyksityiskohtaa.


Olen oikein tyytyväinen tähän kesäpaitaan. Lanka on siis useita vuosia huolellisesti marinoitu Safran, mutta en ole turhaan mittaillut langanmenekkejä sun muita.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla jatketaan kesälomatunnelmissa.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kesäloma!

Elämänlangalla ei ole tapahtunut sitten viime viikon oikeastaan mitään - paitsi, että kesälaitumet kutsuvat. Se tarkoittaa neuleajan lisäksi sitä, että voi valvoa myöhään ja pelata hömppää tietokoneella. Ostin Steamin alennusmyynnistä Papers, please -dystopiapelin, ja olen viettänyt tuntikausia tarkastaen passeja kuvitteellisen itäblokin maan rajalla.

Valkoinen pusero on edelleen kesken: olen neulonut kyllä vähän joka päivä, mutta edistyminen on hidasta. Ehkä sitten ensi viikolla on näytettävääkin, sillä lomailloiksi on luvassa muun muassa roolipeliä, joka on mainiota neuleaikaa.

Näin tuossa männäyönä puserosta painajaistakin: langan väri vaihtui juuri tasan rinnan kohdalla kaikkein näkyvimmässä paikassa luonnonvalkoisesta melkein beigeksi. Tämähän johtuu siitä, että vanhoissa langoissa oikeastikin on värivaihtelua, ja olen sitä jo tekeillä olevassa puserossa tarkastellut, mutta vaikutelma on enemmänkin pätkävärjätty kuin vaakaraitainen. Kovasti yritin heti tämän huomatessani päättää, että kyseessä on design feature eikä virhe, koska harmi olisi jättää hyvät langat käyttämättä. Sitäpaitsi erot ovat sen verran pieniä, ettei niitä esimerkiksi saa minun kamerallani ja taidoillani erityisen hyvin edes valokuvattua. Siispä ei nyt kuvia.

Sain myös nettineuletutuilta runsaasti vinkkejä kauhtuneen langan valkaisemiseksi, joista luultavasti otan käyttöön soodavedessä liotuksen: katsotaan sitten, tuleeko jotain tulosta. Selvästi asia kolkuttelee jossain takaraivossa, kun kerran uniinkin tulee.

Lomatunnelmissa lyhyestä virsi kaunis - seuraavaksi jotain laiskanpulskeaa tekemistä. Katsotaan, mitä Elämänlanka ensi viikolla tuo tullessaan.