maanantai 11. kesäkuuta 2018

Just a Little Lovin'

Elämänlangalla ollaan tänään epämääräisessä välitilassa. Kotiuduin sunnuntaina Just a Little Lovin' -larpista, jossa siis tosiaan pelattiin 80-luvun alun AIDS-kriisin tuloa New Yorkin homopiireihin. Larpin kehystarina oli juhlat, mutta käsitellyt teemat olivat erittäin raskaita, joten henkiset paukut ovat tällä hetkellä aika lopussa.

En myöskään päässyt kanavoimaan tunteita neulomiseen, koska olen kipeän niska-hartiaseudun kanssa pitänyt tunnollisesti jo reilun viikon verran neuletaukoa. Vieroitusoireet alkavat olla aika kovat! Mutta minulla on lauantaina aika hierojalle (jolla on myös fysioterapeutin koulutus), joten saanen sieltä palautetta jatkohoitoa varten ja toivottavasti pääsen taas puikkoihin käsiksi!

Neuleiden asemesta kuvakollaasi pelistä:

Ylävasemmalta alaoikealle. Hahmoni Katie, vuosi 1982, -83 ja -84 sekä pelin 4th of July -juhlaa symboloinut lippu sekä erään pelaajan paikalle tuoma amerikanrauta.

Sen verran peliin kyllä liittyi käsitöitä, että Katien neulepaita vuodelta -82 on itse tehty, ja solmuvärjätty paita vuodelta -84 on kotona värjätty!

Näissä pelinjälkeistunnelmissa tällä viikolla, kohti hyvin kiireistä työviikkoa. Katsotaan, mitä ensi viikolla irtoaa!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Neulomattomuutta

Elämänlangalla ei olla neulottu muutamaan päivään, koska niska-hartiaseudun jumi äityi taas pahaksi. Olen tämän viikon lomalla koska olen huomenna lähdössä larppaamaan, ja tarkoitukseni oli tänään tehdä kaikki pakkaukset ja valmistelut. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, koska hierojan käsittely laukaisi päänsäryn, ja koko loppupäivä meni harakoille.

Ainoa näytettävä käsityö tältä viikolta on siis solmuvärjätty T-paita:




Muun muassa tämä, monen muun hippivaatteen kanssa, pääsee matkalaukkuun larppia varten - joskin vasta huomenna.

Ensi viikolla ei luultavasti siis silloinkaan uusia neuleita, mutta katsotaan olisiko ohjelmassa terveisiä 1980-luvulta.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Palmikoita päivästä toiseen

Elämänlangalla viime viikon palmikot jatkuvat edelleen. Neulepinnasta tulee kaunis, mutta työ etenee 3 mm puikoilla hitaasti.

A post shared by Kristel Nyberg (@kristelnyberg) on



Tänään neule on edistynyt mm. yhden seminaarin verran, jota kuuntelin työn puolesta. Työ muuten etenee paljon nopeammin nyt kun luovuin toivosta löytää jonkun niistä varmasti tusinasta palmikkopuikosta, joita täällä jossain piilottelee, ja ostin uuden. Neuloin aika pitkälle ilman apupuikkoa, mutta koska käsialani on tiukka ja palmikoita tässä todella paljon, se oli paljon hitaampaa kuin mitä työ nyt on palmikkopuikon kanssa.

Neulomisen lisäksi olen taas metsästänyt larppivaatteita:




Vietän ensi viikon kesälomaa ja matkustan 1980-luvun alun New Yorkin osavaltioon Just a Little Lovin' -larpin myötä. Hippihahmon tyyli alkaa vähitellen löytyä, ja olen viettänyt runsaasti hilpeää aikaa katsoen dokumentteja siitä, kuinka AIDS-kriisi 1980-luvun alussa iski. Katsotaan miten valmistautuminen peliin viikon mittaan etenee!

Ensi viikolla ei luultavasti ole luvassa mitään uutta neuleaiheista, koska kesken oleva iso työ etenee hitaasti. Toivottavasti kuitenkin ehdin peliin valmistautumisen keskellä kirjoittaa!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Palmikoita

Elämänlangalla ollaan oltu viime aikoina vahvasti palmikkojen lumossa ja pusero etenee. Toistaiseksi on vielä aika epäselvää esim. miten pitkä paidasta tulee ja minkä mittaiset hihat siihen neulon, mutta pääasia on selvillä. Ne palmikot!




Kuva on taas vaihteeksi Instagramista, koska se on vain niin pahuksen paljon helpompaa. Joku toinen päivä kun ei ole niin kiire päästä takaisin palmikoiden pariin, siirtelen taas kuvat koneelle, muotoilen ne ja lataan Bloggeriin. Ehkä esimerkiksi ensi viikolla!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kesä

Elämänlangalla on oltu viime päivinä ihan kesäisissä tunnelmissa, kun aurinko on paistanut ja parveke kukoistanut. Helatorstaina täytin kokonaista 42 vuotta, ja sen kunniaksi koitin saada parvekkeelle jo viime kesänä kaivatut verhot.

Homma meni suurin piirtein näin:
1) Etsi Ikean sivuilta kivat verhot. Mene Ikeaan ja osta kivat verhot.
2) Värvää perhe avuksi kiinnittämään verhoja kattoon. Totea, että eihän tässä meidän sirkuksessamme koskaan olla kotona samaan aikaan.
3) Mene roolipelaamaan. Kotiin palatessasi totea, että parvekkeen katossa on puolitoista reikää, mutta tulpat eivät mahdu niihin. Totea myös, että tulppia on liian vähän.
4) Mene kauppaan ja osta uusia samankokoisia tulppia. Totea, että veikattiin tulpan koko millillä väärin ja on porattu liian pienet reiät.
5) Koita vaihtaa terä kun olet yksin kotona. Totea, että et saa edes terää vaihdettua porakoneesta ilman apua.
6) Avun saavuttua totea, että perhanan porakoneessa on nappi, jota pitää painaa kun haluaa vaihtaa terän. Nappia ei mainita manuaalissa siinä kohdassa, jossa neuvotaan terän vaihtaminen.
7) Koita avun kanssa jatkaa porausprojektia. Riko kiviporanterä.
8) Osta uusi poranterä kaupasta. Kokeile uudelleen. Totea, että pora ei uppoa parvekkeen kattoon.

9) Luovuta ja soita isälle, joka tulee käymään, poraa kaikki 24 reikää, ruuvaa kiinnikkeet kattoon ja asentaa verhot alle tunnissa.

Tämän kokemuksen perusteella taidan edelleen pitäytyä neulomisessa:

Pusero etenee. Siinä on toistaiseksi neljää erilaista palmikkokuviota (tai no, viittä jos eri suuntiin kiertyvät tavalliset palmikot lasketaan), ja ruutupiirros löytyy vielä ainakin yhteen siinä vaiheessa kun pääsen täyteen silmukkamäärään saakka. Hidastahan tämä homma on kuin mikä, kun on 3 mm puikot ja ohuen ohutta lankaa, mutta eipä näillä säillä ole mikään kiirekään saada uutta villapuseroa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!