maanantai 27. joulukuuta 2010

Välitilassa

Perhe Elämänlankaa reissasi tänä vuonna joulunpyhiksi Seinäjoelle, mutta tällä kertaa vain hyvin lyhyesti itse pyhiksi. VR kuljetti jouluaattona suorastaan mallikelpoisesti ja olimme pohjanmaalla vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Tätä kirjoittelen pikaisesti anoppilan sohvalla kotiinlähtöä odotellessani, kohta pääsemme tutkimaan miten paluuliikenne sujuu.

Kuten olettaa saattaa, lapset olivat olleet kilttejä. Tontut piilottelivatkin kaikenlaisia mukavia paketteja pitkin. Erityisesti jälkikasvu arvosti Nuuskamuikkusen onkea, jolla voi onkia magneettikaloja pesuvadista. Lisäksi paketeista löytyi legoja ja kirjoja. Joulupukin toinen lähetys odottaa vielä Espoossa, koska tuntui turhalta ajeluttaa lahjaleluja edestakaisin avattavaksi.

Minun pitkäaikainen perinteeni neuloa Seinäjoen lomilla jotain ihan vain itselleni kärsi tällä kertaa vähän, koska tekeillä on ollut Nean pusero. Valmiina on jo puolitoista hihaa ja vartalokappale, mutta kuvia ei ole kun kamera ja piuha menivät jo takaisin matkalaukkuun. Junaneuleeksi on tosin itselle varattu sukanvari Kureyon Sockista. Joka tapauksessa olen viettänyt joulua oikein mukavasti sohvannurkassa neuloen ja äänikirjoja kuunnellen, välillä syöden ja nukkuen. Vain erilaisia joulukaloja olen kaivannut, kun ne eivät täällä kuulu jouluruokaperinteeseen. Sen sijaan täällä saa maksalaatikkoa, jota taas meillä ei kotona syödä jouluna.

Näillä eväillä mennään välipäiviin ja odotellaan laiskanpulskeasti uuttavuotta. Ensi viikolla Elämänlangalla ollaankin jo vuodessa 2011!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Jouluisaa

Elämänlangalla aletaan vähitellen virittäytyä joulutunnelmaan. Viikonloppuna oli muutamia ystäviä kylässä laulamassa joululauluja ja vierailua varten tuli sitten tehtyä joulusiivous. Tavallisesti levitän aina ympärilleni kaaosta (ja lankakeriä), joten raivaaminen oli ihan aiheellista. Joulukuusta meille ei tänäkään vuonna ole tulossa, koska en tiedä mitä älynlahjoiltaan hieman kyseenalainen kissa kuusella tekisi. Joitakin joulukoristeita kuitenkin on, koska Nean eskarirepusta paljastui kokoelma kaikenlaista syksyn mittaan askarreltua.

Joululahjojen suhteen täydellinen laiskuus on iskenyt. Olen kuullut kerrottavan sellaisesta tyypistä, jonka nimi on Joulupukki, joka tuo lahjoja. Ajattelinkin kokeilla, josko tämä Joulupukki hoitaisi hankinnat ja shoppailut. Itse annoin viikonloppuna eteenpäin ne Noro-säärystimet, jotka tonttuilin pikatyönä, luonnollisesti ennen kun ehdin ottaa niistä valokuvan. Punainen jakkukin alkaa olla valmis: muutama langanpää on pääteltävänä, kaulusta täytyy vähän fiksata ja kiinnitystä pohtia.



Suurin piirtein kaikki aktiivisesti kesken ollut neulottava on siis yllättäen valmista ja on aika kehitellä uusia haasteita. Pohdinkin jo hieman mallia niille alpakkalangoille jotka sain Priimasta lasten puseroita varten ja lisäksi pitäisi tehdä vauvan haalari ystävälle, joka on lisääntymässä tammikuussa. Joululomalla olen perinteisesti neulonut jotain ihan vain itselleni, mutta on mahdollista että priorisoin pienet henkilöt nyt, kun talvi uhkaa olla kylmä ja luminen. Äiti tosin vähän uhkaili, että voisi auttaa puseroprojektissa, joten jos saan ohjeen kirjoitettua järkeviin aikoihin voisin ehkä yrittää hymyillä kauniisti ja räpytellä silmiäni ja tarjota Langin Baby Alpacaa neulottavaksi. Saisin kyllä varmasti kaksi samanlaista puseroa neulottua itsekin, mutta muistelen, että viimeksi kun yritin tehdä riiviöille puserot samalla ohjeella, Nea jäi ilman koska aivoni alkoivat valua ulos korvista suurin piirtein hihojen kohdalla.

Elämänlangalla suunnataan siis kohti joulua rauhallisen neuleisissa ja lankaisissa tunnelmissa ja pyrkien välttämään kaikenlaista joulustressiä. Toivottelen nyt kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa ja palailen ensi viikolla.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Noroa!

...onneksi ei noro-virusta, vaan ihan lankoja tällä kertaa.

Minulla on yhdet Noron Kureyon-sukkalangasta tehdyt raitasukat, ja pitkän aikaa on kutkutellut tehdä toisetkin. En tiedä millä ajalla ehdin itselleni neuloa, mutta jokunen viikko takaperin sorruin vihdoin ja viimein tilaamaan Little Knitsiltä kaksi kerää sukkalankaa. Ruskeaharmaa kerä on väriä 149 ja vaikuttaa kerää hieman kaivelemallakin Noron langaksi oikein rauhalliselta ja harmoniselta. Kirjava kerä taas on väriä 180 ja on puolestaan sitten varsinainen väri-ilotulitus. Avaamatta kerää näen päällimmäisten violetin, pinkin ja fuksian lisäksi ainakin turkoosia ja oranssihtavaa.



Lisää Noroa tarttui mukaan Priimasta, kun lupauduin toimimaan joulupukin apulaisena ja neulomaan säärystimet. Lahjan tilaaja oli hieman myöhässä, joten istuin mukavassa nojatuolissa neulomassa ja hörppimässä Priiman tarjoamaa kahvia ja tuijottelin Noro-lankahyllyä odotellessani. Kun tilaaja saapui, päädyimme yhteistuumin värikkääseen lahjaan ja keräsimme mukaan neljä kerää Kureyonia. Punavioletti on sävyä 124 ja sinivihreä sävyä 206. Vaikka tavallisesti en juurikaan neulo moniväristä lankaa enkä raitoja, olen lapsellisen innoissani vaihtuvista väreistä ja siitä, miten ei voi koskaan tietää mitkä värit seuraavaksi osuvat vierekkäin.



Nyt kuitenkin neulomaan jotain muuta kuin Noroa: punaisesta jakusta puuttuu enää kauluskaitale, sitten saan työn kasteltua ja laitettua odottamaan viimeistelyompelua. Siinä lieneekin sopivasti tehtävää tälle päivälle ja ensi maanantaina Elämänlangalla on toivottavasti valmis työ esiteltäväksi. Sitä odotellessa siis tähän työviikkoon.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Flunssapöpön pojan koston paluu

Tarkkasilmäiset saattoivat huomata, että eilen oli maanantai, mutta Elämänlankaa loisti poissaolollaan. Maisterilla oli yksinkertaisesti pasmat sekaisin, ensinnäkin siksi, että maanantai oli pyhä ja toisekseen siksi, että joko muutaman viikon takainen flunssa tai sen nuorempi sukulainen iski. Perjantain ja lauantain välisenä yönä siirryin epätoivoisen tukkoisena nukkumaan puoli-istuvaan asentoon Teemun nojatuoliin, ja lauantain ja sunnuntain keskityin köhimään ja niiskuttamaan ja lääkitsemään itseäni kuumalla juomalla. Maanantaina näyttelin niin tervettä, että siivosin aamulla, menin roolipelaamaan päivällä ja kävin katsomassa linnanjuhlia illalla, mutta itsenäisyyspäivä näemmä söi sen kohdan aivosta joka tunnistaa viikonpäiviä.



Viikonloppuna sairastellessa on ollut aikaa neuloa taas Ullaan tekeillä olevaa punaista jakkua. Nyt vaiheessa on enää toinen hiha ja sitten puuttuu kaulus ja viimeistelyt. Hiha näyttää lyhyeltä, mutta se on juuri niiden mittojen mukainen jotka otin, ja lankakin on sen verran vähissä, ettei kauheasti pysty sooloilemaan. Toki jakku tulee minua pienemmälle ihmiselle ja sitäpaitsi on muistettava, että vanha helmasyntini on tehdä hihoista liian pitkät. Muuten työ näyttää lupaavalta, vaikka palasina olevasta pingottamattomasta neuleesta onkin aina vaikea sanoa mitään varmaa. Olen vain niin kertakaikkisen tyytyväinen, kun pääsen tekemään aivan ominta itseäni, eli yksinkertaista vaatetta jossa on kuitenkin vähän epätavallisemmat palmikkodetaljit.



Jakun lisäksi tekeillä on ollut reissuprojekti, palmikkosäärystimet toiselle ystävälle. Lankana näissä on Sandnesin Sisu ja neulepintana ihan peruspalmikkoribbi. Säärystimistä tulee pitkät ja niiden alareunaan tulee levennyksiä sekä pidempi joustinneule kuin yläosaan, koska tilaaja halusi, että säärystimet laskeutuvat kauniisti ulkokengän päälle. Näistäkin voisi tietysti kirjoittaa ohjeen, jos niistä tulee kivat, joskin itsekritiikki potkaisee välillä ja marisee, että voiko sanoa ohjeeksi reseptiä, jossa neulotaan palmikkoputkea. Tosiasiahan kuitenkin on, että monenlaisia ohjeita tarvitaan, ja yksinkertaiset helposti muunneltavat "reseptit" ovat aina tarpeen. Säärystin muuten poseeraa varhaiseksi joululahjaksi saamassani käsityöpussissa, joka on mainio nimenomaan mukana kannettavalle pienelle projektille. Pussi on tehty kolmesta kaitaleesta pehmeäksi käytettyä farkkukangasta ja yhteen kaitaleeseen on jätetty vielä vanhojen farkkujen taskukin paikoilleen. Mukaan mahtuu mukavasti pari lankakerää ja sukkapuikot ja taskuun voi tyrkätä vaikkapa bussikortin ja kännykän.



Neuletyötkään eivät tietysti tekemällä lopu. Nuoremman jälkikasvun tarhasta huomautettiin, että lapsi on valittanut kylmää ja kaipaisi villapaitaa. Tutkimus paljasti, että molemmilla lapsilla on kyllä olemassa yksi (1) äidin neuloma pusero, mutta erityisesti Nean kappale alkaa olla puolihihaista mallia kun raajat ovat venähtäneet. Eräänä päivänä päädyin sitten Mäkelänkadulle muuttaneeseen Priimaan, josta mukaan tarttui Langin Baby Alpacaa. Koska jälkikasvu ei ollut mukana valitsemassa, värit valikoituivat äidin värisilmän mukaan. Näistäkin on tulossa Ullaan ohje, simppelit ja toivottavasti nopeatekoiset lasten neulepuserot vastaväridetaljein, suljettua neuletta ja hyvin vähäisin viimeistelyin.

Näissä kiireisissä tunnelmissa siis kohti joulua. Turha kai sanoakaan, että joululahjaneuleita ei ole tältä suunnalta juuri odotettavissa? Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.