maanantai 15. tammikuuta 2018

Hupsistakeikkaa

Hei taas, edelleen hengissä! Viime viikon Elämänlankaa unohtui, kun ilmeisesti olin niin hämmennyksissäni siitä, että piti aloittaa työt loman jäljiltä. Nyt elämä alkaa vähitellen taas asettua uomiinsa, joskin mielestäni on epäreilua että olen taas flunssassa, kun vasta marraskuun lopulla viimeksi podin.

Neuleet ovat edistyneet hitaanlaisesti. Paljon aikaa on kulunut esimerkiksi pintaneulemalleja Sukka-aapista varten neuloessa, mikä tietysti sitten hidastaa kaikkea muuta neuletyöskentelyä.

Kirjan deadline on tämän kuun lopussa, joten viikonloput on pyhitetty neulekuvaamiselle - paitsi viime viikonloppu, jonka vietin taas keinuen laineilla kansanmusiikin tahtiin Folklandialla. Instagramistani löytyy jokunen kuva ja videopätkä aihetunnisteella #folklandia.

Lisäksi Elämänlangalla on tehty larppivalmisteluja, kun olen huhtikuussa menossa pelaamaan post-apokalyptiikkaa ruotsiin Lotka-Volterra -nimiseen peliin. Tähän liittyen nostalgisoimme juuri isäni kanssa pari tuntia 80-lukulaisia koneneulelehtiä: ei sen vuoksi, että peliin kuuluisi puhvihihat ja kasaripermanentti, vaan siksi, että koneneulotun puseron raaskii paljon helpommin tuhota maailmanlopun jälkeisen näköiseksi kuin käsin neulotun, ja koneneulelehdistä löytyi osviittaa sille minkä paksuista lankaa ja kuinka paljon kannattaa tilata.

Näistä Passapin malleista voisi tietysti hakea inspiraatiota toiseen larppiin, johon olen menossa kesällä, ja joka sijoittuu 80-luvulle. Itse olen neulonut koneella viimeksi silloin 80-luvulla, jolloin alakouluikäisenä tein isän paksulankakoneella itselleni kananpojankeltaisen puseron. Ohutlankakoneeseen en saanut koskea, koska se oli liian hieno.

Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, ehdinkö viikonlopun neulekuvauksissa napata ensi viikoksi vähän tunnelmapaloja Sukka-aapisen edistymisestä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi neulevuosi!

Elämänglangalla on vietetty kohtuullisen aktiivista neulevuotta 2017. Uusi vuosi tuo tullessaan näillä näkymin ainakin uuden kirjan, kun Sukka-aapisen materiaalit pitää jättää kustantajalle tammikuun lopussa.

Vuosi on ollut Sukka-aapisen kirjoittamisen lisäksi ollut muutenkin hyvin sukkaisa, kun polvisukkia on jälleen ollut työn alla jatkuvasti. Tein myös kahdet ylipolvensukat, yhdet Nealle ja yhdet hänen kaverilleen. Tällä hetkellä kesken on sahraminkeltainen pari.

Koitin laskea neuletöitäni Ravelrystä, mutta olen ollut vähän laiska päivittäjä ja osa valmiista töistä on jäänyt uupumaan. Laakson lilja -pusero kuitenkin pääsi hyvin esiin, ja taitaa olla tämän vuoden suurin ja suuritöisin valmistunut neule.

Vaikka en alunperin ollut puseroon aivan täysin tyytyväinen, on oranssi valopilkku piristänyt kyllä tätä eteläisen Suomen hyvin synkänharmaata mustaa talvea. Paita on siis päässyt aktiiviseen käyttöön ja on ollut siinä mieluisa.

Alkaneelle neulevuodelle en ole miettinyt erityisemmin uudenvuodenlupauksia. Tavoitteenani voisi olla, että neulominen olisi kivaa. Ehkä siis aloitan enemmän neuleita enkä stressaa siitä että täytyy saada edelliset ensin valmiiksi? Saatan myös harkita ostavani jotain ihanaa lankaa, vaikka sille ei olisi ihan heti mielessä käyttötarkoitusta! Olen jokusen vuoden pitänyt vähän ryhtiliikettä neulomisen ja lankaostosten suhteen, mutta nyt voisi ehkä luvata vaihteeksi itselleen vähän rentoutta!

Hyvää uutta neulevuotta 2018 kaikille Elämänlangan lukijoille. Olkoon se pehmoinen ja lankaisa!