maanantai 28. marraskuuta 2005

Breaking news

Hyvää huomenta. Keskeytämme normaalin lähetyksemme hyvän mielen uutisten vuoksi.

Perjantaiaamuna kello 8.16 soi ovikello. Könysin tukka pörrössä ja suu täynnä ruisleipää avaamaan oven. Ovella oli US Postal Servicen nuori mies, joka toivotti hyvää huomenta, tyrkkäsi käteen paketin ja katosi sitten puolijuoksua ilmeisesti jatkamaan kierrostaan. Lähettäjän nimi oli minulle täysin tuntematon. Paketin tullaustarra ilmoitti sisällöksi "handknit socks".

Muovisesta pakettikirjekuoresta paljastui sievä pahvirasia. Rasian kannen alla oli kerros joulunpunaista silkkipaperia, ja silkkipaperin alta löytyi postikortti, suklaata ja sievät käsinvärjätystä sukkalangasta neulotut villasukat. Kortti paljasti lähettäjäksi Joanin, joka puolestaan oli saanut sukkatoimeksiannon Alisonilta.



Here's the promised short English text: The socks are lovely, and they fit like a glove (sorry for the bad pun). The knitter named the socks "Autumn in New England", and the red tones remind me very much of how maple leaves can look in fall. Thank you very much, Joan! By the way the white in the background isn't cotton wool scattered around as a prop, but real actual snow.

Sukkien tarina on siis se, että osallistuin taannoin kansainväliseen sukkavaihtoon, enkä koskaan saanut vaihtosukkiani. Tästä tuli puhetta vaihdon järjestäjän kanssa joskus toisen sukkavaihtokierroksen aikana, ja nyt minulle sitten yllättäen ilmestyikin paketti. Tuli erinomaisen hyvä mieli.

Hyvät neuleuutiset jatkuivat perjantain päiväpostin aikaan, kun Susannalta tuli kirjekuori, jossa oli pieni kerä vaaleanpunaraidallista 7 Veljestä. Kerä on jo muotoutunutkin mallitilkuksi, mutta tästä ei ole kuvaa. Näette sitten joskus, vaikka seuraavassa Ullassa.

Lauantaikin oli vielä reippaan neulesosiaalinen päivä, kun Ullan pikkujouluja vietettiin neulestudio Rosa Matildassa. Joulupukki ei ehtinyt itse paikalle, mutta Marjut toimi asiantuntevana apulaisena ja jakoi jokaiselle mieluisen pikkujoulupaketin.



Omasta paketistani paljastui kerä sievää kirjavaa Tessa-lankaa sekä ruusupuiset sukkapuikot. Olinkin jo pidempään vastustanut kiusausta hankkia itselleni tällaiset kokeiltaviksi! Selvästi Joulupukki lahjoja valitessaan tietää mitä tekee. Ehkäpä tontut ovat kurkkineet ikkunan takana, kun olen kaihoisasti katsellut muiden blogeja sekä Vihreän vyyhdin sivuja.

Näihin iloisiin tunnelmiin päätämme tämän kerran hyvän mielen neuleuutiset. Lisää hyviä uutisia luvassa Elämänlangalla taas ensi viikolla.

maanantai 21. marraskuuta 2005

Noloja tunnustuksia,

eli mitä tapahtuikaan viimeistelyviikoilla. Etten joutuisi kierrättämään kuvia samoista keskeneräisistä töistä kuin aiemmassa merkinnässä, esittelen sen sijaan viime aikoina valmistuneita töitä.

Kuka vielä muistaa viimeistelyviikot? Taannoin uhosin, että viimeinkin otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain nurkissa ajelehtiville keskeneräisille neuleille. Kuinkas sitten kävikään? Elämänlangalla tunnustetaan nyt viime viikkojen synnit.

Aluksi pikainen katsaus siihen, mitä olikaan kesken:

Itselleni

- Eris
- Ruudullinen pusero
- Paita Cotton Viscosesta
- Pieni kietaisujakku Sivillasta

Pitsejä

- Peacock Feather Shawl
- Silkkilankaponcho
- Branching Out
- Huivivaihtokaulaliina

Lapsille

- Nean duffeli
- Nean pieni poncho
- Ronjan huppari
- Nean haalari

Muuta

- Kirjoneulesäärystimet kanssa-asujalle
- Wavy



Purkutuomioita viimeistelyviikoilla jaettiin reippaalla kädellä. Wavy sai kyytiä, samaten Sivilla-jakku ja Cotton viscose -tunika. (Jos muuten on pakko purkaa jotain neulomaansa, niin Cotton Viscose on aika hyvä vaihtoehto. Liukas lanka ei takkua vaan neulos purkautuu kuin ajatuksen voimasta.) Lisäksi olen tehnyt tuskallisen päätöksen purkaa ruudullinen Lopí-pusero ja aloittaa alusta pienentäen mallia. Sivilla-jakun langat saivat jo uuden olomuodon ylläolevana pikkuvauvan pitsipeittona. Peitto ehti jo muuttaakin uuteen kotiinsa. Purkamisesta inspiroituneena kierrätin myös yhden käyttämättömän Samos-puseron langat, ja viimeksi katselin sillä silmällä Smart Tweedistä neulottua hassun muotoista takkia sekä aivan liian suureksi jäänyttä puuvillatunikaa.

Töiden purkaminen siis sujui hyvin. Vanhojen töiden viimeistelyn ja uusien aloittamattomuuden suhteen en, kuten arvata saattaa, ollut laisinkaan niin kurinalainen kuin uhosin. Onko tilanne sitten parantunut? Tarkastellaanpa ylläolevaa listaa uudelleen.

Itselleni olin neulomassa neljää työtä. Niistä kesken on enää Eris. Olen päässyt jo helmaan asti, vain hihat puuttuvat. Hiljaa hyvä tulee. Tässä vaiheessa minua ei tarvitse muistuttaa siitä, että takkiversioon pitää vielä ommella vetoketjukin. Tässä osiossa on siis jäljellä enää yksi neljästä työstä.



Pitsejä -kohdassa listasin neljä työtä. Niistä huivivaihtokaulaliina poseeraa tuossa yllä ja Branching Out valmistui juuri ja on enää pingotusta vailla. Peacock Feather Shawl ja silkkiponcho ovat edelleen kesken. Kaksi neljästä siis.

Lastenneuletilanne on surkea. Yksikään yllä listaamistani töistä ei ole valmistunut! Puolustaudun kuitenkin sillä, että olen neulonut Harmonian tytöille viimeistelyviikkojen ohella melkoisen kasan pieniä vaatteita: kolmet lapaset, kahdet sukat ja kaksi kypärämyssyä. Myös huppari ehti käydä puikoilla takakappaleen ja toisen etukappaleen verran, mutta palasi pussiin mietiskelemään raglanhihan syvintä olemusta vielä jonkin aikaa. Lisäksi tein vielä pienenpienet lapaset samaiselle vauvalle, jolle Sivilla-pitsihuivikin matkusti. Kas tässä kahdet pienet lapaset poseeraavat taiteellisesti kallionkoloon jäätyneen pienen lätäkön päällä:



Ryhmästä "muut" on Wavy purettu, mutta kanssa-asujan kirjoneulesäärystimet eivät ole edistyneet pätkän vertaa. Sen sijaan olen neulonut esimerkiksi toisen Punahilkan tilaustyönä, ja aloittanut itselleni kaulahuivia talveksi Silk Gardenista. Kesken on tällä hetkellä uutena työnä myös polvisukka.

Viimeistelyviikkojen saldo näyttää siis tältä:

Alunperin oli kesken tai suunnitteilla 14 listattua työtä. Tällä hetkellä niistä on kesken edelleen kahdeksan. Uusia keskeneräisiä töitä tulee äkkiseltään mieleen kaksi. Viimeistelyviikkojen ulkopuolelta valmistui kokonainen pino uusia töitä, ja suunnitelmia on vaikka muille jakaa.

Mitä tästä opimme? Itsekuri edistäisi kenties valmiiden projektien määrää, mutta kurinalainen neulominen ei ole lainkaan niin hauskaa. Niinpä elämänlangalla jatketaan tästedes, tai ainakin seuraavaan keskeneräisyysmorkkikseen saakka tutuksi tullutta moniavioista suhdetta neuleisiin. Taidanpa mennä toteuttamaan itseäni saman tien tässä suhteessa, ja aloittaa uuden neulepuseron. Ensi viikkoon, siis!

maanantai 14. marraskuuta 2005

Mieluinen meemi

En yleensä ole mitenkään hirveän ihastunut erilaisiin meemeihin, mutta viime päivinä blogeissa kiertäneen neulemeemin kysymyksiä olen katsellut sillä silmällä että tuohonhan voisi vaikka osallistuakin. Niinpä Jennyn heittämä meemihaaste olikin mieluinen. Tällä viikolla ei siis tarjoilla kovin originellia elämänlankaa, vaan seurataan sievästi muiden esimerkkiä. Kuvat eivät välttämättä ole ihan niihin liittyvien kysymysten kohdalla, mutta liittyvät kyllä asiaan.

Mieluisin lanka, jolla olet neulonut?

Minulla on erilaisia vaiheita, joissa ihastun milloin mihinkin kuituun. Yleisesti kuitenkin pehmeä (merino)villa on kaikkein mukavinta työstää. Pidän myös alpakasta nimenomaan sen pehmeyden vuoksi. Ihannelankani olisi sellaista jossa on laaja värikartta, ja joka on valmistettu laadukkaista luonnonmateriaaleista.

Suosikkipuikkosi?

Vannon nykyään Addin metallisten pyöröpuikkojen nimiin, niin kuin moni muukin tuntuu tekevän. Sukat taas syntyvät nykyisin lähes poikkeuksetta bambupuikoilla. Minun käteeni sopivin puikkokoko on suunnilleen 3-4 mm, vaikka neulon mielelläni satunnaisesti ohuemmillakin puikoilla. Paksummillakin puikoilla tulee toki neulottua, mutta ei kovin mieluusti.



Kamalinta, mitä olet neulonut?

Oi voi, pitiköhän tämän nyt olla lanka- vai mallikysymys? Kamalin lanka oli joku Linien tikapuulanka, olikohan se Cocoon, josta tein joku vuosi takaperin kämppikselle topin. Kamalin minun puikoiltani päässyt neulevaate on Novitan Teddystä neulottu valtaisa kirkkaanpunainen ponchomainen viitta, jonka helmassa on valkoisella pohjalla suuria mustia kiekuroita. Jos olen neulonut jotain vielä hirvittävämpää, olen onnellisesti torjunut muiston jonnekin mieleni pimeisiin syövereihin.

Paras ohje, jolla olet neulonut?

Vastausta tähän kysymykseen jouduin kypsyttelemään pitkään. Jotkut ohjeet ovat ihania ihan itsessään, joidenkin viehätys saattaa olla työn materiaalissa, ja joskus taas oppii jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Pidän sukkien neulomisesta. Tämän merkinnän ensimmäisessä kuvassa on vihreät Regia Silkistä neulotut sukat, joissa kaikki osui kohdalleen: viehättävä ohje, kaunis väri, ihana lanka... Malli on Nancy Bushin suunnittelema, ja löytyy kirjasta A Gathering of Lace.

Viime aikoina olen kokenut pitsiherätyksen. Flower Basket Shawl -kolmiohuivi oli nautinnollinen neulottava. Hyvin yksinkertaisella mallikuviolla syntyi kaunis ja keveä huivi. Myös Peacock Feather Shawlin neulomisesta olen pitänyt, mutta huivi on tällä hetkellä jäähyllä kun kaipaisi pidempiä keskittymishetkiä kuin mitä taapero nykyään sallii.



Ikiaikainen ihastukseni palmikkoneuleisiin näkyy sekin lempimalleissani. Pidin hirveästi Lavoldin Swedish Thoran neulomisesta, ja puikoilla oleva Eris on myös ollut hauska yhdistelmä helppoa ja haastavaa.

Tärkein neulontatekniikka?

Huolellinen valmistautuminen ja viimeistely. Olen viimeinkin saanut taottua paksuun kallooni, että neuleesta tulee usein paljon onnistuneempi jos tarkistaa neuletiheytensä ennakkoon kunnon mallitilkulla, ja jos valmiit kappaleet pingottaa ja/tai höyryttää ennen huolellista viimeistelyompelua.

Paras neulekirja tai -lehti?

Neulekirjoja esittelin hyllystäni enemmänkin pari kuukautta sitten. Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet on ykkösvalintani neulekirjoista. Neulelehdistä paras inspiraation lähde taitaa nykyään olla Interweave Knits. Pidin kovasti vanhasta Novitasta, mutta muutos Modaksi heikensi lehteä.

Mieluisin knit-a-long?

En ole juurikaan osallistunut varsinaisiin knit-a-longeihin, vaan enemmänkin erilaisiin vaihtoihin. Hauskoja ovat yleensä olleet. Erityisen mukava oli Stitch ya neck out -huivivaihto. Olen osallistunut ilolla myös The Blue Blogin Alisonin järjestämiin sukkavaihtoihin.

Mieluisimmat neuleblogit?

Seuraan lähes kaikkia suomalaisia neuleblogeja. Mieluiten luen sellaisia blogeja, joissa käsitellään neulonta-aihetta jotenkin hauskasti ja joiden kieli on sujuvaa. Ei tietysti ole kohteliasta osoitella sormella, mutta osoitanpa silti (kun olen aiemminkin tainnut osoitella samaan suuntaan): KirsiÄr on usein aivan ratkiriemukas. Myös Marjutia luen mielelläni. Toistan itseäni edelleen törkeästi, ja nimeän ulkolaisista neuleblogeista suosikikseni Yarn Harlotin.

Mielisuunnittelija?

Lavold! Mutta etten muuttuisi ihan papukaijaksi, mainitsen tässä pitsineuleiden osalta Sharon Millerin.

Sitten kun kasvan isoksi ja tulen taitavaksi, niin opin suunnittelemaan juuri sellaisia neuleita jotka ovat minusta kauniita ja kivoja. Siihen on valitettavasti vielä aika paljon matkaa, vaikka joitakin onnenkantamoisia on jo syntynyt.

Mieluisin neule, jota käytät?

Alkukeväästä neulomani muinainen Lavold -design Swedish Thora (malli löytyi The Best of Knitter's -sarjan kirjasta Arans and Celtics) on nyt syksyn tullen ollut lähes päivittäisessä käytössä. Laihiksen tuloksena takki ei enää istu niin hyvin kuin valmistuessaan, mutta on niin kertakaikkisen ihana, että saa jäädä käyttöön vaikka kutistuisin vielä enemmänkin.



Kuvassa takin kaula-aukosta pilkistää Birch, joka on myös ollut kovassa käytössä.

Käytän myös paljon villasukkia. Pidän tätä nykyä kovasti kaikenlaisista ohuista sukkalangoista, enkä kovin usein enää neulo sukkia 7-veljeksestä.

Eiköhän tässä ollut meemiä kerrakseen. Vaikeita kysymyksiä, mutta omia neulomismieltymyksiään oli hauska miettiä. En aio kierrättää meemiä nimeltä mainiten kenellekään, varsinkin kun se on ehtinyt jo vaikka mihin. Vastatkaa kaikin mokomin, mikäli tämä kuulostaa teistä hauskalta.

Ensi viikolla Elämänlangalla saattaa olla luvassa opettavainen tarina, kuinka ylpeys käy lankeemuksen tiellä, eli raportti viimeistelyviikkojen tapahtumista. Ensi viikkoon siis.

maanantai 7. marraskuuta 2005

Taidepaussi

Taannoin neulontalistalla oli keskustelua ihmisten kokemuksista siitä, kuinka neulominen joskus otetaan kovin vakavasti. Moni harmitteli, että jos uskalsi luoda silmukat uudella tavalla tai kokeilla sukkaan vaikkapa tiimalasikantapäätä, sai äkkiä joltakin sukulaiselta kommenttia "väärästä" tavasta tehdä kyseinen asia. Jotkut asiat kuulemma pitäisi tehdä niin kuin On Aina Ollut Tapana. Leikkiäkään ei sovi liikaa laskea vakavilla asioilla, eikä tuhlata materiaaleja kokeiluihin jotka kuitenkin epäonnistuvat.

Itsekin huomaan välillä itsessäni muutosvastarintaa, mutta yritän parhaani mukaan torjua sitä kokeilemalla uusia neulemateriaaleja ja -tekniikoita. Sukan neulominen vaihteeksi kärjestä ylös tai luonnokseni diagonaalipuserosta eivät kuitenkaan vedä vertoja niille luovan hulluille yksilöille, jotka tekevät neulomisesta taidetta. Tänään Elämänlanka tarjoaa huvitusta linkkivinkkien muodossa. Koska toisten taidekuvia ei saa varastaa, visuaaliset virikkeet tulevat tällä kertaa Harmonian omista neuleaiheisista installaatioista. Taiteellisen tulkinnan kera, luonnollisesti.



Lankakori. Asetelma. Pehmeät materiaalit, punottu kori ja villasekoitelangat, tuovat sisustukseen lämpöä. Ateljé Nyberg, 2005.


Neulottua taidetta tehdään näemmä maailmalla sekä enemmän että vähemmän vakavista syistä. Poliittinen neuletaide mainitaan esimerkiksi vajaan vuoden takaisessa Guardianin artikkelissa. Kiinnittäkää huomiota tekstin lopussa olevaan neulotun käsikranaatin (tai käsilaukun) ohjeeseen!

Lindsay Obermeyer neuloo Woman's Work -sarjassaan (kai yhdistelmää taideteoksista voi kutsua sarjaksi?) hauskoja jättimäisiä neulevaatteita, jotka yhdistävät ihmisiä.

Luonnonsuojeluteemaakaan ei ole unohdettu: The Stump Cozy -projektissa taiteilijat ovat luoneet avohakkuualueelle jääneille kannoille lämmittäviä asusteita paitsi neulomalla myös monilla muilla tekniikoilla.



Perhe. Villi villasukkalauma suojaa poikasiaan huivikäärmeen hyökkäyksiltä. Katsoja näkee kuitenkin tilanteen ulkopuolelle suljetun käärmeen näkökulmasta. Villa, polyamidi ja silkki. Taiteilijaryhmä Harmonian naiset, 2005.

Taidetta tehdään myös myyntiin. Osta omaksi vaikkapa Donna Wilsonin hellyyttävä neulottu otus! Oma suosikkini oli muita neulottuja nukkeja syödä Cannibdoll.

Erilaisissa neuleperformansseissa on mahdollista päästä osaksi taideteosta. Paikallisia neuletapaamisia kun ei välttämättä voi performanssitaiteeksi kutsua, vaikka ohikulkijat välillä vinosti vilkuilevatkin kahvilan pöydälle kertynyttä neuleaiheista tavarapinoa.

Parhaimmillaan taide on minusta usein silloin, kun se paitsi herättää ajatuksia myös hymyilyttää. Esimerkiksi Mark Newportin neulotut supersankariasut kuuluvat tähän kategoriaan. Entä oletteko jo tutustuneet itävaltalaisen taiteilijaryhmä Gelatinin vaaleanpunaiseen pupuun?

Mikä sitten on oma suosikkini? Tällä neuletaidekierroksella minua henkilökohtaisesti sykähdyttivät eniten Freddie Robinsin teokset. En ole taidekriitikko enkä osaa analysoida töitä syvällisesti, mutta jokainen hassun muotoinen villapaita ja sormikas kutkuttaa mielikuvitustani ja houkuttelee kirjoittamaan tarinansa. Se riittää minulle.



Syksy. Yksinäinen ja tyhjä hahmo istuu kylmällä patiolla. Pensaiden lehdet ovat keltaiset ja kuolleet. Kynttilän liekki lepattaa tuulessa, mutta ei kuitenkaan sammu. Käsissä olevassa mukissa höyryää lämmittävä juoma. Elämänlankaa, 2005.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Elämänlankaa keritään taas ensi viikolla.