maanantai 11. kesäkuuta 2018

Just a Little Lovin'

Elämänlangalla ollaan tänään epämääräisessä välitilassa. Kotiuduin sunnuntaina Just a Little Lovin' -larpista, jossa siis tosiaan pelattiin 80-luvun alun AIDS-kriisin tuloa New Yorkin homopiireihin. Larpin kehystarina oli juhlat, mutta käsitellyt teemat olivat erittäin raskaita, joten henkiset paukut ovat tällä hetkellä aika lopussa.

En myöskään päässyt kanavoimaan tunteita neulomiseen, koska olen kipeän niska-hartiaseudun kanssa pitänyt tunnollisesti jo reilun viikon verran neuletaukoa. Vieroitusoireet alkavat olla aika kovat! Mutta minulla on lauantaina aika hierojalle (jolla on myös fysioterapeutin koulutus), joten saanen sieltä palautetta jatkohoitoa varten ja toivottavasti pääsen taas puikkoihin käsiksi!

Neuleiden asemesta kuvakollaasi pelistä:

Ylävasemmalta alaoikealle. Hahmoni Katie, vuosi 1982, -83 ja -84 sekä pelin 4th of July -juhlaa symboloinut lippu sekä erään pelaajan paikalle tuoma amerikanrauta.

Sen verran peliin kyllä liittyi käsitöitä, että Katien neulepaita vuodelta -82 on itse tehty, ja solmuvärjätty paita vuodelta -84 on kotona värjätty!

Näissä pelinjälkeistunnelmissa tällä viikolla, kohti hyvin kiireistä työviikkoa. Katsotaan, mitä ensi viikolla irtoaa!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Neulomattomuutta

Elämänlangalla ei olla neulottu muutamaan päivään, koska niska-hartiaseudun jumi äityi taas pahaksi. Olen tämän viikon lomalla koska olen huomenna lähdössä larppaamaan, ja tarkoitukseni oli tänään tehdä kaikki pakkaukset ja valmistelut. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, koska hierojan käsittely laukaisi päänsäryn, ja koko loppupäivä meni harakoille.

Ainoa näytettävä käsityö tältä viikolta on siis solmuvärjätty T-paita:




Muun muassa tämä, monen muun hippivaatteen kanssa, pääsee matkalaukkuun larppia varten - joskin vasta huomenna.

Ensi viikolla ei luultavasti siis silloinkaan uusia neuleita, mutta katsotaan olisiko ohjelmassa terveisiä 1980-luvulta.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Palmikoita päivästä toiseen

Elämänlangalla viime viikon palmikot jatkuvat edelleen. Neulepinnasta tulee kaunis, mutta työ etenee 3 mm puikoilla hitaasti.

A post shared by Kristel Nyberg (@kristelnyberg) on



Tänään neule on edistynyt mm. yhden seminaarin verran, jota kuuntelin työn puolesta. Työ muuten etenee paljon nopeammin nyt kun luovuin toivosta löytää jonkun niistä varmasti tusinasta palmikkopuikosta, joita täällä jossain piilottelee, ja ostin uuden. Neuloin aika pitkälle ilman apupuikkoa, mutta koska käsialani on tiukka ja palmikoita tässä todella paljon, se oli paljon hitaampaa kuin mitä työ nyt on palmikkopuikon kanssa.

Neulomisen lisäksi olen taas metsästänyt larppivaatteita:




Vietän ensi viikon kesälomaa ja matkustan 1980-luvun alun New Yorkin osavaltioon Just a Little Lovin' -larpin myötä. Hippihahmon tyyli alkaa vähitellen löytyä, ja olen viettänyt runsaasti hilpeää aikaa katsoen dokumentteja siitä, kuinka AIDS-kriisi 1980-luvun alussa iski. Katsotaan miten valmistautuminen peliin viikon mittaan etenee!

Ensi viikolla ei luultavasti ole luvassa mitään uutta neuleaiheista, koska kesken oleva iso työ etenee hitaasti. Toivottavasti kuitenkin ehdin peliin valmistautumisen keskellä kirjoittaa!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Palmikoita

Elämänlangalla ollaan oltu viime aikoina vahvasti palmikkojen lumossa ja pusero etenee. Toistaiseksi on vielä aika epäselvää esim. miten pitkä paidasta tulee ja minkä mittaiset hihat siihen neulon, mutta pääasia on selvillä. Ne palmikot!




Kuva on taas vaihteeksi Instagramista, koska se on vain niin pahuksen paljon helpompaa. Joku toinen päivä kun ei ole niin kiire päästä takaisin palmikoiden pariin, siirtelen taas kuvat koneelle, muotoilen ne ja lataan Bloggeriin. Ehkä esimerkiksi ensi viikolla!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kesä

Elämänlangalla on oltu viime päivinä ihan kesäisissä tunnelmissa, kun aurinko on paistanut ja parveke kukoistanut. Helatorstaina täytin kokonaista 42 vuotta, ja sen kunniaksi koitin saada parvekkeelle jo viime kesänä kaivatut verhot.

Homma meni suurin piirtein näin:
1) Etsi Ikean sivuilta kivat verhot. Mene Ikeaan ja osta kivat verhot.
2) Värvää perhe avuksi kiinnittämään verhoja kattoon. Totea, että eihän tässä meidän sirkuksessamme koskaan olla kotona samaan aikaan.
3) Mene roolipelaamaan. Kotiin palatessasi totea, että parvekkeen katossa on puolitoista reikää, mutta tulpat eivät mahdu niihin. Totea myös, että tulppia on liian vähän.
4) Mene kauppaan ja osta uusia samankokoisia tulppia. Totea, että veikattiin tulpan koko millillä väärin ja on porattu liian pienet reiät.
5) Koita vaihtaa terä kun olet yksin kotona. Totea, että et saa edes terää vaihdettua porakoneesta ilman apua.
6) Avun saavuttua totea, että perhanan porakoneessa on nappi, jota pitää painaa kun haluaa vaihtaa terän. Nappia ei mainita manuaalissa siinä kohdassa, jossa neuvotaan terän vaihtaminen.
7) Koita avun kanssa jatkaa porausprojektia. Riko kiviporanterä.
8) Osta uusi poranterä kaupasta. Kokeile uudelleen. Totea, että pora ei uppoa parvekkeen kattoon.

9) Luovuta ja soita isälle, joka tulee käymään, poraa kaikki 24 reikää, ruuvaa kiinnikkeet kattoon ja asentaa verhot alle tunnissa.

Tämän kokemuksen perusteella taidan edelleen pitäytyä neulomisessa:

Pusero etenee. Siinä on toistaiseksi neljää erilaista palmikkokuviota (tai no, viittä jos eri suuntiin kiertyvät tavalliset palmikot lasketaan), ja ruutupiirros löytyy vielä ainakin yhteen siinä vaiheessa kun pääsen täyteen silmukkamäärään saakka. Hidastahan tämä homma on kuin mikä, kun on 3 mm puikot ja ohuen ohutta lankaa, mutta eipä näillä säillä ole mikään kiirekään saada uutta villapuseroa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Hupsistakeikkaa

Vapun hulinoissa Elämänlangalla pääsi kokonaan unohtumaan, että oli myös maanantai - eli blogipäivä.

Osansa unohduksesta teki kyllä myös se, että olin vappua edeltävän viikonlopun aivan muissa maailmoissa, nimittäin maagisen 1770-luvun Bahamalla.





Kiinalaisesta verkkokaupasta tilattu asu toimi yllättävän hyvin ja oli paljon vähemmän tappavan hiostava kuin oletin - vaikka kangas onkin aivan täyttä muovia.

On täällä taas vähän neulottukin: hihasta ja hatusta -metodilla suunnitellun palmikkopuseron ensimmäinen yritys meni purkuun, mutta toisella kerralla taisin saada ideasta kiinni.




Kuten kuvasta näkyy, on parvekekausi päässyt alkamaan oikein mukavasti! Katsotaan, miten kauan viherkasvit tänä vuonna selviävät hoidostani.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, katsotaan josko ensi viikolla taas muistaisin, maanantaina, mikä viikonpäivä on!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kaksin verroin valmista

Elämänlangalla on vietetty aktiivista neulomisviikkoa, ja välillä on myös jotain valmista näytettävää.

Ensimmäinen valmis työ on pusero kesäkuussa olevaan Just a Little Lovin' -larppiin. Peli sijoittuu 80-luvulle ja kestää useamman päivän, joten olen nyt keräillyt erilaisia aikakauteen sopivia vaatekappaleita.

Puuvillainen pitsipaita on neulottu helmasta helmaan: lepakkohihat syntyivät lisäämällä silmukoita ensin joka 8., sitten joka 4. ja lopulta joka 2. krs ja kaventamalla sitten toisella puolella vastaavasti. Pitsiset vinoviivat kääntyvät olan kohdalla toiseen suuntaan, eli V-kuvo on takakappaleessa saman näköinen. Olen oikein tyytyväinen, eikä paita varmasti jääkään ainoastaan larppikäyttöön.

Lopulta valmistuivat myös oranssinkeltaiset sukat, kun jaksoin päätellä langanpäät, ommella taitteet ja pujottaa kuminauhat:

Onneksi neulottava ei lopu kesken. Laatikossa on ollut sopivaa hetkeä odottamassa ohutta villalankaa, 50 g = 230 g eli vielä saksalaisesta sukkalangasta himpun ohuempaa OnLinen Linie 347 Bristolia, tummahkoa suklaanruskeaa. Ajattelin, että jos lähden neulomaan itselleni puseroa noin ohuesta langasta, niin se saa sitten myös ihan mieluusti olla mutkikasta palmikkoa. Mallitilkusta tuli 3 mm:n puikoilla oikein viehättävän näköinen.

Testailin myös muutamaa muuta pintaneuletta. Katsotaan, millainen lopputuloksesta tulee!

Näissä valmiiden neuleiden ja uuden ikuisuusprojektin tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan mitä ensi viikko ja vappu tuovat tullessaan!



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevät koittaa!

Elämänlangalla on kuljettu kuluneella viikolla hyräillen Tavaramarkkinoiden Kevättä, varsinkin perjantaina kun tulin töiden vuoksi suunnanneeksi Hakaniemenrantaan. Seminaaripäivä katkesi toviksi kun kaupungin katupöly yllätti astmaatikon ja tein sakkokierroksen työterveyteen hengittämään astmalääkettä, mutta tästä vastoinkäymisestä huolimatta ehdin vähän neuloakin.

Oranssit polvisukat valmistuivat, kunhan nyt vielä ompelisin taitteet ja pujottaisin kuminauhat. Aloitin sitten saman tien uusia punaisia sukkia.

Noin muuten alkaa olla myös se aika vuodesta, kun Lifestyle-Elämänlankaa iskee. Viime vuoden parvekekasveista osa selvisi hyvin talvesta, mutta osa nuupahti pimeään vuodenaikaan ja muutama kukistui jo syyspuolella tuhohyönteisiin. Olen viikonlopun aikana aloittanut tämän vuoden darwinistisen parvekepuutarhakokeilun, ja tänään istutin "laitetaan tähän kaikkea vihreetä" -laatikon.

Tämän vuoden isommiksi kasveiksi valikoituivat köynnösvehka, palmu joka ehkä on sirovuoripalmu sekä viirivehka. Pienet kasvit ovat lajiketta "minikasvilajitelma". Yksi niistä on piilea, mutta muista ei ole harmainta aavistusta. Osalle rehuista parvekkeella saattaa vielä olla öisin vähän viileä, mutta enimmäkseen näiden pitäisi selvitä siitä, että lämpötila laskee yksinumeroisiin lukuihin. Yöpakkasia ei enää pitäisi olla, ja meillä on lasitettu neljännen kerroksen eteläparveke.

Parvekkeella puuhastelun jälkeen iltapäivän auringon paistaessa piti vielä testata tämänvuotisen vihernurkkauksen neulomis- ja skumpanjuontiominaisuudet.

Oikein toimivaa oli, joskin toistaiseksi vielä tulee aika nopeasti viileä siinä vaiheessa kun aurinko kääntyy länteen eikä paista enää suoraan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tänä maanantaina. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Maailmassa

Elämänlangalla on selvitty maailmanlopusta ruotsalaisessa bunkkerissa.





Pahoitteluni Instagram-embedistä, tiedän että se ei näy kaikille. Energia ei nyt juuri riitä siihen, että kaivaisin kuvan esiin jostain muualta.

Larppi oli huikean intensiivinen kokemus, ja kirjoitan siitä ehkä jossain vaiheessa lisää. Nukuttuani ainakin pari yötä omassa sängyssäni.

Katsotaan, olisiko Elämänlankaa ensi viikolla koherentimpi.