maanantai 29. elokuuta 2011

Laadukasta

Elämänlangalla viikonlopusta tuli harvinaisen vaihteleva, kun torstai-iltana selvisi, että olen lauantaina menossa larppiin. Minulla ei ollut varsinaista hahmoa täydellä taustalla vaan olin npc-hahmo eli ei-pelaajahahmo, eräänlainen statisti: mama Lupita, paikallisen huumelordin sihteeri ja oikea käsi.

Olin torstaina päivemmällä muissa asioissa kierrellyt Sellon vaatekaupat ja manannut, että mitään ei löydy. Perjantaina kun menin etsimään vaatteita muhkealle meksikolaisgansterimamalle, oli tarjonta sitten äkkiä huomattavasti parempaa: pitkä musta trikoohame, musta hieman kiiltävä huivi ja musta tyköistuva toppi glitterrintamuksella. Olisin löytänyt jopa numeron 42-43 kaviooni istuvat siistit korkokengät, mutta järki voitti enkä ostanut ulkotiloissa enimmäkseen sorapihalla pelattavaan larppiin yli sadan euron kenkiä.

Valitettavasti totesin taas kerran, että köyhän ei kannattaisi ostaa halpaa: jo ennen kun ehdin pelipaikalle huomasin, että upouudesta hameestani on sauma reidestä rikki ja glittertopista irtoaa kimalletta käsivarsille. Kimalteen kanssa voin elää, se nyt oli odotettavissakin, mutta en olettaisi kuitenkin ihan käyttövaatteeksi tarkoitetun hameen hajoavan saumoistaan ensimmäisellä käyttökerralla - varsinkin kun vielä erikseen tarkastin pukukopissa kaikkien saumojen ehjyyden ennen ostoa. Päivän ohjelmassa taitaa siis olla keikka Lindexille kysymään, että saisiko vaatteen vaihtaa. Harvinaisena onnenkantamoisena olen kerrankin säästänyt myös kuitin!

Näistä vaatepulmista huolimatta itse larppi oli hauska. Kun näin harvakseltaan nykyään ehtii harrastaa, tulee sitten näemmä päädyttyä laadukkaisiin peleihin. Pelissä meksikolaisen vapaapainin kiertue saapui pieneen kylään, ja painiesityksistä näki, että pelinjohto oli panostanut tunnin jos toisenkin harjoituksiin. Minun statistihahmoni keskittyi istuskelemaan rennosti painia katselevan huumelordin vieressä ja pitämään silmällä suvun kahta nuorta tunaria, jotka olivat hukanneet arvokkaan myyntipakkauksen. Lisäksi toki kohtelin kaikkia muita kopealla "totta kai kaikki tekevät niin kuin MINÄ haluan" -asenteella, joka oli erityisen vapauttavaa vastapainoa palkkatyöni asiakaspalvelupainotteisuudelle.

Koska loppuviikosta tuli yllättävän kiireinen, jäi neuleaika vähemmälle kuin olin kuvitellut. Olen kuitenkin nauttinut hirveästi Bayretin neulomisesta: joka kerroksella tapahtuu jotain! Toivottavasti baskeri valmistuu ensi viikkoon, niin on jotain neuleaiheistakin esiteltävää. Sillon siis jälleen uutta Elämänlankaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olen huomannut, että on suurenpuoleinen ihme nykyään jos löytää vaatteen josta saumat eivät ratkea viimeistään eka pesussa tai napit eivät putoile. Saumat ommellaan lähes tulkoon ilman saumavaroja eikä päättelystä ole tietoakaan. Tämä koskee myös esim. pussilakanoita. Takin oston yhteydessä myyjä opasti, että napit kannattaa ommella vielä kertaalleen käsin ennen ekaa käyttökertaa.