Keltainen

Elämänlangalla on vallinnut vahva ei-minun-päiväni -kenttä. Flunssa vaivaa sekä minua että Teemua - onneksi ei lapsia. Raha-asiat huolettavat, kun luvattuja pieniä sivutuloja ei ole maksettu liki koko kesän kestäneistä kyselyistä huolimatta. Stressi uhkaa nostaa päätään, ja iskee tunne, että unohdan jonkun niistä projektipalloista, joita yritän pidellä ilmassa, ja pudotan nolosti. Lopullinen niitti tuli eilen, kun tilausneuleasiakas ilmoitti, että täysin mittojen mukaan tehty työ ei olekaan sopiva. Hukattu työ harmittaa aina hirveästi, vaikka rahallinen menetys ei olekaan suuri.

Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia ratkaisuja: kaivoin esiin ihanaa, pehmeää, lämpimänkeltaista Koigua ja aloitin baskerin.



Tästä tulee Bayret, luultavasti ei tälläkään kertaa minulle itselleni vaan eräälle nuorelle neulojattarelle, joka kovasti pitää keltaisesta. Tuo Koigun väri on mahtava, syvä leijonankeltainen, ei räikeä vaan pehmeä. Tässä vaiheessa haluaisin tosin kyseenalaistaa neulesuunnittelijan mielenterveyden. Mitähän minulla on liikkunut päässä, kun olen kirjoittanut ohjeen, jonka jokainen oikea silmukka neulotaan kiertäen?

Tämän viikon Elämänlangalla siis pehmeissä keltaisissa stressintorjuntatunnelmissa. Ensi viikolla sitten taas jotain uutta.