maanantai 3. lokakuuta 2011

Urheiluhullu

Viime päivinä Elämänlangalla on kyselty: "Anteeksi, mutta kukahan minä mahdan olla, ja mitä minä olen tehnyt Kristelille?" En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut urheilusta. Siitä huolimatta lähdin viikonloppuna Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton faniristeilylle Tukholmaan, kun naisten ja miesten maajoukkueet pelasivat perinteiset maaottelunsa Ruotsia vastaan.

Havaintoja risteilyltä:
- Useimmat jalkapallofanit ovat kivoja. Pieni osa on rasittavia känniääliöitä.
- Jos istuu fanibussissa etupenkkiin, viereen tulee rasittava känniääliö.
- Tukholmassa on myös lauantai-iltapäivisin hirveä ruuhka, varsinkin jos ottelu on venynyt ja fanibussi lähtee yli puoli tuntia myöhässä takaisin kohti satamaa.
- Tukholmalaiset bussikuskit ovat kovia jätkiä, sillä myös miesten maajoukkue jonka peli oli vielä kesken kun fanibussi kiireellä lähti, ehti laivaan useita minuutteja ennen lähtöä.



Amerikkalaista jalkapalloa katsoessa on näemmä aivan loistava neuloa sileää neuletta suljettuna neuleena. Minulla oli mukana risteilyneuleena Huldan takki, jonka toinen hiha valmistui ja toinen pääsi liki puoleenväliin. Pian pääsen siis kaarrokkeeseen. Tässä kohtaa olen muokannut ohjetta sen verran, että koska käsivarteni ovat paksut, olen lisännyt silmukoita reilusti. Toivottavasti lanka riittää...

Oman intressantin lisänsä matkailuun toi se, että perjantaina raitiovaunussa istuessani näin äkkiä neulomassani hihassa toukan. Murskasin sen välittömästi vailla tunnontuskia, mutta tietenkin näin painajaisia laumasta turkiskuoriaisen toukkia mutustelemassa valmista villatakkiani. Eristin hytissä kaikki neuleen kappaleet eri puolille ja tutkin tarkkaan, asettelin lankakerät eri pöytäpinnoille ja tarkistin kaikki sekä heitin pois käyttämäni muovipussin ja vaihdoin tilalle useamman uuden laivan tax freestä. Missään kohtaa neuleita tai lankakeriä ei näkynyt jälkeäkään tuhohyönteisistä - kenties salamatkustajani oli sittenkin joku täysin viaton pikku ötökkä. Tästä huolimatta aion pakastaa neuletakin huolella siinä vaiheessa kun työ valmistuu.



Toukkaneuroosia iloisempana tuomisena risteilyltä oli tämä ihana Sagaformin take-away -muki. Mukissa on kaksi kerrosta joiden väliin jää ilmatasku, sekä silikoninen kansi joka pitää juoman lämpimämpänä ja vähentää roiskeita. Muki matkustaa mukaani työpaikalle, jossa kanniskelen täyttä kahvikuppia ylös kapeita ja jyrkkiä puuportaita, joille en välttämättä halua kahviroiskeita. Tästä kelpaa sitten syksyn synkentyessä juoda piristäviä taukokahveja!

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten taas uusia aiheita.

1 kommentti:

Katjuska kirjoitti...

Olen myös hyvin säikky noille kuoriaisille...Asumme vanhassa rintamamiestalossa ja mun lankavarastot on aikamoiset...Välillä pelottaa, et mitä jos joku örkki iskee mun aarteisiin :-( Osa langoista on toki minigrip-pusseissa jne.