Vaivaista menoa

Elämänlangalla oli eskarilainen kotona puolet viime viikosta, joten poimin sitten itselleni viikonlopuksi taas yhden lastentarhaflunssan. Erityisesti lauantai menikin sitten kuumeessa ja köhiessä. Myös nuorempi jälkikasvu oli kipeä, mutta näyttää onneksi tointuneen sopivan toipilaaksi ja lienee huomenna tarhakunnossa taas. Näiden lisäksi aloitin tämän viikon reipashenkisesti saamalla aamuyöllä kylkeä kääntäessäni pohjekrampin ensimmäisen kerran kuukausiin ellei vuosiin. Minun pohkeistani vetää suonta säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt väliä oli ollut sen verran paljon, että oli päässyt unohtumaan miten käyttökelvottomaksi ja kipeäksi jalka menee. Jatkoin sitten raitateemalla ja kaivoin kaapista vuosia vanhat polvisukat:



Nämä olen neulonut monta vuotta sitten Maijasta retrohenkisellä aniliini-petrooli-ruskea -raidoituksella ja sukat ovat pientä nyppyyntymistä lukuunottamatta olleet erinomaisen hyvät käytössä. Sukat olen ristinyt paksujalan polvisukiksi ja ne lämmittävät oikein mukavasti kipeää pohjetta.

Uudempaa raitasukkapolvea edustavat nämä viime viikolla valmistuneet nororaitasukat, joihin olen vallan ihastunut.



Noron Kureyon Sock on sukkalanka, joka aina yllättää minut: lanka on neuletuntumaltaan aika karkeaa ja joustamatonta ja katkeaa helposti nykäisemällä. Jalassa valmis sukka on kuitenkin hirveän mukavan tuntuinen, mitälie magiaa kyseessä on.

Nyt kun raitasukkapari on valmis, arvatkaa mitä on seuraavaksi puikoilla?



Lisää raitoja!

Seuraavaksi Elämänlangalla siirrytään emännöimään lankahamstereita ja jännittämään, tuleeko lankanoron lisäksi se ikävämpi lajike. Kesken tämän merkinnän kirjoittamisen se mainittu nuorempi jälkikasvu nimittäin oksensi. Peukkuja saa pitää, että kyseessä oli vain ohimenevä reaktio yskään. Ensi viikolla toivottavasti sitten vähemmän tautista Elämänlankaa!