maanantai 31. tammikuuta 2011

Vaivaista menoa

Elämänlangalla oli eskarilainen kotona puolet viime viikosta, joten poimin sitten itselleni viikonlopuksi taas yhden lastentarhaflunssan. Erityisesti lauantai menikin sitten kuumeessa ja köhiessä. Myös nuorempi jälkikasvu oli kipeä, mutta näyttää onneksi tointuneen sopivan toipilaaksi ja lienee huomenna tarhakunnossa taas. Näiden lisäksi aloitin tämän viikon reipashenkisesti saamalla aamuyöllä kylkeä kääntäessäni pohjekrampin ensimmäisen kerran kuukausiin ellei vuosiin. Minun pohkeistani vetää suonta säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt väliä oli ollut sen verran paljon, että oli päässyt unohtumaan miten käyttökelvottomaksi ja kipeäksi jalka menee. Jatkoin sitten raitateemalla ja kaivoin kaapista vuosia vanhat polvisukat:



Nämä olen neulonut monta vuotta sitten Maijasta retrohenkisellä aniliini-petrooli-ruskea -raidoituksella ja sukat ovat pientä nyppyyntymistä lukuunottamatta olleet erinomaisen hyvät käytössä. Sukat olen ristinyt paksujalan polvisukiksi ja ne lämmittävät oikein mukavasti kipeää pohjetta.

Uudempaa raitasukkapolvea edustavat nämä viime viikolla valmistuneet nororaitasukat, joihin olen vallan ihastunut.



Noron Kureyon Sock on sukkalanka, joka aina yllättää minut: lanka on neuletuntumaltaan aika karkeaa ja joustamatonta ja katkeaa helposti nykäisemällä. Jalassa valmis sukka on kuitenkin hirveän mukavan tuntuinen, mitälie magiaa kyseessä on.

Nyt kun raitasukkapari on valmis, arvatkaa mitä on seuraavaksi puikoilla?



Lisää raitoja!

Seuraavaksi Elämänlangalla siirrytään emännöimään lankahamstereita ja jännittämään, tuleeko lankanoron lisäksi se ikävämpi lajike. Kesken tämän merkinnän kirjoittamisen se mainittu nuorempi jälkikasvu nimittäin oksensi. Peukkuja saa pitää, että kyseessä oli vain ohimenevä reaktio yskään. Ensi viikolla toivottavasti sitten vähemmän tautista Elämänlankaa!

7 kommenttia:

Auli kirjoitti...

Hei! Ihania sukkia. Ihan smaa usein olen ajtellut Noro-sukkalangasta. Sen neulominen ei ole mielestäni kauhean kivaa. Se on jotenkin jäykkää ja kankeata. Mutta: lopputulos on aina yllätys! Ihanat pehmeät sukat, jotka todella käytössä paranevat. Voimia vaan oksennustautisen lapsen kanssa, tuoreessa muistossa vielä ne ajat vaikka omani ovat jo aikusia naisia!

Sari kirjoitti...

Hyvännäköisiä sukkia!
Pikaista paranemista koko porukalle!

iso gnu kirjoitti...

Kauniita sukkia!
Sama kokemus Norosta ja olivat niin ihanat jaloissa, että sain puhki ne ihan liian nopeasti.
Paranemista!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Minäkin komppaan, itse tosin petyin (kovasti kehuttuun) Noro-lankaan käyttövaiheessa, sillä sukat löprähtivät joustamattoman langan takia. Olisi pitänyt tehdä tiukemmat... Värit ovat kyllä ihanat!

Anonyymi kirjoitti...

Heips Kristel!
Itse olen kärsinyt tuollaisesta vastaavasta suonenvedosta-levottomista jaloista. Onhan sulla magnesium-taso kunnossa? Itse yleensä hieron ensiavuksi yliannoksen kylmägeeliä, siis ihan niin että näkyy. Jos ei auta, niin kahteen ämpäriin vettä, toiseen niin kuumaa kuin kestää ja toiseen kylmintä mahdollista, ja sitten vaihtokylpyjä aina niin että jalan lämpö ehtii juur muuttua... Ja joskus söin jotain troppiakin siihen. Upeita sukkia!
Nipsu

Muusa kirjoitti...

Teetkö tilaustöitä? tuollaiset pitkät peppisukat olisi ihanat!

Kristel kirjoitti...

Muusa, nykyään kun on ns. "oikeissa töissä" aikaa tilausneuleille ei valitettavasti oikein ole.