Nappikaupoilla

Yksi vanhimmista käsityöihastuksistani, ajalta kauan ennen neuleherätystäni, on napit. Jo lapsena tutkin ja ihastelin nappeja aina kun mahdollista ja nyt kun käyn hankkimassa nappeja johonkin neuleeseen, mukaan tarttuu lähes poikkeuksetta pari erilaista vaihtoehtoa tai joku täysin ylimääräinen kymmenen napin setti. Erityisen ihastunut olen puisiin ja metallisiin nappeihin ja eräässä muinaisessa villatakissani oli vanhempien lapintuliaisina tuomat poronsarvinapit. Selvästi siis erilaiset luonnonmateriaalit puhuttelevat paitsi langoissa ja kankaissa myös niissä kiinnikkeissä.

Suuritöiseen neuleeseen olisi usein vähän tylsä laittaa niitä Prisman käsityöhyllystä löytyviä vähän läpikuultavia valkoisia perusnappeja, kun tarjolla on kaikkia hauskan näköisiä persoonallisempia yksityiskohtia. Tietysti ne erikoisemmat tehdastekoisetkin napit helposti nostavat valmiin neuleen hintaa ihan reilusti kun maksavat pahimmillaan pariakin euroa kappale. Jos neuleen juju on napeissa, voikin sitten panostaa ihan kunnolla ja tilata käsintehtyjä nappeja vaikka Puputsilta.



Tällä kertaa kävin tutkimassa Hobby Pointin nappivalikoimaa, kun alkaa olla aika saada napit noihin Rasavillin raitapaitoihin. Päädyin vastaväreihin, Nealle vihreään kaulukseen punaista ja Joelille punaiseen kaulukseen vihreää. Koska Nea on edelleen prinsessavaiheessa ja kaikki glitter ja blingbling puhuttelee, valitsin vähän helmiäisenkiiltävät napit. Nuo pienet tummanvihreät napit sopivat myös siihen loppusuoralla olevaan vauvanhaalariin, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.



Nappikauppareissun ylimääräinen löytö oli setti virkattujen kukkien näköisiä pikkunappeja. Nämä näyttävät viehättävästi korkilta tai vaalealta puulta, mutta ovat kyllä valitettavasti muovia. Selvästi johonkin neuleeseen sopivia kuitenkin, sileään neuleeseen tai yksinkertaiseen pitsiin. Kauppaan jäivät metallikuvioidut napit joissa kehikon alta näkyi kiiltävä muovi, koska tarjolla olevat värit olivat sininen ja violetti. Vihreä tai oranssi vastaava olisi luultavasti ajanut minut vararikkoon.

Seuraavaksi pitäisi sitten kiinnittää nuo napit ja ihmetellä, missä kummassa oikein valokuvaisi lapsia villapaidoissa Ulla-kelpoisessa ulkovalossa. Nuo tuppaavat nimittäin valittamaan kylmää jos ne laittaa pihalle talvisäähän ilman toppavaatteita, kumma juttu. Ehkä parvekkeella?

Näissä tunnelmissa aloitellaan uutta talviviikkoa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

P.S. Lankahamstereihin on tullut sen verran paljon ilmoittautumisia, että tempaus kyllä järjestyy tänäkin vuonna. Apuemänniksi innokkaita on tosin ollut aika vähän, joten siihen hommaan saa mieluusti ilmiantaa itsensä.