Flunssapöpön pojan koston paluu

Tarkkasilmäiset saattoivat huomata, että eilen oli maanantai, mutta Elämänlankaa loisti poissaolollaan. Maisterilla oli yksinkertaisesti pasmat sekaisin, ensinnäkin siksi, että maanantai oli pyhä ja toisekseen siksi, että joko muutaman viikon takainen flunssa tai sen nuorempi sukulainen iski. Perjantain ja lauantain välisenä yönä siirryin epätoivoisen tukkoisena nukkumaan puoli-istuvaan asentoon Teemun nojatuoliin, ja lauantain ja sunnuntain keskityin köhimään ja niiskuttamaan ja lääkitsemään itseäni kuumalla juomalla. Maanantaina näyttelin niin tervettä, että siivosin aamulla, menin roolipelaamaan päivällä ja kävin katsomassa linnanjuhlia illalla, mutta itsenäisyyspäivä näemmä söi sen kohdan aivosta joka tunnistaa viikonpäiviä.



Viikonloppuna sairastellessa on ollut aikaa neuloa taas Ullaan tekeillä olevaa punaista jakkua. Nyt vaiheessa on enää toinen hiha ja sitten puuttuu kaulus ja viimeistelyt. Hiha näyttää lyhyeltä, mutta se on juuri niiden mittojen mukainen jotka otin, ja lankakin on sen verran vähissä, ettei kauheasti pysty sooloilemaan. Toki jakku tulee minua pienemmälle ihmiselle ja sitäpaitsi on muistettava, että vanha helmasyntini on tehdä hihoista liian pitkät. Muuten työ näyttää lupaavalta, vaikka palasina olevasta pingottamattomasta neuleesta onkin aina vaikea sanoa mitään varmaa. Olen vain niin kertakaikkisen tyytyväinen, kun pääsen tekemään aivan ominta itseäni, eli yksinkertaista vaatetta jossa on kuitenkin vähän epätavallisemmat palmikkodetaljit.



Jakun lisäksi tekeillä on ollut reissuprojekti, palmikkosäärystimet toiselle ystävälle. Lankana näissä on Sandnesin Sisu ja neulepintana ihan peruspalmikkoribbi. Säärystimistä tulee pitkät ja niiden alareunaan tulee levennyksiä sekä pidempi joustinneule kuin yläosaan, koska tilaaja halusi, että säärystimet laskeutuvat kauniisti ulkokengän päälle. Näistäkin voisi tietysti kirjoittaa ohjeen, jos niistä tulee kivat, joskin itsekritiikki potkaisee välillä ja marisee, että voiko sanoa ohjeeksi reseptiä, jossa neulotaan palmikkoputkea. Tosiasiahan kuitenkin on, että monenlaisia ohjeita tarvitaan, ja yksinkertaiset helposti muunneltavat "reseptit" ovat aina tarpeen. Säärystin muuten poseeraa varhaiseksi joululahjaksi saamassani käsityöpussissa, joka on mainio nimenomaan mukana kannettavalle pienelle projektille. Pussi on tehty kolmesta kaitaleesta pehmeäksi käytettyä farkkukangasta ja yhteen kaitaleeseen on jätetty vielä vanhojen farkkujen taskukin paikoilleen. Mukaan mahtuu mukavasti pari lankakerää ja sukkapuikot ja taskuun voi tyrkätä vaikkapa bussikortin ja kännykän.



Neuletyötkään eivät tietysti tekemällä lopu. Nuoremman jälkikasvun tarhasta huomautettiin, että lapsi on valittanut kylmää ja kaipaisi villapaitaa. Tutkimus paljasti, että molemmilla lapsilla on kyllä olemassa yksi (1) äidin neuloma pusero, mutta erityisesti Nean kappale alkaa olla puolihihaista mallia kun raajat ovat venähtäneet. Eräänä päivänä päädyin sitten Mäkelänkadulle muuttaneeseen Priimaan, josta mukaan tarttui Langin Baby Alpacaa. Koska jälkikasvu ei ollut mukana valitsemassa, värit valikoituivat äidin värisilmän mukaan. Näistäkin on tulossa Ullaan ohje, simppelit ja toivottavasti nopeatekoiset lasten neulepuserot vastaväridetaljein, suljettua neuletta ja hyvin vähäisin viimeistelyin.

Näissä kiireisissä tunnelmissa siis kohti joulua. Turha kai sanoakaan, että joululahjaneuleita ei ole tältä suunnalta juuri odotettavissa? Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.