maanantai 1. marraskuuta 2010

Kirkollispoliittista

Elämänlankaa on yleensä neutraali vyöhyke, enkä yleensä muutenkaan hirveästi mainosta teologiuttani. Pyrin yleensäkin pitämään kiivaissa keskusteluissa matalaa profiilia ja sovittelemaan pikemminkin kuin vahvasti julkisesti puolustamaan mielipiteitäni. Viimeaikaisten tapahtumien jäljiltä haluan kuitenkin ottaa ihan virallisesti kantaa ja muistuttaa vielä kirkkoon kuuluvia tai vasta elokuun puolenvälin jälkeen kirkosta eronneita lukijoita, että seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Seurakuntavaalien äänestysprosentti on yleensä hyvin alhainen, joten jokaisella äänellä on väliä. Ja, kuten eräs ystäväni huomautti, moni on nyt herännyt huomaamaan että äänestämättä jättäminen saattaa hyvinkin olla ääni konservatiivisiivelle.

Myönnän itsekin olleeni kirkollisvaaleissa aiemmin nukkuvien puolueessa. Nyt äänestän kuitenkin sen kirkon puolesta, jollaiseen haluan kuulua. Minun kirkkoni rakastaa ja hyväksyy. Minun kirkossani on tilaa. Minun kristinuskoni ydin on pienoisevankeliumissa, Joh 3:16: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Mikäli ei tunne ehdokkaita, kannattaa tältä samanlaiselta linjalta lähtevää kandidaattia etsiä Tulkaa kaikki -listoilta oman seurakunnan kohdalta. Kannattaa muuten myös tutustua ehdokkaiden näkemyksiin seurakuntavaalikoneessa, vaikka kaikkien seurakuntien ehdokkaat eivät olekaan sitä täyttäneet.

Itse olen taustaltani perusluterilainen, olen ollut seurakuntanuorissa ja suuntasin sitten teologiseen tiedekuntaan aikomuksenani lukea papiksi mutta tutkimustyö vei mennessään. Olin jo teini-ikäisenä kehittänyt vahvan mielenkiinnon Raamattuun, ja vaikka teologinen tutkinto on hyvin laaja-alainen olen aina mahdollisuuksien mukaan keskittynyt Uuden testamentin eksegetiikkaan eli historiallis-kriittiseen Uuden testamentin tutkimukseen. Saan näppyjä, päänsärkyä ja tuskallisia kouristuskohtauksia siitä tavasta, jolla esimerkiksi taannoisessa Ajankohtaisen kakkosen homoillassa siteerattiin Raamattua aseena, ottamatta lainkaan huomioon kohtien kontekstia, alkuperäistä kirjoitustarkoitusta ja historiallista taustatilannetta. Minun kristinuskoni ydin on rakkaus, ja se loisti eri suuntien kristittyjä edustavien keskustelijoiden puheissa valitettavan vahvasti poissaolollaan.

Minun kirkkooni mahtuu myös keskustelua ja erilaisia mielipiteitä, mutta minua ahdistaa se tapa, jolla Ajankohtaisen kakkosen keskustelu nosti hyvin konservatiivisten ja osin täysin toisiin liikkeisiin kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien kristittyjen äänen kirkon ääneksi. Minua pelottaa ottaa julkisesti näin vahvasti kantaa, mutta tämä asia on minulle hyvin tärkeä ja haluan tällä tavalla ilmaista omalta osaltani sen, että konservatiivien äänet ovat vain pieni osa kirkon kirjavaa kenttää. Äänestyspäätöksen ja tämän blogimerkinnän lisäksi olen toiminut liittymällä viimein Yhteys-liikkeeseen ja antamalla luvan julkaista nimeni liikkeen jäsenlistalla webissä. Yhteys on ekumeeninen solidaarisuusliike, joka pyrkii edistämään seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista kohtelua sekä kirkoissa että yhteiskunnassa. Olen itse identifioitunut biseksuaaliksi niin kauan kuin minulla ylipäätään on ollut asialle joku nimi, ja ystäväpiirissäni on kaikenlaisia suuntautumisia täysin heterosta umpihomoon. Haluan, että siinä kirkossa johon itse kuulun on meille kaikille tilaa.

Elämänlangan kirkollis- ja seksuaalipoliittinen kannanotto päättyy tähän. Palaamme ensi viikolla normaaliin lähetykseen ja esimerkiksi neutraaleihin neuleaiheisiin.

24 kommenttia:

Pörrö kirjoitti...

<3

Eevu kirjoitti...

Kiitos.

Itse meinaan homoillan seurauksena äänestää ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Minun kirkkoni ei saa olla sellainen, jollaiseksi se A2:ssa kuvattiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hienosta kirjoituksesta. Ja ensimmäinen kerta se äänestäminen seurakuntavaaleissa on minullekin. Terv. Lea P.

lumileopardi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Itse olen käynyt äänestämässä aina (sen kerran, kun olen saanut :)), mutta nyt homoillan jälkeisen keskustelun jälkeen aion varmasti käydä.

Marika kirjoitti...

En ole koskaan äänestänyt srk-vaaleissa mutta kirjoituksesi sai minut ajattelemaan asiaa. Nimenomaan on nyt vaarallista nukkua sillä nk kiihkokristityillä on vahva motiivi äänestää.
En nähnyt A2:n ohjelmaa mutta minusta on koko ajan ollut kummallista että 2000 -luvulla vedotaan Raamatun kohtiin kirjaimellisesti kun kirja on kuitenkin ihmisten (miesten) pääosin kuulopuheista kokoonkerätty teos.

Taina kirjoitti...

Ihana kirjoitus. Tekis mieli kommentoida jotain fiksua, mutta sanat ei luista.

Eevu sanoi sen lyhyesti ja ytimekkäästi. "Minun kirkkoni ei saa olla sellainen, jollaiseksi se A2:ssa kuvattiin."

verano kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä.

Itsekin ajattelin 1. kertaa siirtyä nukkuvien puolueesta äänestäjäksi kirkollisvaaleissa, koska kuten kirjoititkin jonkun maininneen, äänestämättä jättäminen saattaisi olla nyt ääni konservatiiveille.

Kuvittelen kuitenkin kuuluvani suureen enemmistöön olemalla sitä kirkon harmaata jäsenmassaa, tapakristitty, joka on jäsen ehkä eniten siksi, että vanhemmat näin ovat aikanaan päättäneet ja toisaalta eroaminen on tuntunut turhan aktiiviselta negatiiviselta kannanotolta kuitenkin paljon hyvääkin tekevälle kirkolle.

Meidän suvaitsevien 2000-luvulla elävien rivijäsentenkin on nyt korkea aika antaa äänemme kuulua.

hillanen kirjoitti...

Aivan. Aivan totta kaikki, hieno kirjoitus.
Hipsinkin tästä äänestyshommiin.

-sanna- kirjoitti...

Minäkin aion nyt äänestää ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa ja juuri samoista syistä kuin sinäkin. <3

Tyrni kirjoitti...

Kiitos.
Itse olen pitänyt kristinuskoa hyvänä polkuna, vaikken sillä itse paarustakaan. Pitäkää lippu korkealla ja antakaa niiden maltillisten ääntenkin kuulua. <3

Samma kirjoitti...

Komppaan edellisiä.

Kuulun kirkkoon, koska se on osittain mulle tapa, mutta uskon myös siihen rakkautta jakavaan Jumalaan, jonka sylissä on tilaa kaikille - seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Homoillan jälkeen oli lähellä, etten eronnut kirkosta, mutta nyt vaalien alla olen lopulta todella iloinen etten ehtinyt suutuspäissäni tehdä hätiköityä ratkaisua, jota nyt katuisin. Onneksi oman seurakunnan listoilta löytyy ihminen, joka allekirjoittaa samat näkemykset kuin minä ja häntä on ilo äänestää.

Kiitos Kristel tästä postauksesta! <3

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä puhe! Hyvä kannanotto! Hyvä kanta! Kiitos kun kerroit!

t. outi

Anonyymi kirjoitti...

Rohkea ihminen on rehellinen itselleen ja toisille, vaikka pelottaisikin. Röyhkeä pilaa elintilan ja -ilon ympäriltään, kateus vie kalatkin vedestä.

Kiitos.

TiinaV kirjoitti...

Kiitos Kristel!

Äänestän srk-vaaleissa, ensimmäistä kertaa, jos löydän sopivan ehdokkaan. Valinta on vaikeaa, suhteellinen vaalitapa ja vaaliliitot sekoittavat pienen pään. Täältä suuntaan vaalikoneelle, jospa se nyt toimisi ja antaisi jotain suuntaa päätökselle.

Spinsteri kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Löysin jopa paremman ehdokkaan vaalikoneesta kuin Tulkaa kaikki-listalta. Hänen mielipiteensä olivat jopa avarakatseisempia kuin meidän seudun Tulkaa kaikki-ehdokkaan...

Karoliina kirjoitti...

Kiitos hienosta kirjoituksesta Kristel. Olen myös äänestämässä ekaa kertaa seurakuntavaaleissa, koska en halua antaa konservatiiveille mahdollisuutta ratsastaa käyttämättä jääneellä äänelläni.

Maija kirjoitti...

Hyvä ja perusteltu kannaotto!

Jukka Väisänen kirjoitti...

Hei Kristel,

sattumalta eräs facebook-kaverini linkitti tämän ja kun satuimme olemaan yhtä aikaa seurakuntanuorissa aktiivisina, niin uskalsin kommentoida tähän.

Olen kanssasi samaa mieltä. Vaikka aikaisemmin elelin Tuusulassa, en kertaakaan käynyt seurakuntavaaleissa ääniuurnilla. Nyt tapahtuneen politisoitumiseni jälkeen päätin alkaa työstää seurakuntavaaliasioita ja aloin tehdä työtä poliittisen puolueeni paikallisyhdistyksen vuoksi. Saimme hyvin avarakatseiset listat. :)

Yhteys-liike ja Tulkaa kaikki -liike ovat selkeitä valintoja. Muistan, että ollessani srk-nuorena aktiivi, en paljonkaan uskaltanut sanoa positiivisia asioita liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Olin jo silloin erittäin suvaitsevainen, mutta enpä uskaltanut sanoa ääneen - suuri osa ihmisistä tuntui olevan vastaan (ja elimme vuosia 1992 - 1996).

Anonyymi kirjoitti...

Mikäli Suomen ev-luterilainen kirkko liberalisoituu, erinomaista.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että ko. kirkko, kuten muutkin uskonnot, on alun perin luotu kontrollijärjestelmiksi, siten ne toimivat erinomaisesti ja sellaisena monet haluavat niitä vielä nykyäänkin käyttää.

Eikö olisi kuitenkin parempi tukea valtiollisia mekanismeja ja pyrkiä purkamaan uskonnot kokonaan?

Anonyymi kirjoitti...

Niin samaa mieltä olen kanssasi Kristel. <3 Kiitos tästä kommentista, tuli hyvä mieli!

Taija kirjoitti...

Aamen!

Äänestysprosentti saattaa olla hyväkin, ainakin itse vaalitoimitsijana olen ilolla seurannut äänestäjiä :)

Salma kirjoitti...

Bravo.

Olen täysin samaa mieltä. Olen muslimi ja olen järkyttyneenä seurannut julkista keskustelua. Minun tietojeni mukaan Jumala, korkein ja armollisin, on luonut kaikki tasavertaisiksi niin kristinuskon, juutalaisuuden kuin islaminkin mukaan. Minua kauhistuttaa miten Jumalan tekstejä Toorassa, Evankeliumissa ja Koraanissa käytetään vastoin uskonnon sanomaa ihmisten oman vallan vahvistamiseksi.

Toivottavasti tällainen järkevä ajattelutapa voittaa kiihkoilijat.

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Kristel! En aiemmin kommentoinut, mutta tää tekstisi jäi mieleen koskettavana ja hyvin kirjoitettuna. Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon, ja tarkkailen sitä täysin ulkopuolisena, ja kirjoituksesi oli ihanan virkistävä, avoin ja kiihkoton - juuri sellainen kannanotto mitä tarvittaisiin paljon, paljon enemmän!

Itse en toki voi näissä vaaleissa vaikuttaa vaikka haluaisin, mutta toivoisin kovasti, että asenteet muuttuisivat koko yhteiskunnassa, eikä vain kirkossa, sellaisiksi, että suhtautuisimme läheisiimme ihmisinä, emmekä seksuaalisesta suuntautumisesta määritellen. Nämä kirkkovaalit ovat siinä yksi askel.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Kristel<3 Ninsi täällä!
Kommentoin vasta taas ties kuinka paljon jälkeen muiden- josko pikkuhiljaa yritän ymmärtää asiaa...
Itse Kristelin ja Jukka V:n kanssa nuoruusvuosia viettäneenä totean, että en silloin vielä osannut tai ennemminkin uskaltanut omaa mielipidettä luoda, saatikka tuoda kuuluville, arvomaailmani ollessa tuolloin vielä jotensakin "määrätty"? Kiltti perhetyttö, joka ihastui ainakin viikottain ellein päivittäin vaikka "perus"-ihastus oli ja pysyikin siinä tietyssä pojassa jolle ei ikinä sitä sitten uskaltanut tunnustaa.
Onneksi aikoinani uskalsin muuttaa kauas itsenäistymään ja opettelemaan elämää omin neuvoin. Ilman seukkari-nuoruuttani ja sitä voimaa, hyväksyntää sellaisena kuin olin, lupaa olla minä itse ja silti tarpeellinen, en olisi varmaankaan uskaltanut lähteä.
Usko ja seurakunta on pysyneet mukana elämässä koko ajan ainakin jollain tapaa. Pahimmassa masennuksessani juuri selkäleikattunakin vääntäydyin sairaalan viereiseen kirkkoon. Hoilotin sydämeni kyllyydestä nuoruudesta tuttuja viisuja, pikkuhiljaa vain tuli rauhallisempi olo. Edelleenkin seurakunta ja usko merkitsevät neiti-ihmiselle rakkautta ja hyväksyntää, jonkinlaista sielunrauhaa, vaikkei sitä nuoruuden yhtenäisyyttä enää löydykään kuin niissä kultaisissa nuoruusmuistoissa....