Sininen väri on minun sokea pisteeni. Esimerkiksi jos käymme äitini kanssa kangaskaupassa, äiti löytää monenlaisia viehättäviä sinisiä kankaita, joita en itse kertakaikkiaan vain samoilta pöydiltä tai samoista palalaareista nähnyt. Kun olemme Langankuluttajan kanssa työstäneet kirjaohjeita, ovat siniset neuleet aina olleet tavalla tai toisella vaikeita ja murheenkryynejä. Sininen on viehättävä väri luonnossa: taivaalla, sinivuokoissa, talvisen illan sinisessä hämärässä. En vain osaa itse työstää enkä juuri käyttääkään sinistä. En osta sinisiä lankoja enkä kankaita enkä teinivuosien farkkuvaiheen jälkeen ole juuri hankkinut sinisiä vaatteitakaan itselleni.
Nyt sininen on vähitellen kuitenkin ulottamassa lonkeroitaan elämääni, kun herra-justkoht-neljävee on jo pidemmän aikaa päättäväisesti ilmoittanut sen lempivärikseen. Kun Joelin kaulaliina viime viikolla katosi päiväkotiin, hän tilasi minulta reippaasti uuden, "samanvärisen kuin minun tupsupipo". Koska Novitan värikartat vaihtelevat vauhdikkaasti ja markettien valikoimat ovat mitä ovat, ei ihan samaa sinistä enää löytynyt, mutta kerä vaaleansinistä Cloudia kelpasi. Viikonloppuna tikuttelin sitten bussi- ja metroviihteenä todellisen "katso äiti, ei aivoja" -neuleen, muutaman sentin levyisen ja metrin mittaisen suikaleen 1 o, 1 n -ribbiä minun käsiini paksuilla eli 4,5 -millisillä puikoilla.
Vielä vahvempaa, syvää perussinistä on puikoilla sukkien verran. Ystävättäreni Laura valitteli polvisukkiensa kuluneen puhki, joten lupauduin neulomaan uudet. Laura toi minulle kaksi vyyhtiä sinistä Vuorelman Vetoa, ja nyt tekeillä on sitten kärjestä aloitettu sileä polvisukka. Kumma kyllä tämäkin sininen neule tuntuu etenevän kivuttomasti ja oli esimerkiksi ainakin loppuviikosta kohteen jalkaan testatessa aivan oikeaa kokoa. Neulematematiikka yrittää kyllä tässä nyt hämätä, koska laskelmat väittävät että Lauran siroa pohjetta varten pitäisi lisätä silmukkamäärä liki sataan. En usko, vaan aion tehdä fiiliksen mukaan, sillä olen useammin kuin kerran tehnyt itselleni liian ison polvisukanvarren kun olen uskonut mallitilkkuja ja matematiikkaa. Teoriani on, että maailmassa on polvisukkien pohjemuotoilun kohdalla jonkinlainen aika-avaruusvääristymä.
Seuraavaksi kuitenkin puikoille punaista, kun jakku etenee jo kauluksen muotoiluissa, ja kenties vyyhdinpuille violettia silkkiä, joka tosin on liian liukasta kerijälaitteella kerittäväksi. Sukkaset saavat mennä laukkuun reissuneuleeksi, sillä suuremmat työt ovat hankalamia kanniskella ympäriinsä. Ensi viikolla ennustan Elämänlangan olevan aivan muissa aiheissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti