Näin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että viikossa kuuluisi olla vain yksi maanantai. Viime viikolla niitä oli ainakin kolme, alkaen siitä ihan aidosta maanantaista kun koneeni alkoi matkia sirkkeliä pariin muuhun päivään jolloin kaksivuotiaan kovaääniset uhmakohtaukset sekä lasten flunssa vetivät mielen matalaksi. Lisäksi oma koneeni matkasi DHL:n kuriiripojan mukana takuuhuoltoon (oli muuten fiksu veto ostaa pari vuotta lisätakuuta läppäriä hankkiessa), joten olen ollut Teemun koneen varassa. Kaiken kukkuraksi tämän koneen Windows-päivitys epäonnistui ja kone suostui käynnistymään vain toiseen käyttöjärjestelmään, ja olin pari päivää vielä vieraamman systeemin armoilla.
Onneksi deadline-neule sentään etenee, ja viime viikon hihojen lisäksi pusero on saanut vartalon:
Kaarrokkeen alku on jo tekeillä, ja kuvan Alpaca-kasa havainnollistaa pohdintojani eri kuvioraitojen väreistä. Alpacassahan on valinnanvaraa liikaakin, koska värejä on kymmeniä, ja pohdin edelleen pitäisikö sittenkin kaivaa laatikko hyllyn päältä ja mallailla vielä lisää. Nytkin värejä on tarjolla ainakin yksi liikaa.
Kirjoneuleesta sentään on alkanut tulla jo etäisesti inhimillisen näköistä, puoli milliä suurempien puikkojen ottaminen auttoi kummasti. On siis ihan mahdollisuuksien rajoissa että mallini suostuu näytille eikä pakene kirkuen paikalta kun näkee lopputuloksen. Keskeneräinen ohjekin oli varmuuskopioituna ulkoiselle kovalevylle, joten vaikka oma kone viipyisi huollossa Ullan deadline yli, voin silti jatkaa kirjoitustyötä.
Nyt kuitenkin taas kirjoneuleen kimppuun, sillä mitä pikemmin työ on valmis sen paremmin ehtii viimeistellä ohjeen ja ottaa kuvat. Ulla-deadlineen ei kuitenkaan ole enää kuin viikko aikaa!
Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa, ja ehkä jopa valmis puserokin.
1 kommentti:
You will tame it. I just know it.
Lähetä kommentti