Hidasta

Eilen illalla menin nukkumaan ja sängyssä pohdin että jotain olen nyt kyllä unohtanut. Aamulla havahduin nousemaan lasten kanssa ja jatkoin unia sohvalla. Vasta joskus aamu-Pikkukakkosen ja Muumien jälkeen hampaita pestessä välähti: tänään on maanantai, eikä kukaan ole laittanut tikkua ristiin Elämänlangan eteen. Hups.

Ei sinänsä, että Elämänlangalla olisi viikonloppuna erityisen paljon neulottukaan. Lauantaina olin ystävien luona pelaamassa uudemman kerran joku viikko sitten mainittua Galactica -lautapeliä joka tällä kertaa loppui vain parissa tunnissa, jonka jälkeen söimme suomalaiskansallisesti karjalanpaistia, perunamuusia, karjalanpiirakoita, munavoita, jälkiuunileipää ja graavilohta. Sen jälkeen katsoimme linnan vastaanottoa juomapelinä (vaikka tarkennettakoon tässä vaiheessa että juoman ei tarvinnut olla alkoholipitoista eikä joka kohdassa tyhjennetty lasia vaan huulten kasteleminen riitti). Tässä vaiheessa iltaa laitoin suosiolla sukankutimen syrjään, sillä televisio oli hämärässä huoneessa ja neule tumma.

Sunnuntaina vietin sosiaalista elämää hieman erilaisissa tunnelmissa, sillä järjestin EveLace -kotikutsut. En ole koskaan ollut erityisen innostunut erilaisista kotimyyntikutsuista, mutta tarvitsin kipeästi rintaliivejä. Esittelijä oli oikein mukava ja asiantunteva, sovitutti kaikenlaisia mahdollisia rinnakkaiskokoja ja osasi heti sanoa kokeilluista liiveistä pitääkö vaihtaa kuppikokoa vai rinnanympärystä vai säätää olkaimia. Ihan siitä ilosta että sekä ympärys että kuppikoko olivat aiempaa pienemmät tilasin kolmet tavalliset ja yhdet urheiluliivit. Vähän miinusta tuli sovitusmallien kokovalikoimasta, mutta se ei ollut esittelijän vika. Hän kysyi etukäteen toiveita, oli välittänyt toiveet eteenpäin mallikappaleiden jakelijalle ja saanut silti mitä sattuu.



Ettei nyt täysin neuleettomaksi jäisi, kerron vielä että postinkantajatyttö on alkanut jo pihalla tervehtiä niin että selvästi tunnistaa, sen verran usein posti nykyään soittaa ovikelloa. Sukkalankojen invaasio taloudessa jatkuu edelleen reipashenkisesti, sillä viime viikolla saapui neljä vyyhtiä Ranco-sukkalankaa. Kauppana oli tälläkin kertaa Little Knits. Olen ollut tuohon paikkaan hirveän tyytyväinen. Vaikka paketti lähtee liikkeelle paljon hitaammin kuin monista vain verkkokauppaa pitävistä paikoista, palvelu on aina ollut mukavaa ja ystävällistä. Lisäksi saatoin ehkä mahdollisesti sortua osallistumaan kimppatilaukseen että pääsen kokeilemaan Noron Silk Garden -sukkalankaa kun Kureyon Sock on nyt nähty. Mitään en toki nyt myönnä.

Alkupuolella merkintää mainitsin, että tekeillä on sukka. Työn valinta on ihan hyvä siihen nähden kuinka sukkalankojen ostelu on viime viikkoina revennyt käsistä. Valitettavasti tästä työstä ei tule kuvaa, koska koeneulon omaa tekeillä olevaa ohjettani, eikä kuvia voi levitellä intternettiin tässä vaiheessa prosessia. Olen aina ihan suhteettoman hermostunut siitä, että ohjeissani olisi virheitä (vaikka kyllä tiedän että joskus niitä virheitä ei huomaa kuin ehkä kymmenes neuloja), ja yritän parhaani mukaan testata ja testauttaa ohjeet hyvin ennen julkaisua. Tämän tekeillä olevan sukan pienintä kokoa neuloo parhaillaan Tui joka on yksi luottouhreistani, itse olen tehnyt keskimmäisen koon ja nyt tosiaan sitten päätin neuroottisesti testata vielä suurimmankin.

Nyt jatkamaan päivän harjoituksia ulos tahtovan jälkikasvun kanssa. Ensi viikolla ehkä sitten valmistautuneempaa Elämänlankaa.