Lomatunnelmissa

Perhe Elämänlanka suuntasi tänä vuonna sukset kohti Seinäjokea ja neulojan miehen vanhempia. Neulojalle itselleen tämä tarkoitti kokonaista viikkoa mukavaa neuleaikaa lasten viihtyessä kaikkien mummolan varastosta kaivettujen vanhojen leluaarteiden kanssa. Pari uutta lelua sentään löytyi tonttujen Seinäjoen päähän tuomista lahjapaketeista, Nealle iso lelukoira ja Joelille legoauto jotka olivat erityisen mieluisia.



Maisteri itse varasi #neulonta -irc-kanavan jouluvaihdon paketit mukaansa, ja oikein ihania lahjoja niistä löytyikin. Langat olivat oikein sopivasti vihreitä ja sukka-aiheisia, eksoottisempaa Ranco-sukkalankaa ja kotoisampaa Vuorelman Vetoa. Lisäksi paketeista paljastui suklaata, silmukkamerkkejä, pikkuiset kokoontaitettavat käsityösakset, nappeja ja kuvassa näkyvä itse ommeltu neulepussukka. Uudet langat vielä odottelevat, mutta silmukkamerkit, neulepussi ja tietysti suklaa pääsivätkin jo käyttöön.



Nealle yksi viikon kohokohdista oli ratsastustunti jonka Hanna-täti järjesti. (Hanna-täti on neulojan miehen pikkusisko, kuvassa taluttajana, joskin taktisesti kasvot pois kamerasta käännettynä.) Kesällä käydystä tallivierailusta Nea jaksoikin puhua näihin päiviin asti, joten saa nähdä tuleeko meille pieni tallityttö vähitellen. Vielä hepat kyllä yleisesti ottaen olivat vähän pelottavia, kun olivat niin kovin suuria. Ylpeä äiti seurasi maneesin laidalta paitsi pientä ratsastajaa myös nykyään oikein sopivaa kaarrokepuseroa. Valkoinen Florica-paita on neulottu kun Nea oli ihan pikkuinen vauva, ja oli silloin jotenkin omituisen näköinen ja valtaisan suuri.



Pääkaupunkiseudulla talvet tuntuvat olevan nykyään enimmäkseen lumettomia, mutta täällä pohjanmaalla lapset ovat päässeet nauttimaan talvisesta liikunnasta. Päivänä muutamana retkeiltiin Joupiskan rinteelle pulkkamäkeen ja sieltä vielä laavulle makkaraa paistamaan. Joelille ehdottomasti tärkein henkilö reissulla oli vaari, jota jatkuvasti kyseltiin ja etsiskeltiin jos "aavi" katosi näköpiiristä. Vaari kyllä sitten kiitettävän antaumuksella jaksoikin puuhata pienen ihailijansa kanssa koko viikon.



Vielä neuleaiheinen kuva jottei totuus unohtuisi. Sukkaputken uusin tulokas on pari sileitä perussukkia toivottavasti pieneen naisen jalkaan sopivaa kokoa, lankana Trekking Pro Natura. Nämäkin ovat menossa kaverilahjoiksi. Näiden lisäksi neuloin valmiiksi yhden viimevuotisella joululomalla aloitetun Merino Lace Sockin, mutta en sitten tullut aloittaneeksi toista koska rupesin tekemään itselleni puseroa Alpacasta. Paidanalusta ei ole vielä kuvaa, mutta eipä tuolla ole kiirettäkään sillä tähtään ohjetta vasta kesän Ullaan. Saa nähdä mitä työstä tulee, kun se puikoilla näyttää lähinnä epämääräiseltä söheröltä.

Ensi viikolla onkin sitten jo uusi neulevuosi, ja luvassa lienee katsaus Elämänlangan tämän vuoden tekeleisiin. Siihen saakka siis neulomisiin!