Tien päällä

Näin uudenvuodenaattona olisi tietenkin sopiva aika vuoden neulekatsaukselle. Se saa kuitenkin odottaa ensi viikkoon, sillä Elämänlangalla ollaan edelleen tien päällä, tällä kertaa Seinäjoella miehen sukulaisissa. Lapset viihtyvät mumman ja vaarin kanssa loistavasti, ja maisteri on viettänyt aikaansa lukien roolipelikirjoja (lainassa kanssa-asujalta), pelaamalla tietokonepelejä (sekä omasta joululahjapaketista paljastuneita että kälyltä lainattua) sekä tietenkin neulomalla.

Joulunaika ja matkustaminen ovat johtaneet pahanlaatuiseen sukkaputkeen. Ensin tulivat Rhiannonit,



joista vielä yksi kuva koska niistä tuli niin sievät. (Minulla ei ole vielä kuvaa sukista omistajansa jalassa, sillä säät eivät viime aikoina ole suosineet valokuvausta juurikaan.)

Sitten neuloin reippaana tyttönä loppuun omat germaanisukkani, jotka istuvat jalkaan huomattavan sievästi vaikka pohkeeni eivät varsinaisen heiveröiset olekaan.



Onneksi mukaan matkalle ei eksynyt enempää polvisukkalankoja, sillä houkutus aloittaa vielä yhdet pitkät sukat olisi voinut käydä ylivoimaiseksi. En oikein ymmärrä tätä polvisukkavillitystäni, sillä ensinnäkin olen kuumaverinen enkä yleensä kaipaa säärille lisälämmikettä, ja toisekseen polvisukat eivät pysy koivissani ylhäällä sitten millään. Joidenkin blogeissa näkyy toinen toistaan kauniimpia polvisukkia, ja kiinnostaisikin tietää pysyvätkö sukat toisilla paremmin ylhäällä vai valuvatko ne kaikilla nilkkoihin heti kun silmä välttää. Kenties niksi olisi siinä, että pitäisi käyttää sukkahousuja joita myöten sukat eivät niin valuisi, mutta tuntemukseni kyseistä vaatekappaletta kohtaan ovat sen verran viileät että mieluummin vaikka kiinnitän polvisukat nitojalla paikoilleen.



Kaksien pitkien sukkien jälkeen nilkkasukat syntyvät kuin itsestään, parissa päivässä. Riemunkirjava pätkävärjätty lanka tuli lahjaksi saksasta Salaisen neuleystävän aikoihin, kun välitin viestejä ulkomailla asuvan ostallistujan puolesta kotimaan postin kuljetettavaksi. Siitä saakka lankaparka on odottanut pääsyä Jaywalkereiksi. Neulon nykyään melko harvoin pätkäväreillä, mutta synkeässä säässä pääasiassa keltaisen- ja oranssinkirjava lanka piristää kummasti. Harmillisesti värit eivät suostuneet lukuisista erilaisista valaistus- ja kameranasetusyrityksistä huolimatta kuvautumaan laisinkaan niin kauniin syksyisinä kuin ne luonnossa ovat.



Sukkaputkesta ei ole selvitty täysin vaurioitta. Katkaisin yhden ruusupuisista sukkapuikoistani, ja vasemmassa etusormessa on sukkalangan jäljiltä kirkkaanpunainen rantu. Erityisesti raita korostuu nyt villasukkalankaa neuloessa, kun polvisukat syntyivät sukkakäyttöä ajatellen epäilyttävänkin pehmoisesta Lana Grossan Meilenweit Seta/Cashmeresta. Onneksi haitta on toistaiseksi lähinnä kosmeettinen eikä haittaa neulomista.

Maisteri poistuu nyt sukkapuikkoineen odottamaan vuoden vaihtumista. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa neulevuoden 2007 muisteloiden merkeissä. Lankaisaa uutta vuotta 2008 kaikille lukijoille. Varokaa raketteja!