Maisteri Elämänlangalla on toisaalta myös havaittavissa tiettyjä kausia ja puuskia. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi muutaman viikon takainen helmineulepsykoosi. Tuntuu siltä, että suurin osa helmikuusta meni tuijottaessa hypnoottista neulepintaa. Sitten Ullan deadline meni, ja kiinnostus lopahti. Viimeinen kolmesta puserosta näyttää edelleen tältä:
Sen sijaan maisteri tarttui suurella innolla taas pitsineuleisiin. Itseasiassa joku saattaisi jopa huomauttaa, että nyt on pitsineuleiden suhteen niin sanotusti mopo hieman päässyt karkaamaan käsistä. Viime vuonnahan ei Elämänlangalla syntynyt yhtään ihania pitsiluomuksia, joten nyt on aika ottaa vahinko takaisin.
Ensin oli Kiri. Kiri on kulkenut rauhallisesti ja mukavasti laukkuneuleena ja kasvanut silmukan silloin, toisen tällöin. Melkein koko helmikuun Kiri piilotteli muovipussissa poissa hempeänväristen helmineulepuseroiden tieltä. Viime aikoina Kiri on kuitenkin taas päässyt kunniaan. Silmukoita on tällä hetkellä yhdellä kerroksella pyöreästi viisi ja puoli sataa. Päätin taannoin, että kun jäljellä on 20 grammaa lankaa 100 gramman Merinosilk-vyyhdistä, alan neuloa reunusta. Viime punnituksella lankaa oli vielä nelisenkymmentä grammaa.
Senhän nyt voi arvata mihin tämä johtaa. On pitsihuivi, mutta työ ei hirveästi etene. On syvä kyllästyneisyys helmineuleeseen, riippumatta siitä kuinka ihanaa työstettävä lanka on, ja himo neuloa jotain unelmankeveää ohuenohuesta langasta.
Onneksi varastosta löytyi lankahamsterkuun alkajaisiksi aloitettu mutta helmineuleen tieltä ajettu Shetland triangle.
Toisin kuin Kiri, Shetland Triangle etenee. Kidsilk Haze on ihanaa ja ohuudestaan huolimatta palkitsevan joutuisaa lankaa, ja lopputulos on olemattoman kevyt.
Molemmissa yllämainituissa huiveissa on yksi vika: pitsineulekuviot ovat helppoja ja hyvin samankaltaisia. Sekaantumisen vaaraa ei ole kun vain seuraa hieman työtä, mutta tietty yksitoikkoisuus kyllä iskee. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen: ystävän väitöskirja alkaa olla loppusuoralla, ja lupasin jo aikaa sitten neuloa karonkkaa varten huivin. Yhteistuumin valittiin langaksi Merinosilk, joka tällä kertaa sentään on puikoilla kaksinkertaisena (huomatkaa myös project spectrumiin soveltuva tyylikkään helmenharmaa sävy) ja malliksi viehättävä Sagittaria. Sinänsä yksinkertainen keskuskuvio tarjoaa myös aivopurkkaa, sillä perinteisessä Shetland-verkkoneuleessa on langankiertoja ja kavennuksia sekä oikeilla että nurjilla kerroksilla.
Maisteri Elämänlanka on siis lopulta onnistuneesti torjunut helmineulepsykoosin ja saanut neuloa suurella innolla haikailemiaan pitsineuleita. Merinosilk on juuri niin ihanan pehmeää ja kiiltävää kuin ennenkin ja Kidsilk Hazesta tulee utuista ja henkäyksenkeveää jälkeä. Kirin meditatiivisuus ja Sagittarian haastavuus vaihtelevat sopivasti. Kaikki on siis neulerintamalla mainiosti, eikö vain? Niinhän sitä voisi kuvitella. Vaikka kaikki huivit etenevät hiljaksiin, jokainen on kuitenkin niskasta aloitettu ja kerrokset pitenevät pitenemistään. Oikeastaan tämänhetkinen huivi-innostus alkaa kuitenkin olla niin sanotusti passé.
Nyt tekisi itseasiassa kamalasti mieli neuloa sukkia.
Katsotaan seuraako Elämänlangalla ensi viikolla jatko-osa "Sukka poikineen". Nyt maisteri Elämänlanka poistuu pohtimaan Lankahamstereiden jatkotoimenpiteitä.
1 kommentti:
Oi mikä huivitehdas sulla siellä pyörii, wau! :)
Kannattaa muuten sitten pingottaa Sagittariaa todella reippaasti, muuten keskuskuvio ei pääse oikeuksiinsa. Suosittelen liotusta/läpimäräksi kastelua, niin huivi antautuu helpommin uuteen muotoonsa.
Lähetä kommentti