maanantai 12. maaliskuuta 2007

Kulissien takana

Hyvät naiset ja herrat,

tervetuloa harvinaislaatuiselle kurkistukselle Elämänlangan kulissien taakse. Koska Lankahamstereiden jatkopeli rajoittaa tällä hetkellä mitä suurimmassa määrin esitteillä olevia uusia ostoksia, ja kaikki aktiivisesti keskeneräinen on joko nähty parin viime viikon aikana tai salaista, tuotantoryhmä päätyi dokumentoimaan prosessia, joka johtaa nettikolumnin syntymiseen. Teillä on siis nyt tilaisuus nähdä dokumentti "Näin tehdään Elämänlankaa".

Maanantai, puoliltapäivin

Uusi Elämänlanka on julkaistu pari tuntia sitten, irkissä kiitellään ja joitain kommenttejakin tulee. On sellainen tunne, että tämä blogin pitäminen on kannattavaa hommaa, ja ensi viikon kolumniin voisi panostaa vielä enemmän. Mielessä pyörii upeita, mahtavia ja loistavia ideoita.

Tiistai ja keskiviikko

Viikon alkupuolisko hujahtaa ohi. Blogi muistuu mieleen satunnaisesti, kun uusia kommentteja tulee, tai kun muistaa katsoa Google Analyticsistä kävijämääriä. Olo on seesteinen. Onhan tässä koko viikko aikaa. Lisäksi aikaa kuluu kaikenlaiseen muuhun neulesosiaaliseen toimintaan: Lankahamstereihin, salaiseen neuleystävään, tekeillä olevaan Ulla-ohjeeseen... Jotain tuntuu aina olevan kesken. Lisäksi jokainen liikenevä vapaahetki priorisoidaan neulomiseen neuleblogaamisen asemesta.

Torstai, aamupäivä

Tietoisuus lähestyvästä viikonlopusta alkaa nousta esiin. Seuraa ahkeraa juttuluonnosten tutkintaa ja useita hyviä ideoita. Uusia luonnoksia tallennetaan bloggerin syövereihin kirjoitusinspiraatiota varten.

Torstai, iltapäivä

Aikaa on kuitenkin vielä loistavasti, ei tässä tarvitse päättää mistä kirjoittaa. Sitäpaitsi lapset tarvitsevat hoitoa ja keittiössäkin on kaaos. Lisäksi voisin vielä neuloa muutaman kerroksen sukkaa tai huivia...



Perjantai

Blogi on koko ajan mielessä. Kaikki alkuviikon ideat tuntuvat joko typeriltä tai ainakin vielä lisätyötä vaativilta. Blogitiedosto on auki selaimessa koko päivän, ja siihen lisätään satunnaisia ranskalaisia viivoja pitkin päivää. Aikaa kuluu runsaasti erilaisten sijaistoimintojen parissa. Stressi alkaa iskeä, mutta onneksi on vielä koko viikonloppu aikaa.

Lauantai, aamupäivä

Teksti on hautunut päässä, mutta ei halua edelleenkään ilmaantua sormenpäihin saati sitten tietokoneen ruudulle. Lisäksi neulominen houkuttelee paljon enemmän kuin blogin kirjoittaminen, varsinkin kun on viikonloppu ja on lisäkäsiä apuna lasten kanssa.

Lauantai, puolipäivä

Sängyn ympärille kehkeytyy yllättävästi painovoimakeskittymä, joka vetää puoleensa myös äidin vaikka olisikin lähinnä lasten päiväuniaika. Seuraa tunti hyvän neul...eikun bloginkirjoitusajan tuhlausta.

Lauantai, iltapäivä

Havaitaan, että blogi tarvitsee myös kuvitusta. Yleensä tässä vaiheessa vuodenajasta riippuen havaitaan että joko sataa tai on jo pimeä. Onneksi kuvaamiseen on vielä koko sunnuntai aikaa, ja koska viikon teema on jo selvillä voi kuvia suunnitella. Esimerkiksi neulomalla vielä vähän lisää.

Lauantai, ilta

Vanhempi jälkikasvu menee isän kanssa nukkumaan, ja nyt on aika oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa kirjoittaminen toden teolla.

Vauva alkaa huutaa, ja jatkaa känkkäämistään puolilleöin.

Sunnuntai, aamu

Pakon edestä tekstiä alkaa syntyä tipotellen. Jälkikasvu villiintyy, eikä ajatus pysy kasassa.

Sunnuntai, puoliltapäivin

Kuvat muistuvat mieleen sopivasti päiväuniaikaan. Tyypillisesti sataa, kamerasta on akku loppu tai kuvattava pitsihuivi on edellisen kerran jäänyt kesken viidensadan silmukan levyistä kerrosta jonkin lapsiaiheisen kriisin iskiessä.

Puolet kuvista on epätarkkoja, mutta kameran akku loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi mennä kuvaamaan lisäotoksia. Lapset heräävät päiväunilta kiukkuisina.

Sunnuntai, iltapäivä

Pitkällisestä harjoituksesta huolimatta joka sunnuntai noin kello puoli viisi iltapäivällä havaitaan taas, että edessä on pitkä ilta lasten kanssa kun isällä on viikon ainoa säännöllinen harrastemeno. Pohditaan, mitä tämän menon säännöllinen jokaviikkoinen unohtaminen kertoo bloginkirjoittajan älykkyydestä.

Todetaan, että on aika saada paniikkikohtaus, kun kirjoitus on edelleen vaiheessa.

Sunnuntai, alkuilta

Vaihdetaan vaippoja, laitetaan ruokaa, kootaan palapelejä, kanniskellaan itkevää vauvaa, seurustellaan mahdollisten kyläilevien isovanhempien kanssa ja unohdetaan blogi kokonaan muutamaksi tunniksi.

Sunnuntai, myöhäisilta

Muistetaan blogin olemassaolo. Todetaan, että tekstinraakile saa luvan nyt muotoutua tekstiksi, vaikka suuri ja mahtava oivallus jäikin saapumatta.

Todetaan, että valokuvat pitäisi vielä leikata, pienentää ja siirtää bloggeriin. Huomataan, että kuvat ovat miehen koneella, ja mies on jo nukkumassa.

Maanantai, aamu

Oikoluetaan teksti, asetellaan kuvat, julkaistaan merkintä.

Maanantai, aamu (kaksi minuuttia myöhemmin)

Korjataan vielä yksi nolo kirjoitusvirhe ja julkaistaan merkintä uudelleen.

Maanantai, puoliltapäivin

Uusi Elämänlanka on julkaistu pari tuntia sitten, irkissä kiitellään ja joitain kommenttejakin tulee. On sellainen tunne, että tämä blogin pitäminen on kannattavaa hommaa, ja ensi viikon kolumniin voisi panostaa vielä enemmän...

7 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

*reps*

Lea kirjoitti...

:-)

Pörrö Sahlberg kirjoitti...

Unohdit mainita, että jossain vaiheessa irkissä pitää kysyä "mistä kirjoittaisin", tirskutaan puoli tuntia "minkä puolueen lankaa seiskaveikka on"- tasoisille älyttömyyksille ja kirjoitetaan aihe ylös siihen "jos helvetti jäätyy nappaan tämän idean"- listalle

;)

Carita kirjoitti...

:)

Tui kirjoitti...

Loistava bloggaus taas kerran, melkein elin mukana joka hetkessä! :D

Terhi kirjoitti...

Hieno juttu! :-)

maaria.rantala kirjoitti...

Elämänlangan taattuun tyyliin taas todella hauska juttu!