Jos kaikki Suomen langat...

Kun viettää harvinaisia neulojan vapaahetkiä keskellä yötä, ajatus kulkee välillä turhankin lennokkaasti. Männäyönä vietin laatuaikaa seuranani vain pitsihuiviohje ja kaksi kerää Merinosilkiä. Mieleeni juolahti (kenties Lankahamsterikisan inspiroimana), että jos pitäisi koko lopun ikäänsä neuloa vain yhtä lankaa, olisi Merinosilk kyllä melkoisen vahvoilla. Ajatelkaa nyt: villan pehmeys ja silkin kiilto, ja lanka jota voi neuloa niin yksin-, kaksin- kuin kolminkertaisenakin, ja josta kertaamisesta riippuen tulee joko unelmankeveää pitsiä tai tarpeeksi lämmintä ja paksua neulosta puseroon.



Toisaalta taas voisihan sitä tähdätä korkeammalle. Miksi rajoittua villaan ja silkkiin, jos koko loppuelämänsä aikana ei enää saisi tuntea sormissaan mitään muuta lankaa? Miten olisi vaikkapa Debbie Blissin Baby Cashmerino, se josta neuloin kuumeisesti helmineulepuseroita? Tai jos samaa sarjaa jatketaan, niin Sublimen Cashmere Merino Silk ei kuulostaisi lainkaan huonolta materiaaliyhdistelmänsä puolesta.

Valitettavasti hyvä materiaali ja hyvä väri eivät aina kohtaa. Esimerkiksi mainitussa Sublimen langassa on värikartan perusteella maisteri Elämänlangan makuun melko aneeminen värivalikoima. Valkoisella tai luonnonvalkoisella neulon mieluusti, mutta haaleanhempeät pastellit eivät juuri iske. Unelmalangassa pitää siis olla väriä. Riittäisivätkö kenties Noron syvät sävyt pitämään mielenkiintoa yllä niin, että voisin neuloa lopun ikääni Kureyonia tai Silk Gardenia?



Toisaalta raidoittuva lanka alkaisi viimeistään kolmannen työn kohdalla tympiä, kun en jaksaisi enää keksiä uusia muunnelmia vinoon neulottavista kuvioista. Sitäpaitsi raidat ja pätkävärjäykset eivät suosi pitsiä.

Kun esitin tämän syvällisen eksistentialistisen kysymyksen #neulonta-kanavalle, minua muistutettiin alpakan ihanuudesta. Pehmeää lämmintä lankaa, ja Dropsin Alpacan värikartassakaan ei ole valittamista. Alpaca kelpaisi niin huiveihin kuin puseroihinkin.

Mutta ei sukkiin. Alpacasta voi neuloa unisukkia tai sukkia pikkuvauvalle joka ei vielä kävele, mutta kunnon käyttösukkiin se on herkästi liian pehmeää.

Loppujen lopuksi päädyin siihen, että jos yksi lanka olisi pakko valita, se olisi varmaankin joku täysvillalanka, ehkä Sandnesin Lanett tai Smart. Perusvillalanka taipuu sekä pitsiin että palmikkoon, kestää sukkana ja lämmittää puserona. Sitäpaitsi luulen, että ne kaikki erikoisemmat ihanuudet ovat niin ihania juuri siksi, että on joku "peruslanka" johon verrata. Maisteri Elämänlanka on siis loppujen lopuksi ehkä tylsästikin perusvillaihminen.

Entä lukijat. Mitä lankaa te neuloisitte lopun ikäänne? Tätä ajatusta voittekin pohtia ensi viikkoon, jolloin taas luvassa aivan uutta Elämänlankaa.