Valmistautumista

Marraskuun ensimmäinen viikko lähestyy uhkaavaa tahtia, ja Elämänlangalla on vähitellen yritetty valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Viime aikoina maisteri Elämänlanka on mm. kuumeisesti neulonut vauvan alpakkahaalaria ja uhkaillut, että Ida-Elias saa kotiutua kylmissään jos päättää saapua ennen haalarin valmistumista.

Muutama viikko takaperin tehtiin Harmoniassa suuri makuuhuonemullistus, ja maisteri Elämänlanka perheineen relokalisoitiin entiseen pelihuoneeseen. Nyt huoneeseen mahtuu entisten tavaroiden lisäksi myös vauvansänky, jonka mummu ja mofa ystävällisesti taas kunnostivat. Sängyllä on ikää useampi vuosikymmen: sen ensimmäinen omistaja oli isäni pikkusisko. Neaa varten peti haettiin pitkästä aikaa ladonvintiltä ja maalattiin uudelleen, ja nyt Ida-Eliasta varten mummu ompeli vihreäruudulliset pehmusteet sängynpäätyihin, päällysti korokepatjat (koska sänky on tehty ennen nykyisten liikkuvapohjaisten vauvansänkyjen aikaa) ja ompeli reippaan raidalliset lakanat. Pirteän oranssi viltti on aito 70-lukulaisen äitiyspakkauksen reliikki.



Maisteri Elämänlanka sai viimein myös pakattua sairaalakassin valmiiksi. Mikä siinä on, että korkeintaan kolmen-neljän päivän kotoa poistumista varten tuntee tarvitsevansa hirveän matkalaukullisen tavaraa? Suunnilleen samankokoisella kassillisella kuitenkin selviää esimerkiksi reilun viikon mittaisesta rippikoululeiristä.

Oleellisin kysymys toki oli, mikä neule pakata mukaan sairaalaan. Valitsisiko jonkun ikuisuusprojektin, esimerkiksi Kirin, vai aloittaako jotain ihan uutta? Lopulta arpa osui sukkiin, ja laukkuun pääsi pari kerää Maija-lankaa, sukkapuikot sekä Lyyra-sukkien ohje. Lyyria on tullut tehtyä reippaasti toistakymmentä paria, joten neulominen sujuu jo täysin ilman aivoja... Mikä saattaa sairaalaneuleeksi olla ihan hyvä asia.



Sopivasti näin kuunvaihteen lähestyessä myös SNY-mailitulva kiihtyy. Harmaita hiuksia uhkaa aiheuttaa se, että liki neljännes osallistujista on vielä ilmoittamatta itsestään tältä kuulta. Toivottavasti alkuviikko korjaa tilanteen. Kierroksen emännöiminen on mukavaa ja palkitsevaa, mutta näin kuukauden vaihtuessa tulee aina stressi siitä, onko joku jättänyt muistamatta omaa ystäväänsä.

Mitä vielä? Niin, se haalari. Se valmistui sunnuntaina:



Jos valmis työ näyttää viimeistelemättömältä, syy on siinä, etten enää uskaltanut ruveta käyttämään aikaa kappaleiden kostuttamiseen ja muotoon levittelemiseen, eikä alpakkaa uskalla uhkailla silitysraudallakaan. Totesin, ettei vauvaa luultavasti haittaa.

Täällä alkaa vähitellen siis olla valmista. Kuinka paljosta lyödään vetoa, että kaiken tämän touhun ja kiireen jälkeen Ida-Elias viihtyy maisterin kannettavana reippaasti kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja syntyy vasta marraskuun loppupuolella?

Tässä vaiheessa en uskalla varmaksi luvata, mutta katsotaan josko ensi maanantainakin olisi luettavana uutta Elämänlankaa.