maanantai 30. lokakuuta 2006

Valmistautumista

Marraskuun ensimmäinen viikko lähestyy uhkaavaa tahtia, ja Elämänlangalla on vähitellen yritetty valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Viime aikoina maisteri Elämänlanka on mm. kuumeisesti neulonut vauvan alpakkahaalaria ja uhkaillut, että Ida-Elias saa kotiutua kylmissään jos päättää saapua ennen haalarin valmistumista.

Muutama viikko takaperin tehtiin Harmoniassa suuri makuuhuonemullistus, ja maisteri Elämänlanka perheineen relokalisoitiin entiseen pelihuoneeseen. Nyt huoneeseen mahtuu entisten tavaroiden lisäksi myös vauvansänky, jonka mummu ja mofa ystävällisesti taas kunnostivat. Sängyllä on ikää useampi vuosikymmen: sen ensimmäinen omistaja oli isäni pikkusisko. Neaa varten peti haettiin pitkästä aikaa ladonvintiltä ja maalattiin uudelleen, ja nyt Ida-Eliasta varten mummu ompeli vihreäruudulliset pehmusteet sängynpäätyihin, päällysti korokepatjat (koska sänky on tehty ennen nykyisten liikkuvapohjaisten vauvansänkyjen aikaa) ja ompeli reippaan raidalliset lakanat. Pirteän oranssi viltti on aito 70-lukulaisen äitiyspakkauksen reliikki.



Maisteri Elämänlanka sai viimein myös pakattua sairaalakassin valmiiksi. Mikä siinä on, että korkeintaan kolmen-neljän päivän kotoa poistumista varten tuntee tarvitsevansa hirveän matkalaukullisen tavaraa? Suunnilleen samankokoisella kassillisella kuitenkin selviää esimerkiksi reilun viikon mittaisesta rippikoululeiristä.

Oleellisin kysymys toki oli, mikä neule pakata mukaan sairaalaan. Valitsisiko jonkun ikuisuusprojektin, esimerkiksi Kirin, vai aloittaako jotain ihan uutta? Lopulta arpa osui sukkiin, ja laukkuun pääsi pari kerää Maija-lankaa, sukkapuikot sekä Lyyra-sukkien ohje. Lyyria on tullut tehtyä reippaasti toistakymmentä paria, joten neulominen sujuu jo täysin ilman aivoja... Mikä saattaa sairaalaneuleeksi olla ihan hyvä asia.



Sopivasti näin kuunvaihteen lähestyessä myös SNY-mailitulva kiihtyy. Harmaita hiuksia uhkaa aiheuttaa se, että liki neljännes osallistujista on vielä ilmoittamatta itsestään tältä kuulta. Toivottavasti alkuviikko korjaa tilanteen. Kierroksen emännöiminen on mukavaa ja palkitsevaa, mutta näin kuukauden vaihtuessa tulee aina stressi siitä, onko joku jättänyt muistamatta omaa ystäväänsä.

Mitä vielä? Niin, se haalari. Se valmistui sunnuntaina:



Jos valmis työ näyttää viimeistelemättömältä, syy on siinä, etten enää uskaltanut ruveta käyttämään aikaa kappaleiden kostuttamiseen ja muotoon levittelemiseen, eikä alpakkaa uskalla uhkailla silitysraudallakaan. Totesin, ettei vauvaa luultavasti haittaa.

Täällä alkaa vähitellen siis olla valmista. Kuinka paljosta lyödään vetoa, että kaiken tämän touhun ja kiireen jälkeen Ida-Elias viihtyy maisterin kannettavana reippaasti kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja syntyy vasta marraskuun loppupuolella?

Tässä vaiheessa en uskalla varmaksi luvata, mutta katsotaan josko ensi maanantainakin olisi luettavana uutta Elämänlankaa.

13 kommenttia:

Tuulia kirjoitti...

Jos niin käy että I-A päättää putkahtaa ulos tulevalla viikolla niin kovasti paljon tsemppiä ja toivottavasti kaikki menee hyvin. (On tää toivotus toki myöhemminkin voimassa :D.)

Alpakkahaalari on oikein soman näköinen!

Susanna kirjoitti...

Suloinen haalari!

Mikäköhän siinäkin on, että vaikka kuin on tavaraa sairaalassa mukana, aina huvittaa tehdä just jotain sellaista mitä ei ole mukana :D.

Mä muuten pakkasin sairaalakassin Jocsua varten pari kuukautta ennen la, ja poika syntyi 11pvä la:n yli. Melindaa varten pakkasin sit päivää ennen laskettua, ja aamulla heti tuli lähtö :D

Riikka kirjoitti...

Jännittäviä aikoja sielläkin siis eletään. Siskon laskettu aika oli jo reilu viikko sitten, eikä beibistä ole edelleenkään kuulunut mitään, mutta on tämä ihanaa ja jännittävää tämä odottaminen... Onnea ja tsemppiä tulevaan koitokseen ja tuo haalari on tosiaan soma ja lämpöisen näköinen.

Jenni kirjoitti...

Tsemppiä viimemetreille!

muoriska kirjoitti...

Niin tässä vaiheessa se odottavan aika ON pitkä.. mutta kyllä se sieltä tulee.. ajallansa ;)
Toivotetaan hyvää synnytystä.

Sia kirjoitti...

Tsemppiä tulevaan ja pitkiä hermoja jos hän tosiaan päättää nauttia nahkayksiönsä lämmöstä vielä useita viikkoja!! =)

Elina kirjoitti...

Tsemppiä täältäkin loppumetreille ja lähestyvään synnytykseen! Aivan ihana haalari Ida-Eliakselle ainakin on valmiina. :)

Terhi kirjoitti...

Sielläpä eletään jännittäviä aikoja! Onnea matkaan!

Retroviltti on ihana, ja tuo hämäriä muistikuvia jostain kaukaa... oiskohan mullakin ollut tuollainen? Tosi soma haalari!

Altocumulus kirjoitti...

Täältäkin onnea loppuodotukseen, ollaan kyllä tosi samoilla viikoilla. Tänään on minulla 39+1! :) Mutta etteköhän te ehdi ennen meitä, mulla meni esikkokin käynnistykseen yliaikaisena. ;)
Mietin itsekin sairaalaneuletta, mun pitäisi saada joku todella aivoton neule mukaan, mutten keksi millään mikä se olisi.
Ja samaa sarjaa oleva keltainen viltti löytyy meiltäkin mummolasta.

Taru kirjoitti...

Mulla oli naperona ihan samanlainen oranssi viltti, se oli ihana :)
Tsemppiä ja jaksamista sinne loppumetreille :)

humpback whale kirjoitti...

Hyvää vointia loppumetreille ja rutistusta varten rutkasti voimia matkaan!
Alpakka haalari on hurmaava ja "retro" peitto on aivan mahtava (oma poika nukkuu tällä hetkellä samanmoisen alla sohvalla) :D
-tuitu

Hanna kirjoitti...

Tsemppiä ja voimia minultakin !!

Meeri kirjoitti...

Hei, haalari tosiaan valmistui! Uskon kun näen :D