maanantai 23. lokakuuta 2006

Puikkoviidakossa

Joskus minusta tuntuu siltä, että neulepuikot elävät aivan omaa elämäänsä. Olen ostanut neulojanurani aikana varmasti ainakin viidet kolmen ja puolen millimetrin pyöröpuikot ja saman verran kolmosen sukkapuikkoja. Muutenkin puikkoja on tullut ostettua vuosien varrella niin, että jokaisessa koossa puolestatoista ehkä yhdeksään millimetriin pitäisi olla vähintään yhdet pyöröpuikot, ja ihan suurimpia kokoja lukuunottamatta myös sukkapuikot. Minulla on siisti kansio, jonka muovitaskuissa jokaisella puikolla olisi oma kotinsa. Ensimmäisessä taskussa on jopa puikkomitta varmistamassa, että puikot päätyvät aina oikeaan taskuun. Mistä sitten johtuu, ettei oikean kokoisia puikkoja koskaan ole silloin kun niitä tarvitsisi?



Ensimmäinen teoria oli luonnollisesti, että kaikki puikot ovat kiinni keskeneräisissä töissä. Tämä pitikin osittain paikkansa: talouden varmaan jokaiset 2,5-milliset pyöröpuikot ovat kiinnittäytyneet kuukausiksi johonkin huiviin tai keskeneräiseen lapsenneuleeseen, ja pitävät matalaa profiilia korissa olohuoneen sohvan alla. Samalla paljastui muutamien muidenkin puikkojen lymypaikka (joskus täytynee taas käydä läpi keskeneräiset työt oikein ajatuksen kanssa), mutta varsinainen joukkopako oli vielä selvittämättä.

Pieni työpöydän tarkastelu johti lopulta jäljille. Sukkapuikothan tunnetusti ovat luonnostaan laumaeläimiä, esiintyväthän ne yleisimmin jo valmiiksi viiden puikon ryhmissä.



Näppäimistön päällä asuu sulassa sovussa kolme pientä sukkapuikkolaumaa: 2,5-millimetrin, 3 millimetrin ja 3,5 millimetrin bambupuikot. Ne jakavat reviirinsä sopuisasti 2-millisen virkkuukoukun ja kahden palmikkopuikon kanssa. Mies aina välillä käy kyselemässä, että mitenkäs noita funktionäppäimiä sitten käytetään...



Suurempi lauma sukkapuikkoja on kokoontunut näppäimistön viereen tietokonepelien, maksettujen laskujen ja muun epämääräisen tavaran seuraan. Nämä puikot ovat sievästi omissa pikku pakkauksissaan, ja suurin osa vielä vähemmän käytettyjä kokoja, joten herää kysymys miksi ne ovat pöydällä eivätkä yllä esitellyssä siistissä kansiossa. Onko sukkapuikoilla kenties jotain luonnollisia vihollisia, joiden vuoksi ne eivät halua erota toisistaan erillisiin muovitaskuihin? Suojelevatko paksut 5-milliset puikot hentoja puolitoistamillisiä? Tarvitsevatko bambu- ja metallipuikot toisiaan johonkin symbioottiseen tarkoitukseen?



Myös pyöröpuikkojen outo joukkopako kansiosta alkoi selvitä, kun työpöytää tutki tarkemmin. Ilmeisesti hieman käärmemäinen olomuoto vaikuttaa myös luonteeseen, ja puikot ovat etsineet itselleen mukavan yhteisen talvehtimiskolon monitorin toiselta puolelta. Tutkimusretki muihin vastaaviin piilopaikkoihin tuotti tulosta, ja pyöröpuikkoja aineellistui esiin esimerkiksi kaukosäädinkorista...

Maisteri Elämänlanka palasi tyytyväisenä tutkimusretkeltään puikkoviidakosta, ja totesi ettei vielä sentään tarvitse lähteä neulepuikkokauppaan. Riittää että tietää tarpeeksi erilaisten puikkojen luontaisesta käyttäytymisestä, jotta osaa sitten tarvittaessa metsästää puikkoja oikeasta ympäristöstä.

Ensi viikolla taas Elämänlankaa uusin aihein.

9 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Mikä ihana teksti neulepuikkojen sielunelämästä. Samaa on havaittavissa myös täällä huushollissa, meillä puikkojen lempiasumuspaikka on iso pyöreä rottinkikori sulassa sovussa aloittamattomien lankakerien pehmeässä seurassa.

Susanna kirjoitti...

Samanlaisia ilmiöitä ja käyttäytymismalleja on havaittu myös täälläpäin. Mä olen todennut että paras säilytysmuoto on korkea purkki hyllynreunalla, mihin voi tunkaista puikon toisen pään ja toinen voi hillua vapaasti. Ja mittari purkkiin kans, niin helposti löytyy tarvittava koko. Sopii hyvin tällaiselle epäjärjestelmälliselle ihmiselle :D

laurakoo kirjoitti...

Hei, meidän puikot ovat yhtä kurittomia vaikka niillä on useampi anopin ompelema säilytyspussi. Pitää ryövät toi Susannan metodi. Se saattais pelittää mullakin, sillä silloin kun puikkohätä iskee, on kiire.

AnneV kirjoitti...

Duh! Funktionäppäimiä voi tietysti painaa vaikka sukkapuikolla.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun virallisia puikonsäilytyspaikkoja on useampia, ja niistä joku on hukassa? (metallipenaali, vanha keksipurkki, seinäteline, verkkopussukka, paksu huovutettu kassi - kaikissa näissä säilytetään puikkoja, koukkuja ja neuloja)

Soile kirjoitti...

Mutta vielä enemmän minua askarruttaa mihin ne puikot ihan oikeasti katoavat. Kuinka monta 3 mm sukkapuikkoa olen kotiini kantanut? Ja kuinka monta niitä nyt löytyy? Miksi ei ole yhtään 2,5 mm pyöröpuikkoa (vaikka sellaiset olen varmasti hankkinut) 60 cm mittaisena, mutta 7 mm pyöröjä saman pituisina on kolme. Miksi?

Anonyymi kirjoitti...

Oisko niin että sen sijaan että puikoilla ois taipumus lisääntyä keskenään, niillä esiintyykin halu muuntua toisikseen. Mä TIEDÄN ostaneeni nelosen pyöröpuikkoja mutta meiltä löytyy vain 4,5 mm... ehkä nää on muuntumis(kasvamis)prosessin alkuvaiheessa?

akka kirjoitti...

:D vau mikä juttu! :)
Minä täällä mietin uutta tapaa säilyttää puikkoja, vanha ei enää riitä, liikaa puikkoja. Mutta ei tietenkään mulla vielä tarpeeksi :)

Tuazophia kirjoitti...

:D Meillä on suurena ongelmana myös se, että neuloja on usein eri paikassa kuin puikkojen olettaisi olevan. Ja vieläpä lankakerän kanssa. Joten ei auta kuin ostaa puikot. Onneksi en kuitenkaan omista vielä mitään laajaa puikkokokoelmaa, joten aina voi ostaa esim. pidemmät/lyhyemmät pyöröt tai sukkapuikot, jos muistaa mitä laatua kotoa jo löytyy (tähän auttaisi mukana kulkeva puikkotaulukko, kunhan sellaisen muistaisi joskus tehdä).

Birletta kirjoitti...

Itse olen toteuttanut Tuazophian idean siitä, että puikkotaulukko tosiaakin kulkee lompakossani ja kaupassa lankahyllyn äärellä voi välttää heräteostoksen (esim. sen neljännen parin no 3.5 suoria puikkoja tms). Minunkin pyöröni välttelevät muovitaskuja, joten tässä täytyy olla jotain tekeillä... ;D