Puikkoviidakossa

Joskus minusta tuntuu siltä, että neulepuikot elävät aivan omaa elämäänsä. Olen ostanut neulojanurani aikana varmasti ainakin viidet kolmen ja puolen millimetrin pyöröpuikot ja saman verran kolmosen sukkapuikkoja. Muutenkin puikkoja on tullut ostettua vuosien varrella niin, että jokaisessa koossa puolestatoista ehkä yhdeksään millimetriin pitäisi olla vähintään yhdet pyöröpuikot, ja ihan suurimpia kokoja lukuunottamatta myös sukkapuikot. Minulla on siisti kansio, jonka muovitaskuissa jokaisella puikolla olisi oma kotinsa. Ensimmäisessä taskussa on jopa puikkomitta varmistamassa, että puikot päätyvät aina oikeaan taskuun. Mistä sitten johtuu, ettei oikean kokoisia puikkoja koskaan ole silloin kun niitä tarvitsisi?



Ensimmäinen teoria oli luonnollisesti, että kaikki puikot ovat kiinni keskeneräisissä töissä. Tämä pitikin osittain paikkansa: talouden varmaan jokaiset 2,5-milliset pyöröpuikot ovat kiinnittäytyneet kuukausiksi johonkin huiviin tai keskeneräiseen lapsenneuleeseen, ja pitävät matalaa profiilia korissa olohuoneen sohvan alla. Samalla paljastui muutamien muidenkin puikkojen lymypaikka (joskus täytynee taas käydä läpi keskeneräiset työt oikein ajatuksen kanssa), mutta varsinainen joukkopako oli vielä selvittämättä.

Pieni työpöydän tarkastelu johti lopulta jäljille. Sukkapuikothan tunnetusti ovat luonnostaan laumaeläimiä, esiintyväthän ne yleisimmin jo valmiiksi viiden puikon ryhmissä.



Näppäimistön päällä asuu sulassa sovussa kolme pientä sukkapuikkolaumaa: 2,5-millimetrin, 3 millimetrin ja 3,5 millimetrin bambupuikot. Ne jakavat reviirinsä sopuisasti 2-millisen virkkuukoukun ja kahden palmikkopuikon kanssa. Mies aina välillä käy kyselemässä, että mitenkäs noita funktionäppäimiä sitten käytetään...



Suurempi lauma sukkapuikkoja on kokoontunut näppäimistön viereen tietokonepelien, maksettujen laskujen ja muun epämääräisen tavaran seuraan. Nämä puikot ovat sievästi omissa pikku pakkauksissaan, ja suurin osa vielä vähemmän käytettyjä kokoja, joten herää kysymys miksi ne ovat pöydällä eivätkä yllä esitellyssä siistissä kansiossa. Onko sukkapuikoilla kenties jotain luonnollisia vihollisia, joiden vuoksi ne eivät halua erota toisistaan erillisiin muovitaskuihin? Suojelevatko paksut 5-milliset puikot hentoja puolitoistamillisiä? Tarvitsevatko bambu- ja metallipuikot toisiaan johonkin symbioottiseen tarkoitukseen?



Myös pyöröpuikkojen outo joukkopako kansiosta alkoi selvitä, kun työpöytää tutki tarkemmin. Ilmeisesti hieman käärmemäinen olomuoto vaikuttaa myös luonteeseen, ja puikot ovat etsineet itselleen mukavan yhteisen talvehtimiskolon monitorin toiselta puolelta. Tutkimusretki muihin vastaaviin piilopaikkoihin tuotti tulosta, ja pyöröpuikkoja aineellistui esiin esimerkiksi kaukosäädinkorista...

Maisteri Elämänlanka palasi tyytyväisenä tutkimusretkeltään puikkoviidakosta, ja totesi ettei vielä sentään tarvitse lähteä neulepuikkokauppaan. Riittää että tietää tarpeeksi erilaisten puikkojen luontaisesta käyttäytymisestä, jotta osaa sitten tarvittaessa metsästää puikkoja oikeasta ympäristöstä.

Ensi viikolla taas Elämänlankaa uusin aihein.