Satu pienestä sukasta

Olipa kerran pieni kerä kaunista ja pehmeää käsinvärjättyä sukkalankaa. Pieni lankakerä tahtoi kovasti ryhtyä oikein kauniiksi sukiksi. Se kulki pitkin poikin avaraa Harmonian valtakuntaa etsien parasta mahdollista sukkaohjetta. Neulojakaan ei tuntunut välittävän pienestä lankakeräparasta, vaan keskitti tarmonsa kuningatar Regian silkkeihin ja puuvilloihin.

Viimein pieni lankakerä löysi täydellisen sukkaohjeen loitsukirjasta, jonka oli kirjoittanut hyvä sukkahaltiatar Nancy Bush. Pieni lankakerä luki loitsun, ja viimein neuloja huomasi sen.



Lankakerä säteili onnesta, kun neuloja poimi sen laukkuunsa ja vei sen kauas pois Harmonian valtakunnasta, aina Leppävaaran neuletapaamiseen asti. Neuletapaamisen aikana lankakerä alkoi muotoutua Conwy-sukanvarreksi.

Mutta ah ja voi! Paha ja tumma Hjertesock-lanka oli kateellinen pienelle sukkalankakerälle, ja luki julman vastaloitsun. Niinpä aluksi aivan oikean kokoisilta näyttäneet sukkapuikot osoittautuivat liian pieniksi. Armotta neuloja purki sukanvarren, ja pieni sukkalankakeräparka oli aivan solmussa.



Hyvän haltijattaren loitsu oli onneksi voimakas, ja neuloja kuuli lankakerän valituksen. Neuloja lohdutti sukkalankaa, etsi isommat puikot ja loi silmukat uudelleen. Sukka valmistuikin nopeasti, ja sukkalanka oli hyvin onnellinen.



Hjertesock-langan ilkeämielinen loitsu vaikutti kuitenkin vielä. Sukka ei ollutkaan neulojan jalkaan sopiva, vaan varresta liian leveä ja terästä liian lyhyt. Kuuntelematta lankaparan anelua neuloja purki taas julmasti neulomuksensa, ja sukkalankaparka löysi itsensä pian tiukalta kerältä. Sukkalanka itki ja valitti hiljaa itsekseen, ja tiukalla kerällä oli paha olla. Hyvän haltijattaren loitsukin taisi olla jo täysin loppuun kulunut.



Pienen lankaparan onneksi Harmonian neuloja oli hellämielinen, ja hänen kävi lankaa sääliksi. Vielä kerran hän otti esiin puikkonsa, laski silmukat uudelleen ja alkoi neuloa. Vähitellen lanka muotoutui kauniiksi, pehmeiksi sukiksi. Sukat matkustivat neulojan kanssa paikasta toiseen, ja valmistuivat viimein valtaisassa Helsingin kaupungissa, jossa neuloja kävi tapaamassa muita neulojia. (Sukka tapasi siellä muita neuleita, esimerkiksi Cloudin ja toisen sukan.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sukkalangasta tuli kuin tulikin kauniit ja pehmeät pienet sukat neulojan jalkoja lämmittämään, ja lankaa jäi vielä vaikkapa pieniin lapasiin neulojan tyttärelle.



Entä sitten paha Hjertesock-lanka?

Lieneekö hyvän haltijattaren loitsu vielä leijaillut Harmonian valtakunnassa, vai johtuiko kenties yllä mainitusta hellämielisyydestä, mutta neuloja ymmärsi, että lanka oli oikeasti oikein hyvä ja kiltti sukkalanka. Se oli vain kateellinen vaalealle, täysin luonnonkuituiselle ja superwash-käsittelemättömälle langalle joka pääsi puikoille melkein heti saavuttuaan Harmonian valtakuntaan eikä joutunut viettämään päiviään lankahyllyssä odottamassa vuoroaan. Heti saatuaan vaaleat sukat valmiiksi, neuloja otti puikkonsa ja aloitti sukat myös Hjertesockista. Nyt molemmat langat olivat tyytyväisiä, ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.



Sen pituinen se.

P.S. Viikon vetoomus: mikäli kykenette, niin käykäähän luovuttamassa verta. Veripalvelulla on näin alkukesästä ollut pulaa luovuttajista, mutta verta tarvitaan jatkuvasti. Lisätietoja verenluovutuksesta löytyy täältä.