maanantai 27. kesäkuuta 2005

Pingotusta

Aloitamme tämänpäiväisen lähetyksen tunnelmallisella kuvalla juhannuksen vietosta.



Tässä kuvassa ei pingoteta, mutta voisi kyllä miettiä kuinka järkevää on neuloa suurta mohairhuivia juhannushelteillä. Tuo epämääräinen vihreä kasa sylissäni on siis Birch.

Tunnelmallisen kuvan jälkeen pääsemme itse asiaan. Minä olen patalaiska ihminen. Mikäli en pääse siitä, mistä aita on matalin, saatan jopa nähdä vaivaa kaivaakseni kolon aidan ali välttyäkseni kiipeämiseltä. Tämä näkyy mainiosti jokapäiväisessä elämässä: Helsingin keskustassa voi mainiosti matkustaa raitiovaunulla Sokoksen edestä Aleksanterinkadulle, ja jos lähimmäs kotia mennyt bussi lähtee juuri nenän edestä niin sitten mennään kahville ja odotetaan seuraavaa vaikka tunti, eikä mennä aiemmin lähtevällä bussilla jolta joutuu kävelemään kotiin yli kilometrin.

Patalaiska asenne näkyy myös neuleen viimeistelyyn käytetyssä vaivassa. Monen monta vuotta olen ihmetellyt, miksi nähdä vaivaa ja höyryttää/pingottaa neuleet. Hyvänen aika, kun vaikkapa jonkun villatakin kappaleet ovat valmiit, niin miksi kuluttaa päivän verran aikaa siihen että kastelee kappaleet ja odottaa että ne kuivuisivat? Hullun hommaa sellainen, eikö?

Pitsineuleinnostus on kuitenkin saanut minut eheytymään ja näkemään valon. Tarkastellaanpa seuraavaa esimerkkiä, jossa Kristel-täti piirtää ja kertoo. (Herkkien taiteilijasielujen suojelemiseksi piirrustukset on vaihdettu havainnollistaviin valokuviin.)



Ylläolevassa kuvassa on Flower Basket Shawl, malli löytyy männäsyksyisestä Interweave Knits -lehdestä. Onhan se ihan söpö, mutta jokseenkin pieni ja ryppyinen, ja reunakin näyttää vähän kummalliselta. Kyllähän tuota pitäisi hartianlämmikkeenä, muttei ainakaan missään ihmisten ilmoilla. Stephanie totesi taannoin hyvin osuvasti, että hänen tekeillä oleva pitsihuivinsa näyttää ja tuntuu siltä, kuin neuloisi alpakkaisella hammaslangalla.



Todistuskappale 2: Flower Basket Shawl pingotuskäsittelyn jälkeen. Ihan tosi, on se sama huivi. Ei uskoisi, vai mitä? Mitä tästä opimme? Pitsi on pahuksen petollista. Ryppyisestä ja mitäänsanomattomasta kasasta voi tulla höyhenenkevyt pitsiunelma, jos vain jaksaa nähdä höyryttämisen vaivan. Ja mikä tärkeintä: jos puikoilla oleva pitsi näyttää kamalalta, ei vika sittenkään aina ole neulojassa, vaan työstä saattaa ihan oikeasti tulla käyttökelpoinen suhteellisen vähäisellä vaivalla.

Neuleiden loppukäsittelystä on useita näkemyksiä. Itse kuuluin vuosikausia "kyllä se päälläkin sitten siliää" -koulukuntaan. Nykyään noudatan "kohtuus kaikessa" -filosofiaa, jonka mukaan osa töistä tosiaan kannattaa pingottaa. Lisäksi on vielä "verta, hikeä ja kyyneleitä" -ääriryhmä, joka pingottaa mittoihinsa jokaisen neulotun kappaleen, sukkia ja lapasia myöten. Myös itse käsittelytavassa on eroja. Yksi sumuttaa neuleen kevyesti nurjalta puolelta ja levittää varovasti oikeisiin mittoihin kuivumaan, toinen taas silittää neuleen höyrysilitysraudalla. Joku puolestaan kastelee kappaleen läpikotaisin ja neulaa sen kiinni niin tiukalle, että langoilla voisi soittaa bassosoolon. Oikeasta tavasta ei sentään käydä uskonsotia, mutta joskus olen valitettavasti kyllä kuullut hyvin viimeistelyorientoituneen neulojan nyrpistelevän nenäänsä jonkun vähän vähemmän tähän puoleen panostavan "tökeröille" töille. Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvassa.

Koska tämä viesti on jo pitkä kuin nälkävuosi, siirrymme jälleen kuvallisen ilmaisun pariin:



Ette kai kuvitelleet, että alun tunnelmakuva juhannuksen vietosta ei liittyisi asiaan mitenkään? Lopuksi vielä kuva valmiista Birchistä. Tämä huivi olisi ollut aivan kelvollinen pingottamattakin, mutta kevyt venytys toi pitsikuvion kauniisti esiin ja lisäsi entisestään ilmavuutta. Jo kelpaa ulkoilla viileinä kesäiltoina!

Seuraavassa lähetyksessämme: Maisteri Elämänlanka, eli kuinka lakkasin arvailemasta ja opin rakastamaan mallitilkkuja.

14 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Aah, juuri nuo kaksi huivia, jotka ovat originellisti minunkin to do -listallani. ;-)

Ja kyllä tosiaan kannatti pingottaa, sanoo hän, joka kostuttelee villasukatkin (mutku ihan oikeasti niistä tulee paremmat kostuttamalla)! :-D

kannibaalipupu kirjoitti...

Todella upeat huivit!

Ja täytyy sitä vähän hämmentyäkin. Muistaisin joskus ennenkin kuulleeni nimen Flower Basket Shawl, mutta miten ihmeessä en ole selvitellyt mistä ohje on... ! Mistä mahtaisi olla saatavissa tuota Interweave Knits -lehteä?
...Mahtaakohan heidän webbisivuilta vaikka jostain vielä löytyäkin miten lehdet maksetaan... Vähän epäilyttää nuo sivut..

Tiina kirjoitti...

Kyllä tuo viimeistely auttaa työssä kuin työssä. Minä viimeistelen kun on tarpeen, työstä riippuen ja siitä meneekö lahjaksi vai ei.

Mallitilkut, siinäpä olisi koulua minullekin. Ei malta millään... Jään odottelemaan kurssitusta.

Stricker kirjoitti...

Mäkin olen aika laiska ja kovapäinen viimeistelyhommissa ja sukkia varsinkaan en kyllä viimeistele mitenkään, vaikka kyllähän ne varmasti olisi varsinkin kantapäistä kivemman näköiset rautaa tai pingotusta nähtyään :-). Pitsihuiveja olen kyllä oppinut pingottamaan, kun olen myös huomannut sen tehoavan, mutta siinä on viimeistelyt.

Ja mallitilkuilla taidan heittää vesilintua! Olen nimittäin ollut niiden suhteen laiska, mutta oppinut muilta neulojilta niiden hyödyllisyyden ja tehnyt jopa pariin vikaan työhön mallitilkut huolellisesti. Ja miten kävi: jouduin purkamaan taas, koska töistä tuli liian isot!

Odotan myös mallitilkkukoulua suurella mielenkiinnolla :-)

Kristel kirjoitti...

Kannibaalipupu; Interweave Knitsin syksyn 2004 numero on loppuunmyyty, mutta myyvät yksittäiskappaleita ohjeista kyllä edelleen. Lisätietoja lehden sivuilta, osoitteesta http://www.interweave.com/knit/interweave_knits/back_issues/F_04.asp

Kati E kirjoitti...

Wau, Birchkin jo valmis.

*huokaa* Mistähän mä saisin lisää aikaa neulomiseen...? Eilenkin tyhmänä harrastin masokismia ja kävin melkein 3 viikon tauon jälkeen bodypumpissa. Ja se tuntuu. Autz.

Tuazophia kirjoitti...

Tunnustan olevani myöskin mitä-ihmeen-pingotusta-ihminen. Suurin osa neuleista saa käväistä pesukoneessa ja ovat sen jälkeen ihan käyttökelpoisia. Ainoastaan, jos tuntuu, ettei tämä nyt ihan oikealta näytä, voin koettaa jotain vähän hienompaa. Ja minä sentään olen opiskellut alaa - mutta en valmistunut, ehkä tässä syy. :D Onneksi muutkin tunnustavat, niin ei tunne olevansa ainut laiska neuloja. :)

Kati E kirjoitti...

Jos nyt puhutaan vielä tuosta pingotuksesta niin miten sä ihan käytännössä teet sen? Väännäs rautalangasta mulle.

Mä nimittäin viime yönä pingottelin useampaakin työtä, mutta se ei oikein onnistunut. Ja ens yönä mä haluaisin nukkua ilman kamalaa painajaista. :)

Kati E kirjoitti...

Jaahas, mä näköjään häiriköin sua oikein urakalla tänään. :) Mutta ihan ot, mä huomasin, että sulla on synttärit samana pvnä kun meillä on hääpv. :D

Kristel kirjoitti...

Kati, senkin blogihäirikkö! ;)

Jos aion pingottaa vain kevyesti (esimerkiksi joku neulepuseron kappale mittoihinsa), niin venytän neuleen tasaiselle alustalle, pistelen nuppineuloilla kiinni, sumutan sitten kosteaksi suihkupullolla ja annan kuivua. Flower Basket Shawlin taas ihan kastelin läpikotaisin ja annoin vähän liota. Käärin huivin paksuun pyyhkeeseen ja painelin varovasti liiat vedet pois, ja sitten neulasin sen kiinni vuodesohvaan niin tiukalle että langat soivat... Yön yli kesti kuivua.

Kati E kirjoitti...

Just tätä kokonaan kastelumetodia mä mietin. Musta se kuulostaa niin pelottavalta, mutta ilmeisesti sillä saa hyviä tuloksia.

Mä mikään häirikkö ole. ;D Hullu vaan yllyttämään tjsp.

Anonyymi kirjoitti...

Hee, musta tuli pingotuskäännynnäinen kun tein lahjaksi villatakkia! Kuinka uskomattoman paljon helpompi kappaleet olikaan yhdistää, kun ne oli pingotettu ensin, ja villatakin ulkonäkökin koheni. Nyt sitten jo kostutellaan/höyrytellään villasukkiakin... -Maria

Tuulia kirjoitti...

aloitin aamulla sun roosa-huivin ja taytyypa sanoa etta ai kun on kiva malli! Taisin oppia sen mallikuvion toisella yrittamalla ulkoa, ja ihme kylla, akryylilanka taipuu ihanasti tuohon malliin :) etta tattis kivasta mallista!

MysteryKnitter kirjoitti...

Mahtavia huiveja!