maanantai 20. kesäkuuta 2005

Eläytyvää neulomista

Neulomispakkomielle ja parantumaton makeanhimo eivät suinkaan ole ainoita paheitani, vaan harrastan edellämainittujen lisäksi myös roolipelejä. Usein saan lyötyä peräti kolme kärpästä yhdellä iskulla, kun voin varata mukaan pelisessioon karkkipussin ja keskeneräisen neuletyön. (Tosin se-laihdutuskuuri-josta-emme-puhu haittaa tällä hetkellä vakavasti karkinsyöntiharrastusta.) Joskus haksahdan myös larppaamaan. (Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että larp eli liveroolipeli on se roolipelaamisen versio, jossa pukeudutaan hahmoksi ja mennään johonkin sopivaan pelipaikkaan isommalla joukolla "näyttelemään" peli. Pöytäpeliä taas pelataan yleensä pienemmällä porukalla, ja peliä pelataan keskustelemalla eikä näyttelemällä.) Larpissa karkkipussi ei yleensä ole niin suotavaa rekvisiittaa, mutta neuleen voi hyvinkin ottaa mukaansa jos neulominen sopii hahmoon.

Nean synnyttyä pöytäroolipelejä on kyllä tullut pelattua runsain mitoin, mutta larppaaminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. Viikonloppuna tilanteeseen kuitenkin tuli mukava muutos, kun Pukkisaaressa pelattiin Pohjolan häät -niminen Kalevalan maailmaan sijoittuva peli. Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen, ja suupieliä nyki uhkaavasti Seurasaaren sillalla kun vastaantulijat kääntyivät vielä ohi kävellessäänkin katsomaan. Myönnettäköön, että olin jo valmiiksi rooliasussa, ja paljasjalkainen kantoliinavauva lonkalla sekä iso lampaantaljakäärö varmaan tehostivat tunnelmaa. Kukaan ei sentään kehdannut tulla juttelemaan. Toisin oli kun pääsimme itse saareen ja leiriydyimme kauppakylän mäelle. Paikalla ajelehti ennen pelin alkua polttariseurue ja joukko matkailijoita, ja meitä kuvattiin monelta suunnalta. (Tarkkaavainen lukija huomaa, että minulla ei ole ylläni aiemmin mainittua rumaa päällysmekkoa. Kaivelin larppikaapista muuta sekalaista asustetta, ja onnistuin kokoamaan kohtalaisen kalevalahenkisen asun joka ei ollut autenttista rautakautta nähnytkään.)



Minulla oli tällä kertaa vain nimellinen roolihahmo Pohjolan talon emäntäpiika Sinikkana, ja Nea pelasi Sinikan tytärtä Vanamoa. Nea suoriutui roolistaan mainiosti ja saavutti suurta suosiota sievässä pellavapaidassaan. Leiriydyimme lampaantaljoille rautakautisen kauppakylän mäelle seuraamaan Pohjolan menoa. Taktisesti valitulta paikalta näki kaiken oleellisen, ja seuraakin oli melkein koko ajan. Pohjolan talon poikaa kosineet tytöt tekivät tiliä suorittamistaan tehtävistä itse vaikuttavalle Pohjolan emännälle, kultainen muna katosi ja löytyi sitten pelottavan idän noidan loitsulla, ja lopulta myös avainviulua kauniisti soittanut kulkijatyttö vastasi näppärästi emännän arvoituksiin ja sai jäädä taloon katsomaan josko poika häneen mielistyisi. Tylsää ei siis päässyt tulemaan, vaikka olinkin paikalla vain ekstrana ilman varsinaista hahmoa.

Kuten kuvasta näkyy, en ollut pelissäkään kädet joutilaina. Emäntäpiikana minun olisi oikeastaan pitänyt osallistua pitoruokien valmistukseen ja muihin talon töihin, mutta eräs pieni henkilö vaati käytännössä huomioni koko pelin ajaksi. En osaa tehdä lautanauhaa enkä neulakinnastöitä, joten päätin että minulla on hyvä tekosyy ottaa mukaan neuletyö vaikkei tekniikka nyt ihan rautakautinen olekaan.

Ongelmaksi oli muodostua sopivan neuleen valinta. Työn alla kun on tällä hetkellä sinisen sävyissä pätkävärjättyä sukkalankaa, kirkkaan omenanvihreää mohair-silkkisekoitetta ynnä muuta kalevalaiseen henkeen sopimatonta.



Pakottava tilanne aloittaa uusi työ, siis! Tämän verran sain peli-illan mittaan aikaiseksi vauvan vahtimisen ohessa. Kuvassa on noin kolmannes polvisukan vartta luonnonvalkoisesta 7 veljeksestä. Malli on ihan hatusta, pääasia kun oli että ei tarvitsisi kantaa mukanaan ohjetta. Eikö olekin kaunis ja kalevalahenkinen punoskuvio? ;) Saa nähdä mitä sukasta tulee, toivottavasti sopii muhkeaan koipeeni.

Tänään illalla vuorossa on lisää eläytyvää neulomista, tällä kertaa ihan kotoisasti pöytäroolipelin tiimoilta, kun Velkavangit -kampanjani jatkuu toisella sessiollaan. Luvassa on aatelista juonittelua ja suuria tunteita. Ja lisää sukanvartta, mikäli pelinjohtamiseltani kykenen neulomaan...

8 kommenttia:

Kati E kirjoitti...

Kristel, plees polvisukkaohje Ullaan syksyksi tarvitaan just tollaset. ;D

Marjut kirjoitti...

Ja jos perinteistä jatketaan, niin tuostakos se klassinen "Hyvää päivää sukanvartta" -sanonta on tullut? :)

KirsiÄr kirjoitti...

Että ihn omasta päästä hups vain palmikkosukka. *kade*

Olette kyllä Nean kanssa todella autenttisen näköinen parivaljakko.

TiinaV kirjoitti...

Tääkin tartteis sukat eli ohje Ullaan!

Kristel kirjoitti...

Pitää katsoa, mitä sukasta tulee. :) Tarjoan ohjetta Ullaan sitten, jos uhkaa tulla käyttökelpoiset... ;)

Johanna K kirjoitti...

Ja täälläkin olisi käyttöä Kalevala-sukille!

Teidän asut näyttivät ihanilta, oliko Nealle eka larppaus vai onko jo tottunut pelailija?

Kristel kirjoitti...

Johanna: Tämä oli Nean eka peli. :) Masuvauvana Nea on toki ollut aiemminkin mukana. ;)

MysteryKnitter kirjoitti...

Ihana palmikko! Tunnustan, en hallitse palmikoita, mutta visuaalisesti tuo palmikko miellyttää kovasti silmääni.