maanantai 6. kesäkuuta 2005

Satu pienestä sukasta

Olipa kerran pieni kerä kaunista ja pehmeää käsinvärjättyä sukkalankaa. Pieni lankakerä tahtoi kovasti ryhtyä oikein kauniiksi sukiksi. Se kulki pitkin poikin avaraa Harmonian valtakuntaa etsien parasta mahdollista sukkaohjetta. Neulojakaan ei tuntunut välittävän pienestä lankakeräparasta, vaan keskitti tarmonsa kuningatar Regian silkkeihin ja puuvilloihin.

Viimein pieni lankakerä löysi täydellisen sukkaohjeen loitsukirjasta, jonka oli kirjoittanut hyvä sukkahaltiatar Nancy Bush. Pieni lankakerä luki loitsun, ja viimein neuloja huomasi sen.



Lankakerä säteili onnesta, kun neuloja poimi sen laukkuunsa ja vei sen kauas pois Harmonian valtakunnasta, aina Leppävaaran neuletapaamiseen asti. Neuletapaamisen aikana lankakerä alkoi muotoutua Conwy-sukanvarreksi.

Mutta ah ja voi! Paha ja tumma Hjertesock-lanka oli kateellinen pienelle sukkalankakerälle, ja luki julman vastaloitsun. Niinpä aluksi aivan oikean kokoisilta näyttäneet sukkapuikot osoittautuivat liian pieniksi. Armotta neuloja purki sukanvarren, ja pieni sukkalankakeräparka oli aivan solmussa.



Hyvän haltijattaren loitsu oli onneksi voimakas, ja neuloja kuuli lankakerän valituksen. Neuloja lohdutti sukkalankaa, etsi isommat puikot ja loi silmukat uudelleen. Sukka valmistuikin nopeasti, ja sukkalanka oli hyvin onnellinen.



Hjertesock-langan ilkeämielinen loitsu vaikutti kuitenkin vielä. Sukka ei ollutkaan neulojan jalkaan sopiva, vaan varresta liian leveä ja terästä liian lyhyt. Kuuntelematta lankaparan anelua neuloja purki taas julmasti neulomuksensa, ja sukkalankaparka löysi itsensä pian tiukalta kerältä. Sukkalanka itki ja valitti hiljaa itsekseen, ja tiukalla kerällä oli paha olla. Hyvän haltijattaren loitsukin taisi olla jo täysin loppuun kulunut.



Pienen lankaparan onneksi Harmonian neuloja oli hellämielinen, ja hänen kävi lankaa sääliksi. Vielä kerran hän otti esiin puikkonsa, laski silmukat uudelleen ja alkoi neuloa. Vähitellen lanka muotoutui kauniiksi, pehmeiksi sukiksi. Sukat matkustivat neulojan kanssa paikasta toiseen, ja valmistuivat viimein valtaisassa Helsingin kaupungissa, jossa neuloja kävi tapaamassa muita neulojia. (Sukka tapasi siellä muita neuleita, esimerkiksi Cloudin ja toisen sukan.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sukkalangasta tuli kuin tulikin kauniit ja pehmeät pienet sukat neulojan jalkoja lämmittämään, ja lankaa jäi vielä vaikkapa pieniin lapasiin neulojan tyttärelle.



Entä sitten paha Hjertesock-lanka?

Lieneekö hyvän haltijattaren loitsu vielä leijaillut Harmonian valtakunnassa, vai johtuiko kenties yllä mainitusta hellämielisyydestä, mutta neuloja ymmärsi, että lanka oli oikeasti oikein hyvä ja kiltti sukkalanka. Se oli vain kateellinen vaalealle, täysin luonnonkuituiselle ja superwash-käsittelemättömälle langalle joka pääsi puikoille melkein heti saavuttuaan Harmonian valtakuntaan eikä joutunut viettämään päiviään lankahyllyssä odottamassa vuoroaan. Heti saatuaan vaaleat sukat valmiiksi, neuloja otti puikkonsa ja aloitti sukat myös Hjertesockista. Nyt molemmat langat olivat tyytyväisiä, ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.



Sen pituinen se.

P.S. Viikon vetoomus: mikäli kykenette, niin käykäähän luovuttamassa verta. Veripalvelulla on näin alkukesästä ollut pulaa luovuttajista, mutta verta tarvitaan jatkuvasti. Lisätietoja verenluovutuksesta löytyy täältä.

13 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Ihana sukkatarina!

Luovuttaisin verta jos sais, mutta tässä on viime vuodet ollut koko ajan joko raskaana tai imettänyt :/

Kristel kirjoitti...

Susanna, sama vika Rahikaisella. Mailasin tuossa viime viikolla Veripalveluun, ja sentään sanoivat että sitten kun lopettaa imetyksen niin ei ole enää erillistä karenssia vaan riittää että synnytyksestä on kulunut vuosi.

Anonyymi kirjoitti...

pitääkö synnytyksen jälkeen odottaa vuosi ennenkuin voi luovuttaa? Sitten menee tovi ennenkuin pääsee sinne... On ollut luovutus monta kertaa mielessä, mutta tosissaan viime aikoina se ei ole ollut mahdollista (samoista syistä kuin teillä muillakin ;)

Hembu kirjoitti...

Mulla on tota Hjertesockin sukkalankaa tummanvihreän kirjavana ja oranssina, odottavat vaan puikoille pääsyä. Kaunis tuo sinisävyinenkin oli, mutta kun kaikkia sävyjä en raaskinut ostaa...

KirsiÄr kirjoitti...

Liikuttava tarina. Onneksi loppu oli onnellinen. Minä en voi luovuttaa verta, sillä kukaan piikin kanssa sohinut ei ole vielä onnistunut saamaan minulta verta ronkkimatta kyynärtaipeitani näyttämään siltä kuin olisin veittänyt viimeiset viisi vuotta Zürihin piikkipuistossa. Minulla on melko harvinainen veriryhmäkin, joten mielelläni auttaisin.

nanna kirjoitti...

Ihana tarina ja ihana sukka! Minua alkaa kyllä vähitellen kiinnostaa se sinun sukkakirja, kun siinä näyttää olevan niin paljon ihania sukkia. Ja minähän en siis ole sukkaneuloja, en.

Stricker kirjoitti...

En voi muuta kuin yhtyä edellisiin: aivan ihana sukkatarina ja näin sukkien himokutojalle erityisen mieluinen :-).

Ja sama vaiva rahikaisella on tuossa verenluovutuksessa ollut kuin muillakin, mutta nyt en voi enää käytää imetystä syynä vaan pitäisi mennä vaan. Tosin nyt en taas pääse sen takia, kun pitäisi ottaa pieni mies mukaan ja siitä taas ei tule yhtään mitään :-). Mutta heti menen luovuttamaan kun siihen tulee tilaisuus!

Carita kirjoitti...

Olipa taas kiva tarina, onneksi tosiaan molemmille langoille kävi hyvin :)
Mua harmittaa, kun en voi synnytyksenkään jälkeen luvouttaa verta, kun SPR:llä on vielä voimassa se hullun lehmän taudin kielto (oon oleillut Britanniassa yli puoli vuotta vuosien -80 ja -96 välillä). Aikaisemmin kävin säännöllisesti luovuttamassa. Onneksi meidän perhe kuitenkin osalllistuu, mies kävi just n. kuukausi sitten luovuttamassa.

Niina kirjoitti...

No on ne söötit :-)

Anonyymi kirjoitti...

Toinen totuus nimisen kampanjan kolmanteen peliin. Odotan sitä jo innolla, sillä aikaisemmat kaksi peliä ovat olleet todella hyviä. Etenkin toisen pelin jälkeen oli hankaluuksia saada unenpäästä kiinni. :)

Kristel kirjoitti...

Vilukissa, kah, mulle on kehuttu Toista totuutta. :) Hauskaa peliä.

Tuulia kirjoitti...

Voi nam kun noi sun sukkasi ovat kauniit. Tuliskohan musta viela sukkaihminen...? :)

Verenluovutuksesta kavin katselemassa infoa netista ja ihme kylla, USAssa asumisenkin jalkeen saa luovuttaa verta. Suomeen paluun jalkeen siis menen verta luovuttamaan. Taalla yritin, mutta Euroopassa vahintaan 5 vuotta asuneet (myos Suomessa!) eivat saa taalla luovuttaa ollenkaan verta. :O

MysteryKnitter kirjoitti...

How sweet sock story!