Perhe Elämänlanka eli Nyberg-Hirsimäen kiertävä sirkus matkusti taas vierailemaan Seinäjoella Teemun vanhempien luona. Muu sirkus jäi vielä vähäksi aikaa mumman ja vaarin luokse, mutta minun piti matkustaa töiden takia jo kotiin.
Vuosikausia olen pitänyt periaatetta, että Seinäjoella neulon vain itselleni. Vaikka olisi mikä stressi ja tilausneulepaniikki, niin Pohjanmaan lomat ovat lomia myös neulekiireistä. Tänä vuonna loin tulojunassa silmukat Huldan takkiin, joka on hitaasti mutta varmasti edistynyt koko reissun ajan.
Lauantaina Huldan takki matkusti Härmän kylpylään, ei kuitenkaan kylpemään vaan syömään viikonloppubuffetista suuressa Kantolan ja Hirsimäen sukukokouksessa. Osallistujia oli noin 170, joista ilmeisesti valtaosa Teemun isän klaania, eikä ihme: vaarin sisarussarjassa oli yhteensä 14 aikuiseksi elänyttä sisarusta. Lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin, kun menossa mukaana vilisti laumoittain alle kouluikäisiä serkkuja kolmannessa tai neljännessä polvessa.
Sunnuntaina Hulda ajeli kanssani Kaanaa Linesin Seinäjoki-risteilylle pienellä jokilaivalla. Kolmen vartin mittaisella ajelulla seurasimme Seinäjokea ja pätkän verran tulvavallien reunustamaa kaivettua kanavaa ja kuuntelimme hauskan oppaan jutustelua kaupungista ja matkan varrella olleista nähtävyyksistä.
Tässä vielä kuva viikonlopun saavutuksesta. Näin pitkälle Hulda eteni perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Takki olisi pidempikin, mutta tuttuun tapaan kerrostiheyteni on paljon tiiviimpi kuin ohjeessa, joskin luulen että näin iso neule venähtää kastelussa keveydestään huolimatta reilusti.
Ensi viikolla Elämänlangalla toivottavasti valmis Hei soturit -slipari ja ehkä muutakin aloitettua. Katsotaan, neulonko Huldaa sitten vielä joululomalla.
1 kommentti:
Heh, jännää... Minä olen tyttönimeltään Kantola ;) Ollaankohan kaukaa sukua?! ;)
Lähetä kommentti