Eräs ystäväni, joka on työskennellyt mm. ompelijana ohjeisti hinnottelusta aikoinaan niin, että jos työ alkaa ahdistaa, pitää nostaa hintaa kunnes ei enää ahdista. Silloin joko saa tarpeeksi suuren korvauksen tai sitten ei tarvitse tehdä ollenkaan. Tämä projekti oli kiinnostava ja omalla tavallaan haastava, mutta ihan ensihätään en lähde toista tekemään.
Tässä slipari Teemun päällä, ei siis aivan mittojen mukaisena, mutta toivon saavani ehkä joskus vielä kuvan paidasta ihan oikeassa festarikäytössä.
Tällä hetkellä on tekeillä toinen tilaustyö, sekin mustaa puuvillasekoitetta: erään ystävän äiti halusi boleron Dropsin ohjeella. Neulon tosin pelkkää Cotton Viscosea, ilman Kid-Silk -lisäsäiettä, sillä tämäkään vastaanottaja ei pysty käyttämään eläinkuituja. Tällä hetkellä työ on pelkkä musta mytty puikoilla, kuvia ehkä sitten kun pitsiä on hieman kostutettu ja availtu mittoihinsa.
Ensi viikolla Elämänlangalla sitten jotain aivan muuta.
3 kommenttia:
Tuo hinnoitteluohje on oikein pätevä. Tosin tuota kun noudattaa, on haastavaa hinnoitella niitä töitä joiden teko ei ahdista alkuunkaan :D
Mie taisin bongata tän käytössä viime viikonloppuna! Katoin että hetkinen, mie taisin nähä tuon netissä... :)
Voi että, muistan kun siskollani oli tuollainen joskus 90-luvun alussa ja lainailin sitä toisinaan. Tosin kyseessä oli ihan musta pitkähihainen villapaita, niukkalinjainen ja suorat hihat... taisi kulua silloin joskus puhki...oonpas mä jo vanha. :D
Lähetä kommentti