maanantai 18. heinäkuuta 2011

Valmista ja vaiheessa

Hei soturit-slipari pääsi festareille ja sai kuulemma huomattavan paljon huomiota. Paidan omistaja soitti myöhään perjantai-iltana ja kertoi jonkun ventovieraan kyselleen hintaa josko saisi samanlaisen: ilmoitin, että voi kertoa kyselijöille että hinnasta voidaan alkaa keskustella kahdestasadasta eurosta ylöspäin, eikä uusia kyselyitä sen jälkeen sitten tullutkaan.

Eräs ystäväni, joka on työskennellyt mm. ompelijana ohjeisti hinnottelusta aikoinaan niin, että jos työ alkaa ahdistaa, pitää nostaa hintaa kunnes ei enää ahdista. Silloin joko saa tarpeeksi suuren korvauksen tai sitten ei tarvitse tehdä ollenkaan. Tämä projekti oli kiinnostava ja omalla tavallaan haastava, mutta ihan ensihätään en lähde toista tekemään.



Tässä slipari Teemun päällä, ei siis aivan mittojen mukaisena, mutta toivon saavani ehkä joskus vielä kuvan paidasta ihan oikeassa festarikäytössä.

Tällä hetkellä on tekeillä toinen tilaustyö, sekin mustaa puuvillasekoitetta: erään ystävän äiti halusi boleron Dropsin ohjeella. Neulon tosin pelkkää Cotton Viscosea, ilman Kid-Silk -lisäsäiettä, sillä tämäkään vastaanottaja ei pysty käyttämään eläinkuituja. Tällä hetkellä työ on pelkkä musta mytty puikoilla, kuvia ehkä sitten kun pitsiä on hieman kostutettu ja availtu mittoihinsa.

Ensi viikolla Elämänlangalla sitten jotain aivan muuta.

3 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Tuo hinnoitteluohje on oikein pätevä. Tosin tuota kun noudattaa, on haastavaa hinnoitella niitä töitä joiden teko ei ahdista alkuunkaan :D

hillanen kirjoitti...

Mie taisin bongata tän käytössä viime viikonloppuna! Katoin että hetkinen, mie taisin nähä tuon netissä... :)

mode kirjoitti...

Voi että, muistan kun siskollani oli tuollainen joskus 90-luvun alussa ja lainailin sitä toisinaan. Tosin kyseessä oli ihan musta pitkähihainen villapaita, niukkalinjainen ja suorat hihat... taisi kulua silloin joskus puhki...oonpas mä jo vanha. :D