Viktoriaanista

Elämänlangalla tuli, kuten viime viikolla uhkasin, vietettyä sunnuntai-ilta viktoriaanisissa tunnelmissa, kun arvon neidit kirjailijatar Damerell sekä naisasianainen Hibbitt suuntasivat vuoden 1890 Lontoossa edellisen vuoden traagisen tulipalon jälkeen jälleenrakennettuun teatteri Gloriaan sen uuteen ensi-iltaan sekä kutsuvierasjuhlallisuuksiin. Seurueessamme oli myös sokea meedio neidi Cundick ja yleisössä lisäksi runsaasti kulttuurivaikuttajia. Kyseessä oli siis liveroolipeli Gloriana, joka sunnuntaina pelattiin kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

Ennen kun lapset syntyivät, harrastin larppausta enemmänkin, mutta viime vuosina olen pelannut lähinnä pöytäroolipelejä jotka eivät vaadi esimerkiksi samanlaista puvustuksen määrää kuin live-pelaaminen. Nyt tarjottiin kuitenkin niin hauskaa teemaa ja hahmoa, että pakko oli osallistua.



Kuten kuvasta näkyy, oli neiti Damerellin puvustuksessa haettu enemmän herrainmuotia kuin naisväen asua. Ihmiset eivät kuitenkaan kohotelleet kulmiaan aivan niin paljon kuin olisi voinut olettaa, kun herrasväki suurimman osan aikaa vietti paheksuen hyvin vähäpukeisia tanssijatyttösiä. Pelaamani neiti Damerell siis oli jo vuosikymmenen ollut vakaasti suhteessa neiti Hibbittin kanssa, mitä emme toki julkisesti erityisemmin mainostaneet. Käyttäydyimme molemmat enimmäkseen naisellisesti, mutta pyrin muistamaan neiti Hibbittiä pienin huomionosoituksin kuten tarjoamalla hänelle käsivarteni tarvittaessa sekä tuomalla hänelle juotavaa hänen saatuaan järkyttäviä uutisia. Kuvasta muuten jäi puuttumaan se, että saavuimme molemmat teatteriin harteillamme Springtime Swirl -huivi, minulla vihreä ja neiti Hibbittillä valkoinen. Kyllä niille suurille henkäyksenohuille pitsihuiveille siis on käyttöä!

Olin pukuuni ihan hirveän tyytyväinen. Hameen ja liivin sekä pienen solmiomaisen kaulahuivin ompeli ystäväni, valkoinen paitapusero löytyi ihan Prisman miestenvaateosastolta. Vaatteiden alla oli sitten hääpukuni alushame hieman volyymiä tuomassa sekä toiselta ystävältä lainattu korsetti joka sekä näytti että tuntui erinomaisen hyvältä päälläni. Olin loppujen lopuksi korsetissa liki kymmenen tuntia, ja vaikka se oli kiristetty sen verran tiukalle että hametta joutui kaventamaan hakaneulalla vielä viime tingassa ei tukala olo iskenyt kuin taksissa istuessa kun ei voinut istua sievästi selkä suorassa. Nyt on kyllä vähän korsettikateus ja tahtoisin juuri samanlaisen itsellenikin. Susanna tosin vähän jo uhkaili, että voisi nyt sopivasta korsetista piirtää kaavat jossain vaiheessa, mikäli saan sen vielä Meiralta lainaan.

Nyt täytyy vähitellen palailla viktoriaanisesta ajasta nykyhetkeen ja känkkäisten lasten pariin: molemmat riiviöt ovat olleet flunssaisia joten meillä on tänään kotipäivä. Ensi viikolla Elämänlangalla sitten kenties taas enemmän neuleaiheita.