Valokuvaaminen ei valitettavasti laisinkaan ole leipälajini, joten parista sadasta räpsitystä otoksesta sai hädin tuskin valittua kolme kelvollisehkoa. Erityisesti värien saaminen kohdalleen tuotti hankaluuksia, vaikka yritin ties millä säädöillä. Puhumattakaan sitten vielä perustavammanlaatuisista asioista kuten rajauksesta ja tähtäämisestä. Allaoleva kuva on malliesimerkki session epäonnistuneemmasta päästä.
Vapaasti saa arvata, mitä tässä kuvassa yritettiin esittää. Mitä ilmeisimmin ei ainakaan mallin silmiä. Myöskään mistään asusteesta ei saa sellaista kuvaa, josta tunnistaisi mistä ohjeesta on kyse, ja väritkin ovat jotain sinnepäin. Jo vain kelpaa näillä eväin yrittää maailmalle.
Kovasti kyllä haaveilen siitä että saisin joskus vielä hankittua edes karvalakkimallisen digijärkkärin. Valitettavasti ei taida joulupukki olla kuulolla, enkä taida omaa rahaa käyttää kalliiseen leluun jota käyttäisin kuitenkin lähinnä lapsiin ja lankakeriin. Joku valokuvauskurssikin olisi kiva, kukahan järjestäisi sellaisen "näin kuvaat sieviä lankoja oikeanvärisinä" -opastuksen?
Nyt palaan taas käpälänlämmittimien pariin, sillä tilauskynsikkäitä on parasta edistää jos mielii neuloa vielä sukkiakin joskus tässä maailmassa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.
6 kommenttia:
Tuo värien saaminen kohdilleen on muuten harvinaisen vaikeeta puuhaa. Jotkut värit suostuu muitta mutkitta näyttämään oikeelta kuvissa, jotkut ei taas millään, eikä mitkään asetukset auta. Eniten vaikeuksia mulle tuottaa vihreen eri sävyt ja oranssit. Ehkä joku fiksumpi osaa sanoa mitä asetuksia kannattaa käyttää. :)
Enpä muuten kiinnittänyt huomiota koko kuvan asetteluun, kun ihan ensimmäiseksi bongasin tutun takorauta-aidan - Kolminaisuuden kirkon kupeessa olette käyneet kuvaamassa... =)
Värien saamisessa oikeasti kohdalleen jälkiprosessointi on aika suuri osa hommaa. Jos kuvassa on nyt summittain informaatiota, tietokoneella voi parilla napinpainalluksella korjata paljon, eikä tarvitse olla kauheasti taiteellista silmääkään tommosiin dokumenttikuviin. Kannattaa kysyä neuvoa joltain tutulta joka "oikeasti" valokuvaa.
Siis tässähän kuvattiin nyt sitä, miten istutaan turhan korkealla kivimuurilla erittäin ryhdittömästi ja kovassa tuulessa :P
Seuraavaan neuleretriittiin voisi ottaa työpajaksi neulekuvaamisen. Minä ainakin olisin sen tarpeessa. (Ja saisin samalla hyvän syyn ostaa sen digijärkkärin kurssia varten...)
Mäkin voisin lähteä tuollaiselle kuvauskurssille. Järkkäri on, mutta kaikki sen ominaisuudet ja mahdollisuudet ei vaan aukea.
Lähetä kommentti