maanantai 10. elokuuta 2009

Herra tohtori

Vaikka maisteri Elämänlanka on viime vuodet lähinnä viettänyt aikaansa kotona lapsia hoitaen ja neuloen, on perheessä sentään joku tehnyt jotain akateemisten pyrkimysten eteen. Lapset pakattiin keskiviikkoiltana Tuusulaan isovanhempien hoivaan, ja neulojan mies pääsi potemaan todenteolla rimakauhua, sillä torstaina häämötti väitöstilaisuus.



Kysyin hyvissä ajoin Teemulta lupaa neuloa väitöksessä. Arvelin nimittäin kaukaa viisaasti, että sammuisin kuin saunalyhty ellei käsillä olisi mitään tekemistä. Kuvassa poseeraa siis väitössukan nimellä kulkeva sileä perussukka, lankana Step jota ostin joltain käsityömessuilta ties koska. Lisäksi kuvassa näkyy väitöskirjan kansi, kiinnostuneille tiedoksi että otsikko oli "Advances in unlimited-vocabulary speech recognition for morphologically rich languages". Suomeksi siis suurinpiirtein, jotta kuinka opettaa tietokone tunnistamaan paremmin puhetta sellaisissa kielissä kuin suomi tai esimerkiksi viro, joissa on paljon taivutusmuotoja.



Koska ymmärrän suurin piirtein mitä Teemun väitöskirja käsittelee, mutta tietoteknisen toteutuksen yksityiskohdat (joita väitöstilaisuudessa ymmärrettävästi enimmäkseen käsiteltiin) menivät yli hilseen niin että vihellys vain kuului, sukka eteni kuin siivillä. Kuten kuvasta näkyy, keskeytin neulomisen välillä selatakseni esiin sen sivun jota vastaväittäjä kulloinkin sanoi käsittelevänsä, mutta en voi väittää ymmärtäneeni kaavoja ja kuvaajia. Todettakoon, että noin 2,5-tuntisen väitöksen aikana ehtii neuloa varren lisäksi kantapään ja ensimmäiset kiilakavennukset, ennen kuin on aika kuunnella vastaväittäjän asiaankuuluvan ylistävät loppusanat ja mennä nauttimaan kakkukahvia.



Kakkukahvilta liftasin pikaisen kyydin kotiin Harmonia-kämppiksen vanhemmilta jotka olivat paikalla autolla, ja ryhdyin leikkimään tyttöä. Väitöksessä minulla oli pörröinen letti, T-paita ja pitkät housut, ja koska tilaisuus venyi pitkäksi uhkasi tulla suorastaan kiire sonnustautua juhla-asuun, laittaa tukka ja maalata naama. Ropeconissa neulomani pikkujakku joutui Con-kirouksen uhriksi eikä valmistunut, mutta vihreä Springtime Swirl -huivini sointui onneksi ihan sievästi vanhaan roosaan iltapukuun. Mekko on muuten Nean valitsema, sen siitä saa kun ottaa prinsessaikäisen makutuomariksi. Omat tuntemukseni vaaleanpunaisen kaikkia sävyjä kohtaan ovat tutummille sen verran hyvin tiedossa, että esimerkiksi armas äitini repesi epäuskoiseen nauruun kuullessaan asuvalinnasta. Aika hyvältä väri sitten kuitenkin näytti.

Karonkkaillallisen ja jatkot hoiti kunnialla oikein mukavaksi ja viihtyisäksi osoittautunut tilaus- ja teatteriravintola Alberga, jota toimitus voi lämmöllä suositella. Lisäksi ravintolaan on meiltä kotoa sen verran lyhyt matka, että ehdin laittautua valmiiksi suorastaan ruhtinaallisella marginaalilla ennen kun hilpaisin bussiin joka toi minut paikalle kokonaisen vartin etuajassa.



Loppuun vielä kasvokuva, sillä suorastaan ylitin itseni ja marssin viime viikolla Sellon meikkikauppaan. Pyysin palvelua myyjältä joka oli huomattavan ystävällinen mutta selvästi kovasti hämmentynyt asiakkaasta, jolla ei ollut kotonaan ainuttakaan niistä kuulemma aivan arkisista kosmetiikkatuotteista joita tarvitaan perusmeikkiin. Minulle myytiin meikkivoidetta, puuteria ja huulipunaa, joilla näemmä täysin kädetön tampiokin saa maalattua itselleen juhlanaaman, vaikka tytön leikkiminen harjoitusmeikkiä tehdessäni aiheuttikin lähinnä hysteeristä hihtystä ja ihmettelyä siitä missä järjestyksessä asiat pitäisi tehdä ettei meikki sotke kynsiä ja huulet kampausta, ja niin edelleen. Laittautuminen oli lopulta ihan hauskaakin, mutta onneksi normaaleissa kotioloissa riittää se, että muistan pistää vaatteet päälle ennen kun vien lapset ulos, ja hiusten harjaaminen on hyvää bonusta.

Tällaisissa juhlallisissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä kertaa. Ensi viikolla taas uutta asiaa.

21 kommenttia:

Villa Lankala kirjoitti...

Onneksi olkoon myös tohtorinnalle!
Voi hitsi, että tuo vaaleanpunainen väri sopii sinulle hyvin:). Kaunis puku muutoinkin. Nealla on ilmiselvästi stailistin taipumuksia.

Kaisa kirjoitti...

Onnea täältäkin! :) Vähällä pääsitte, minä olen istunut kaverin väitöksessä neljä tuntia, eikä ollut edes neuletta... Ja ei, minäkään en ymmärtänyt aihetta. :D

Katju kirjoitti...

Onnittelut Teemulle ja voi vitsi, sustahan kuoriutui oikein seurapiirikaunotar!

Jaana J kirjoitti...

Kerrassaan upea rouva!

Tiuku kirjoitti...

Ai kun olet kaunis! :)

Katri kirjoitti...

Onnittelut herra Tohtorille sekä myös tohtorin puolisolle. Mekko ja huivi ovat kaunis yhdistelmä päälläsi!

k2o kirjoitti...

Katos, Kristelhän on nykyään muotibloggaaja ;) tai olithan aina, mutta nyt on stailaukset viimesen päälle.

Nunt kirjoitti...

Onnea sitten vaan tohtorinnalle! Nyt voit alkaa kahvitella sitten naapurin rouvia valkoisen huvilanne puutarhaterassilla iltapäivisin ;)

Muistan ensimmäisen väitöstilaisuuteni, jonne jouduin puhetaidon kurssilla - aiheella oli jotain tekemistä poliittisten puheiden ja niiden sisällön kanssa, ja oli tooodella tuskaa pysyä hereillä ne pari tuntia. Onneksi piti tehdä muistiinpanojaa kurssia varten ;P

Nunt kirjoitti...

Ai joo, melkein unhoittui - tohtorinnalla on kaulalla kaunis Aurinkoleijona :) itselläni on hopeinen versio ^_^

aura kirjoitti...

Onnittelut!

Minun pitäisi opetella meikkaamaan perjantaiksi (häät). Onneksi pikkusisko lupasi opettaa ja auttaa ainakin hiusten laitossa.

Denim Blues kirjoitti...

Onnittelut herra tohtorille!

Roosa sopii sulle nätisti eikä se ole yhtään lälly vihreen huivin kanssa. Meikkaus on onnistunut hienosti !

iso gnu kirjoitti...

Onnittelut tohtorille ja tohtorinnalle!

Olen nukkunut/nukahtanut väitöksissä ja pahimpia on nämä ei itselle tutut asiat. Eka kerralla joskus kauan sitten se oli niin jännää, ettei nukuttanut.

Totoro kirjoitti...

Onnea akateemisen saavutuksen johdosta! Mulla on aina virkkuutyö mukana väitöksissä (omani poislukien), muuten Nukkumatti kutsuu takuuvarmasti. Koukku on näppärä, kun ei ole pelkoa puikkojen kilisemisestä.

KirsiÄr kirjoitti...

Onnea koko perheelle! Mulla on ehkä se meikkaajan perussetti kotona, mutta esim. ripsiväri kuulemma vanhenee viidessä vuodessa...

Taija kirjoitti...

Edustava tohtorin vaimo :)

Tämä kotiäiti huomasi tänään puistoon mennessään, että mitä hittoa, unohdin pukea aamulla rintaliivit päälle!? Eihän niitä ole tullut puettua kuin jokapäivä kymmenvuotiaasta asti, miten sen nyt voisi muistaa... Eli meikkaamiset on täälläkin vähissä, tavoitteena saada ne vaatteet edes päälle.

Maartsi kirjoitti...

Onnea täältäkin! Nyt kyllä harmittaa, kun en aikanaan pyytönyt lupaa ottaa neule miehen väitöstilaisuuteen. Systemaattinen teologia saksan kielellä kun oli maallikolle aika tiukkaa kuunneltavaa (sinä olisit varmaankin pärjännyt siellä oiekin hyvin). :)

Annatalvikki kirjoitti...

Onnea tohtorille ja onnea sinulle kauniista asusta ja erityisesti huivista :)

Makepeace75 kirjoitti...

Onnea tohtorille ja tohtorinnalle myös! Ei ollenkaan pöllön näköinen puku ja naamakin on oikein sievä. :o)

Karoliina kirjoitti...

Onnea tohtorille ja tohtorin rouvalle! Ihana väriyhdistelmä tuo roosa ja vihreä :)

Piiku kirjoitti...

Onnea tohtorinnallekin - miltä nyt tuntuu?

Tuula kirjoitti...

Onnittelut sekä tohtorille että tohtorinnalle! Mekkosi on aivan ihana ja sekä meikki että kampaus hyvin kauniit. Meikkaus on kyllä päässyt unohtumaan, en muista koska olisin viimeksi meikannut. Ei se kyllä oikein haalareiden kanssa miltään näyttäisikään. Ihanaa loppukesää!