maanantai 29. kesäkuuta 2009

Lakeuden kutsu

Tiedättekö millainen on neulojan rusketus? Sellainen syntyy, kun istuu päivänvarjon alla neule hyppysissä: kädenselkä ja sormet alimpaan niveleen asti ovat ruskeat, mutta sormet nivelestä ylöspäin valkoiset, kun ovat olleet koukussa neuleen ympärillä. Maisteri Elämänlanka on reippaasti viettänyt viikon hankkien neulojan rusketusta, sillä perhe Elämänlanka suuntasi heti juhannuksen jälkeen pohjanmaalle aviomiehen vanhempien luokse.

Mukaan pääsi pelkästään KYH-projekteja, että nekin joskus valmistuisivat. Ensi tekeillä oli pusero Linen Drapesta, mutta muutaman päivän ahkeran tikuttamisen jälkeen paita oli siinä kohdassa jossa pitäisi aloittaa rintamuotoilut jos sellaiset tekisi, ja yllättäen iskikin sitten epäilys kestäisikö herkkä mieleni sitä että lyhennetyt kerrokset saisivat etu- ja takakappaleen kuviot muutaman kerroksen verran epäsynkkaan. Koska neulon ihan itselleni hihasta ja hatusta -metodilla ei sillä olisi minkään valtakunnan väliä, mutta pieni neuleperfektionisti tuppaa istumaan olkapäällä ja kuiskimaan kommenttejaan ties millaisista yksityiskohdista.



Paitaprojekti pääsi siis lepäämään, mutta eihän reissuun lähdetä vain yhden työn turvin. Oikeastaan olisi pitänyt jatkaa huivia, joka oli toinen iso KYH-projekti, mutta myöskin tekeillä olevat toiset Kai-Mei -sukat houkuttelivat. Ensimmäisestä paristanihan tuli liian kapea, mutta toisen parin ensimmäinen sukka istuu kuin valettu. Esittelin muuten valmista sukkaa etelä-pohjalaisten neuletapaamisessakin, kun sellainen sattui sopivasti keskiviikkona olemaan, ja jostain kumman syystä sukkakäsialastani kommentoitiin taas. Väitän kuitenkin, että on yksinomaan varren joustimen syytä, että sukan saa laitettua pöydälle seisomaan!

Muillekin isokenkäisille tiedoksi, että muokkasin sukkaa niin että loin ohjeen 66 silmukan asemesta 72 silmukkaa ja neuloin 4 oikein - 4 nurin -ribbiä. Lisäksi jätin vahvistetun neuloksen pois kantapäästä koska se ei nyt kertakaikkiaan tunnu minun jalkaani istuvan, ja tein kiilakavennukset ja sitten jalkapöydän päällä kuvion siirron joka kolmas kerros että jalkapöydän suht rintavalle kaarelle jäi enemmän tilaa. Tulos ei ehkä ole niin siro ja sievä kuin Cookien alkuperäinen ohje, mutta sepä onkin kirjoitettu pienemmälle ja pari tuumaa kapoisemmalle raajalle kuin oma noin neljäykkösen leveä tassuni.



Sukat saivat huomiota paitsi matkustusneuleena myös mainitussa neuletapaamisessa sekä vierailullamme Hanna-tädin eli Teemun pikkusiskon luona. Hanna-täti syötti lapsille Hanna-tädin pikkuleipiä (suoraan kaupan Hanna-tädiltä...) ja lainasi äidille tietokonepelejä tutustuttavaksi. Ensimmäiseen, nimeltään Anno 1701, jämähdin niin että jäin sitten pelaamaan skenaariota kunnes kello huomaamatta oli yksi yöllä, joten todettakoon että peli oli siis ihan kelvollinen. Hanna-tädin lisäksi tapasimme myös Miro-serkun, Teemun vanhemman siskon pojan, joka viime tapaamisen vauvasta oli ottanut ja kasvanut isoksi taaperoksi ihan lupaa kysymättä.



Neulomisen lisäksi tuli harrastettua myös vähän kuntoilua, Teemun vanhemmat kun asuvat ihan viiden kilometrin lenkkipolun lähellä. Kiersin polun suurin piirtein joka toinen päivä, ensin kävellen, sitten intervalleina niin että hölkkäsin satakunta metriä jokaisen puolen kilometrin tolpan jälkeen. Kolmannella kierroksella jaksoin pari ylimääräistäkin hölkkää kiukkuisten kärpästen rohkaisemana, joten olisi ollut ihan kiintoisaa kuinka äkkiä olisin jaksanut hölkytellä puolet lenkistä jos vierailumme olisi ollut pidempi. Koti-Elixian selkäjumppia jäin viikon aikana kaipaamaan, koska metsässä kävely ja hölkyttely, vaikka onkin mukavaa, ei ole ihan yhtä hyvää vastapainoa ahkeralle neulomiselle ja tietokoneella pelaamiselle.

Näissä kesäisissä tunnelmissa onkin hyvä jatkaa neuloskelua, jos vaikka tällä kertaa sitä huomiota kaipaavaa KYH-huivia. Ensi viikon Elämänlangalla sitten lisää kesälomailua.

5 kommenttia:

Taija K kirjoitti...

Haa, Anno 1701:tä olen minäkin pelannut viimeisten muutaman päivän ajan. Sää vain ei nyt suosi sisällä istumista, ja kannettavan ruudusta ei näe mitään ulkona auringonpaisteessa ;o)
Mutta hyvä peli on, koukuttaa.

RiikkaS kirjoitti...

Tsjah, meilläpäin neulojan rusketus syntyy, kun istuu keinussa jossa on katos. Sääret ja polvet ruskettuvat, mutta pohkeet jäävät vitivalkoisiksi. Samanmoisen rusketuksen saa aikaiseksi kun istuu risti-istunnassa kaikki kesäiset päivät eräässä Kööpenhaminan puistossa neuloen...

Mette aka mettuska kirjoitti...

Enpä uskaltais edes kokeilla tuota peliä kun jään niin helposti koukkuun...kaikkeen :D Kivasti on neuleet edistyny, sukka on tosi kaunis!

TiinaV kirjoitti...

Täällä kädet on ihan kokonaan ruskeat, mutta kaulan alla on valkoinen läntti. Ilmeisesti pitäisi valita jokin helpompi auringonottoneule, ettei tarvitsisi koko ajan tuijottaa ohjetta..

Näppi kirjoitti...

Hih, neulojan rusketus... :) :)