Keltainen toukokuu,

mikset sä jo tuu? Lauantaina oli jo lupaavan aurinkoista, mutta sunnuntaina näytti taas siltä iänikuiselta lokakuulta joka on jatkunut koko talven. Mielikin pysyy harmaana ja neulesuunnitteluplääh jatkuu niin, että Elämänlangalla ei tunnu syntyvän kuin peittotilkkuja. Onneksi lankaterapia sentään saa lankavaraston vihertämään, ja Tallinnan lankakauppoihin tehdyn täsmäiskun tuloksesta syntyi taas yksi MarioMyssy, tosin kevyesti ohuelle langalle muokattuna.



Ristin tämän myssyn Luigiksi. Se on neulottu kahdesta kerästä TitanWoolin Superwoolia. Ihan täysin tyytyväinen en ole (Jatan loistavassa ohjeessa ei edelleenkään ole mitään vikaa, valitsin vain liian pienet puikot enkä jaksanut vaihtaa), joten voi olla että saan neuloa vielä yhden tällaisen. Lankaa riittää, sillä Liann Lõngad tarjosi useammankin kerän vihreää merinovillaa.

Olen jatkanut vihreää lankaterapiaa myös neulomalla niitä vihreitä Sananjalka-sukkia, joista ensimmäinen vilahti kuvassa jo muutama viikko sitten kun kirjoitin sukista ja niiden neulomisesta.



Suhtaudun projektiin varovaisen optimistisesti, sillä en tosiaan ole useampaan kuukauteen saanut oikein edistettyä mitään omaa suunnittelua. Nyt ohje alkaa olla siinä vaiheessa, että voisin saada sen koeneulojalle, ja Ullan deadlineen on vielä toista kuukautta aikaa. Toinenkin lanka, joskaan ei vihreä, on odottamassa sitä, että käytössä olisi taas pesukone mallitilkkujen retuuttamiseen.

Nyt Elämänlangalla kokeillaan, saisiko sukat viimeisteltyä vielä tänään flunssaisesta jälkikasvusta huolimatta, vai meneekö päivä kasan alimmaisena muumifilmejä katsoen. Toisaalta sadesäähän on hyvää aikaa lasten sairastaa, josko sitten aurinkoisempina ja lämpimämpinä kevätpäivinä päästäisiin pihalle. Siihen keltaiseen toukokuuhun.