maanantai 28. huhtikuuta 2008

Edelleen kaoottista

Tervehdys täältä muuttokaaoksen keskeltä. Koti alkaa olla autio ja tyhjä, sillä kaikki muuttolaatikot on työnnetty yhteen tyhjään huoneeseen. Avaimet uuteen asuntoon saamme tänään ja pääsemme viemään muutaman laatikon, ja huomenna illalla koittavat sitten tositoimet. Tällä kertaa Elämänlangalla ei ole valokuvia, mutta voitte kuvitella pienen makuuhuoneen, joka on työnnetty täyteen isoja harmaita muuttolaatikoita.

Äitini ja Mirva ovat lupautuneet siivousavuksi, mikä onkin hyvä sillä vaikka olen monissa asioissa taitava ja lahjakas, siivoaminen ei kuulu niihin. Jos en tietäisi, että äiti lukee blogiani, kertoisin teille kuinka paljon leivänmurusia keittiön laatikoston taakse ehtii kertyä neljässä vuodessa, ellei alimman laatikon taa älyä kurkistaa. (Murusten alta löytyi mm. kadonnut leipäveitsi sekä antiikkikynttilä laatikoineen, mutta ei kerrota kenellekään. Onneksi löysin kätkön ennnen kun äiti tuli siivoamaan tänne.)

Toinen hupaisampi sattumus oli eteisen vaatenaulakossa roikkunut miesten puku. Se on Parelle liian pieni ja Teemulle liian iso, emmekä äkkiseltään keksi kuka olisi tullut kylään puku päällä ja lähtenyt alusvaatteisillaan. Eilen kylässä käynyt kaveri tiedusteli, olisiko käyttäjä kenties karannut ikkunan kautta, mutta en myönnä mitään. Teemme vielä tiedusteluja, mutta ellei omistaja ilmaannu viemme puvun UFFen boksiin.

Paljon kiitoksia kaikille kommentoineille, olette piristäneet pakkausviikkoani huimasti. Luin jokaisen vastauksen, mutta en millään osannut päättää mikä olisi ollut hauskin, viihdyttävin tai hellyyttävin. Olette vain kaikki kertakaikkisen ihania! Niinpä paketti matkaa random.org- arpajaiskoneen avustuksella valitulle vastaanottajalle. Tällä kertaa arpa osui Totoroon.

Nyt vielä viimeinen pakkausrutistus. Ensi viikolla Elämänlangalla ehkä jopa kuvia, tosin asuntoa en lupaa esitellä kun en tiedä kuinka nopeasti tavarat löytävät paikkansa.

7 kommenttia:

tuijam kirjoitti...

...mutta oletkos vetänyt hellan pois paikoiltaan? Siellä se isoin ylläri ainakin meillä muhi! Kaikki mitä pannulta oli vuosien saatossa roiskunut viereiselle tiskipöydälle ja kaakelille, sitä samaa oli myös siellä hellan takana.. Ja mikä meillä pahinta, keittiöalalla oleva anoppi löysi tuon rasvaisen kaatiksen. ;-/

iso gnu kirjoitti...

Muutto on aika revohka aina. Joskus kauan sitten 80-luvun alussa muutimme 4-henkisenä perheenä opiskleukaupungistamme keskelle Suomea, jotta on puolimatkassa kaikkiin sukulaisiin ja työtä oli tarjolla kummallekin (se oli kuitenkin pääasia). Siivous oli tuskaa ja sain tenniskyynärpään molempiin käsiin, joten on hyvä, että Sinulla on siivousapua!

Tuosta puvusta tuli meidänkin pukujuttu mieleen. Kolme aikuista lasta on muuttanut ajat sitten kotoa ja heidän huoneittensa kaapeista löytyy osin heidän tavaroita. Kerran löytyi miesten puku, joka näytti vanhemman herran puvulta. Tarjosin ensi isälleni -liian iso. Kaikenlaisia sukulaisia mietittiin ja suuri ongelma oli yhdestä taskusta löytynyt yökerhon pääsylippu ja vanhan herran puku. Miten ne sovitetaan yhteen? Aikojen kuluttua selvisi, että puku oli Keskimmäisemme tyynyillä täytettynä käyttämä kirpparipuku ystävänsä polttareissa!!

Talutin kirjoitti...

Tsemppiä muuttoon, se on aina raskas projekti! Meilläkin löytyi hellan takaa paljon kadonnutta tavaraa ja epämääräistä moskaa. Kuka kumma ne sinne oli säilönyt ...

Sire kirjoitti...

Muuttojaksamishalaus

famu kirjoitti...

Hyvää Vappua ja Helatorstaitakin samalla.-Voimia muuttoon.Tiedän kokemuksesta mitä se on.On tullut muutettua niin monta kertaa ja viimeksi vain runsas vuosi sitten. -Luin jostain blogista,että Sinulta löytyisi suunnittelemasi malli pikkulasten pitkävartisille sukille.En onnistu sitä sivuiltasi löytämään.Kysymyksessä siis se sukka,jota mm.Petroskoihin on lähetetty.

famu kirjoitti...

Tarkemmin Petroskoihin menevien sukkien sivuja luettuani,löysinkin sieltä ohjeen pikkusukkiin.A nteeksi hätäilyni.

Matleena kirjoitti...

Osanottoni muuttokaaokseen! Mekin elämme sellaisessa parhaillaan, voisi sanoa edelleenkin. Varsinainen muutto oli pian neljä viikkoa sitten, mutta vieläkin meillä on pakkauslaatikoita siellä sun täällä. Mutta mottomme onkin ollut, ettei pidetä kiirettä tavaroiden paikoilleen saattamisessa.

Muistuupa mieleeni taas kerran tositarina, mitä löytyy hellan takaa. Tämä tapahtui muistaakseni v.1960, kun lapsuudenperheeni muutti uuteen asuntoon, jossa ei ilmeisesti ollut lähtösiivousta tehty. Äitini siivotessa hellantaustaa sieltä löytyi ylikuohuneiden puurojen ja kahvinsakkojen (ei ollut vielä kahvinkeittimiä) seasta kaksi hopeista teelusikkaa. Ei niitä kukaan koskaan kysellyt ja äitini päättikin pitää ne siivouspalkkana. Ja tarina jatkuu sen verran, että aikoinaan ne kulkeutuivat minulle perinnönjaossa.