Iisakinkirkko

Elämänlangalla on tunnetusti vallalla melko rento ote keskeneräisten töiden suhteen. En yleensä laskeskele keskeneräisiäni, ja lankainventaarion yhteydessä ihmettelin lähinnä että tässäkö nämä nyt olivat. Neulon keskeneräisiä silloin kun neulotuttaa, joten ei ole mitenkään epätavallista että joku vähemmän neulotuttava työ valmistuu kuukausien tai jopa vuosien kuluessa. Ehkä juuri tästä syystä ei valmista tunnu syntyvän lainkaan, kun kaikki puikoilla oleva on joko alkutekijöissään tai tylsässä keskivaiheessa.

Sitten kun jotain suuritöistä ja pitkään tehtyä valmistuu, olen suorastaan häpeällisen ylpeä itsestäni.



Esittelin Kirin ikuisuusprojektina jo talvella 2006. Neuloin kerroksen silloin ja toisen tällöin. Silmukoita oli kerroksella satoja ja taas satoja. En tullut laskeneeksi tilannetta viimeisen mallikerran kohdalla, mutta vähimmäisarviokin oli yli kuudensadan silmukan.



Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni Merinosilkiä yksinkertaisena. Kaksin- ja kolminkertaisena olen sitä neulonut ja kovasti siitä pitänyt, mutta höyhenenkevyisiin pitseihin en ollut sitä aiemmin taivuttanut. Vähitellen valmista kuitenkin tulee näemmä 2,5-millisilläkin puikoilla. Kirjaprojektin ajan Kiri oli paitsiossa, mutta kun nyt tartuin taas toimeen, viimeiset mallikerrat syntyivät yllättävänkin nopeasti. Lankaa jäi hitunen ylikin, mutta en ole varma olisiko siitä riittänyt vielä yhteen mallikertaan.



Zeska sormeili tekeillä olevaa huivia aikoinaan neuletapaamisessa, ja totesi, että "teet varmaankin tätä ihan siitä ilosta, että saat pingottaa sen". Pingotus tosiaan teki huiville ihmeitä. Yläreunan mitaksi tuli yli 2 metriä ja huivin korkeudeksi noin metrin. Kuvaaminen oli liki mahdotonta, kun eivät huonoissa valaistusoloissa napatut kuvat suostuneet mitenkään välittämään huivin siroutta ja keveyttä.



Mitä sitten tehdä moisella hienosteluhuivilla? Kanssa-asuja ehdotti, että huivin seuraksi pitäisi hankkia hieno iltapuku, mutta silloin käyttötilaisuudet olisivat harvassa. Luultavimmin otan huivin ihan päivittäiskäyttöön hartioille, kaulalle tai oikein kylmillä säillä maatushkahuiviksi pään ympärille. Käytettäväksihän nämä neuleet on tarkoitettu eikä kaappia koristamaan.

Nyt sormet syyhyäisivät jo seuraavan pitsineuleprojektin kimppuun. Harkinnassa olisi esimerkiksi Aura-huivi oranssista La Alpacasta jota tarttui mukaan Elma- ja kädentaitomessuilta viime syksynä. (Aura-huivin korjattu ruutupiirros on muuten nyt saatavissa myös kustantajan erratasivulta.) Toisaalta myös aivan ohuenohuet pitsilangat huutelevat hyllystä huomiota, joskaan pitsin neulominen ei Lankahamstereissa ennenkään ole osoittautunut voittavaksi strategiaksi.

Ensi viikolla Elämänlangalla kerrotaan, kuinka kävi kun suomalaiset neulebloggaaja-kirjailijattaret edustivat Hobboksissa. Toteutuvatko painajaiseni, vai tuleeko paikalle muitakin kuin äiti? Kas siitä kuulette ensi kerralla.