maanantai 11. joulukuuta 2006

Kirjavaa

Useimmilla neulojilla tuntuu olevan neuletekniikoissa joku lempilapsi: tekniikka joka sujuu ja miellyttää. Toisaalta sitten taas joku toinen periaatteessa aivan saman "vaikeusasteen" tekniikka saattaa olla samalle neulojalle isokin peikko.

Itselläni lempitekniikka on erilaiset palmikot. Mitä mutkikkaampi ja haastavampi punos sen parempi, eikä tähän mennessä ole tullut vastaan sellaista palmikko-ohjetta josta olisi tullut tunne että edessä on mahdoton tehtävä. Nykyään myös pitsineuleet sujuvat, vaikka aluksi arastelinkin niitä.

Minun peikkoni puolestaan on kirjoneule. Ihailen suuresti esimerkiksi Ilun taidokkaasti sommiteltuja värejä ja kuvioita, ja vaikka järki sanoo että harjoitus tekisi mestarin, ei mieli taivu kuvittelemaan että itse koskaan moisiin taidonnäytteisiin kykenisin.



En ole koskaan laskenut, kuinka monta palmikko- tai pitsineulepuseroa tai takkia olen neulonut. Aikuisen kirjoneulepuseroita olen tehnyt kaksi. Ensimmäinen niistä on ylläoleva norjalaisneule, jonka ohje oli joskus muinoin Modassa silloin kun se vielä oli Novita. Neuloin puseron isossa miesten koossa nykyiselle kanssa-asujalle, tyypillisesti niin että olin luvannut paidan valmiiksi jouluksi. Ompelukone ei suostunut syömään neuletta joten jouduin ompelemaan hiha-aukkojen reunat käsin ennen leikkaamista, ja itse hihat eivät tuntuneet valmistuvan koskaan. Lopputulos on kertakaikkisen komea ja voin vain suositella Smartia lankana: neule on edelleen talvisin päivittäisessä käytössä ja erittäin hyvässä kunnossa. Himoitsisin itsellenikin samanlaista, mutta kumma kyllä kukaan Harmonian asukkaista ei ole vielä vastannut kysymykseeni "Kukahan tekisi minullekin tuollaisen?".



Toinen hurja kirjoneulesaavutukseni tapahtui viime talvena, kun jossain mielenhäiriössä osallistuin neuleolympialaisiin monivärisellä Létt-Lopi -puserolla. Tällä kertaa ihan itselleni. Huima saavutus on saanut minut kaavailemaan moniväristä Alpaca-puseroa SNY-emännöintipalkkioksi saamastani alpakkaylläristä. Tässä vaiheessa voisin tietysti muistuttaa itselleni, että olympianeule syntyi 5-millisillä puikoilla, kun taas Alpacaa ei kaksinkertaisenakaan kannata neuloa paljon 3,5-millisiä paksummilla.



Alpakka-kirjoneule ei ole kuitenkaan aivan vierasta. Säiden viilennyttyä näin syksyllä huomasin, että Nean alpakkalapaset ovat jäämässä pieniksi, tai lähinnä peukalot liian lyhyiksi. Koska kaksinkertainen lanka on lämpimämpää kuin yksinkertainen, rohkaistuin taas ensimmäisen kerran kuukausiin tarttumaan kirjoneuleeseen. Etsin neulekirjastostani sopivan kirjan, kirjasta oikean kokoisen kuvion ja ryhdyin toimeen. Lopputuloksesta tuli oikein soma ja olin itsestäni oikein ylpeä, kunnes sitten kävin blogikierroksella ja totesin, että Eunny Jang teki sen paljon paremmin.

Olisikohan minun parasta vain pitäytyä niissä palmikoissa?

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yritin äsken laittaa pienen kommentin ja koska se kai epäonnistui, laitanpa uudestaan: Eli tosi hienot lapasethan nuo ovat!! Pitäisi minunkin löytää takaisin innostus kirjoneuleisiin. Joskus 20 vuotta sitten olen neulonut kirjoneulelapasia, mutta nyt ei vaan saa aikaiseksi...

Anonyymi kirjoitti...

Noi Euynnyn lapaset on tosi ihanat. Mä kattelin jo prosessikuvia aikasemmin...

Anonyymi kirjoitti...

Pih, pah ja puh. Montakohan juttua sitä tulisi tehtyä itse, jos aina etsisi sen, joka teki sen paremmin? On hyvä, että jaksat harjoitella itselle vähän hankaliakin tekniikoita aina silloin tällöin, etkä vain jumitu tekemään sitä mitä jo osaat parhaiten. Nean lapaset on kauniit ja varmasti myös käytössä mukavat, eli täysin onnistuneet. Eihän noilla Eunnyn lapasilla uskaltaisi peuhatakaan, kun ne on niin hienot.

Anonyymi kirjoitti...

Maijamirjamin sanoihin yhtyen: kukaan ei ole Seppo, eikun seppä, syntyessään.
Kaikki mallithan on, ko. mallia hiomalla, jonkun "ammattilaisen" aikaansaamia.
Ja mitä sitten ?
Kukaan muu kuin Sinä, ei tee Sinun näköisiäsi neuleita yms. Piste.

Anonyymi kirjoitti...

Kuukauden myöhässä.. Onneksi olkoon! Kaunis pikkuinen Joel :)

Mulle nuo palmikkoneuleet ovat vähän niin kuin sinulle kirjoneuleet... Nyt kuitenkin aloitin pienestä siedätyshoidosta eli palmikkosukista. Tuntuu kyllä siltä että puikkoja tunkee joka paikasta, edestä ja takaa ja oikein ja nurin...;)

Anonyymi kirjoitti...

Musta Eunnyn neuleet ovat yliluonnollisia :). Itse saan paniikkikohtauksen pelkästä kirjoneuleita koskevasta ajatuksesta.. Nean lapaset ovat mainiot - itse tein tänään pikalapasen kaksinkertaisesta alpakasta meidän taaperolle, joka vihaa hanskoja ja kohtelee niitä sen mukaisesti. Huomenna on toisen vuoro, niin saan kenties näillä "kaunis sää"-kävelyillä pitää omani käsissä ;).

Anonyymi kirjoitti...

Jos mä jättäisin tekemättä asiat, jotka joku toinen on jo tehnyt paljon paremmin, niin taitaisipa kulua aika sohvalla peukaloita pyöritellen. Paitsi en varmaan joku on peukaloitakin pyöritellyt jo paremmin, joten en ehkä voisi tehdä sitäkään.

Niina kirjoitti...

Tulisi. Sun on ehdottomasti pitäydyttävä pelkissä palmikoissa.

Ugh, olen puhunut.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn täysillä aiempiin kommentteihin! Jos Eunnyn aikaansaannoksiin lähtee itseään vertailemaan, niin siitä ei seuraa kuin itkua ja hammastenkiristystä. Eunny ei ole tältä planeetalta.

Lapasesi ovat hienot!

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ole vielä kirjoneuleita kokeillut,mutta haaveissa olisi joku kaunis neulepaita... Mutta ehkä aloitan vaan niistä sukista.. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hienot lapaset :). Kiva että ylläri oli mieluinen.

MysteryKnitter kirjoitti...

Nice work! I mean those brown mitten-kind of things. They're awesome! I could not knit anything like that.