maanantai 27. maaliskuuta 2006

Aloitusmania

Keskeytämme vakituisen ohjelman tärkeän uutislähetyksen vuoksi:



Paljon onnea 1-vuotiaalle Ronjalle! Eilen vietettiin hurjia bileitä lahjojen ja ilmapallojen kera. Tämä päivä meneekin sitten varmaan toipumiseen.

Sitten normaaliin päiväjärjestykseen. Viime viikon runsaudenpulaongelma on onneksi väistynyt, ja puikoilla olevien uusien asioiden tilanne näyttää nyt tältä:



Kesä on selvästi tulossa, sillä puikoilla on nyt pitsiä, pitsiä ja pitsiä. Elämänlangan lukijat viisaasti muistuttivat minua siitä, että useaa työtä voi aloittella rinnakkain. Niinpä Elämänlangalla neulotaankin nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti sekä ponchoa, pitsihuivia että neuletakkia.

Onnellisin tapaus on Kirin alku:



Tässä ei ole mennyt mikään pieleen. Jopa Merinosilkin keriminen tapahtui suotuisien tähtien alla, eikä aiempi kauhukokemukseni toistunut. Viimeksi kun kerin Merinosilkiä siis kävi niin, että vyyhti meni vyyhdinpuille niin, että yksi lankalenkki jäi roikkumaan väärin, ja vyyhdinpuiden pyöriessä lenkki kasvoi kasvamistaan. Lopulta yhden vyyhdin kerimiseen kului runsaasti kirosanoja sekä kahden hengen noin kolmen tunnin työpanos. Myönteisenä puolena mainittakoon, että tuli samalla siivottua olohuoneen lattia, kun koko liki puolentoista kilometrin vyyhdi lopulta kiemurteli pitkin mattoa.

Koska en ole koskaan aiemmin neulonut Merinosilkiä yksinkertaisena, aloitin nyt erilaisten suositusten jälkeen 2,5 -millisillä puikoilla. Ajattelin, että teen mallitilkuksi minikokoisen huivin, ehkä noin 90 senttiä leveän, pingotan sen ja lähetän lahjaksi Pollylle britteihin kiitokseksi ohjeesta. Näin saan kätevästi käytettyä enemmän lankaa ja lisäksi näen, kannattaisiko minun tehdä isompi versio huivista hitusen isommilla puikoilla.

Myös kanssa-asujan lapsen mielipidettä kuunneltiin, jos ei muuta niin syntymäpäivän kunniaksi, ja kanssa-asujan poncho pääsi puikoille. Tulossa on helman reunapitsi:



Tässä on hieman enemmän haastetta kuin Kirin kaltaisessa hyvässä valmisohjeessa. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan siinä, etten osannut lukea mallikirjan ruutupiirrosta, ja jouduin improvisoimaan kavennukset... Mutta ei kerrota kenellekään, eihän?

Tarkoitukseni on ommella reunapitsi lenkiksi ja poimia yläreunasta sitten silmukat vartalo-osaa varten. Tässä on tiettyjä ongelmia, kuten: a) Mistä tiedän, onko reunus tarpeeksi pitkä, ellen pingota sitä kokeeksi? ja b) Jos pingotan reunuksen ennen kun poimin silmukat, tuleeko sitten ongelmia siitä, että vartalo-osaa ei luonnollisestikaan voi viimeistelykäsitellä ennen kuin kappale on valmis. Lisäksi voisin myös todeta, että kun suunnittelee neuletta, kannattaisi kirjoittaa muistiin, mitä mallineulepintoja aikoo siinä käyttää.

Lopulta puikoille pääsi myös pitsineuletakki itselleni jo aikaa sitten hamstraamastani Rowanin Linen Drapesta:



Katsotaan mitä tästä takista tulee. Mallitilkku on neulottu kuukausia sitten, eikä minulla ole minkäänlaista valmista mallia kädentiekavennuksiin tai kaula-aukkoon. Takin varhaisista vaiheista voisin todeta, että ei, 115 cm jaettuna kahdella ei ole 75 cm. Ensimmäinen yritykseni takakappaleeksi olisi näillä laskelmilla tuottanut ympärysmitaltaan liki 40 cm liian suuren takin, joka arvatenkaan ei olisi ollut erityisen pukeva. Päivän opetus onkin, että yksinkertaiseenkin laskelmaan on hyvä käyttää laskukonetta.

Neuleenaloitusongelmista ja äkillisestä aloitusmaniasta opin ainakin sen, että minulle ei laisinkaan sovi se, että kesken on vain yksi tai kaksi työtä. Se olisi kenties tehokkaampi tapa, mutta on kyllä paljon vapauttavampaa aloittaa samanaikaisesti kolme uutta projektia.

Uusia projekteja olisi ehkä neljäskin, mikäli yksi puserolanka ei olisi niin pahuksen itsepäistä. Tästäkin saatte varmasti kuulla vielä joskus lisää.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla riittääkin iloista kilkuteltavaa pitkäksi aikaa. Ensi viikolla taas uusiin aiheisiin.

3 kommenttia:

Kati E kirjoitti...

Onko sulla wrapstyleä? Siinä on se poncho mikä Nannan blogissa vilahtaa, se on tehty just noin kun ajattelit, joten ehkä siitä sais apuja...

Tiina kirjoitti...

Neulot nyt siis sukkia, oli kuvakin Hesarin jutussa.
Terv. Tiina

uhoava gnu kirjoitti...

Wow! Kiitokset taas Ullailusta! Tähkä-pusero oli t.o.s.i nätti! Ihanan yksinkertainen, mutta sopivaasti jotain jippoa. Nyt kun olisi tuollainen talliainenkin lähistöllä, jolle sen voisi tehdä ;)