Totuuden hetki

Salaperäinen olympiatyöni on herättänyt jossain määrin kiinnostusta, ja useampikin ihminen on kysellyt, miten neuleen leikkaaminen käytännössä toteutetaan. Maisteri Elämänlanka esittääkin tänään ohjeen kirjoneuleen kädentien leikkaamiseen, höystettynä vertahyytävällä kuvasarjalla jonka pääosissa ovat Létt-Lopi ja Fiskars.

Tunnettuahan on, että kirjoneuleen neulominen tasona on suorastaan helvetillistä puuhaa. Langanjuoksuista ei koskaan tule siistejä nurjilla kerroksilla, puhumattakaan siitä, että muistaisi lukea ruutupiirrosta oikeaan suuntaan. Sen vuoksi kirjoneule kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälti suljettuna neuleena, mistä pääsemmekin tämän päivän aiheeseen.

1. Ennakkovalmistelu: Valitse työhön karkea ja takertuva villalanka. Pehmeä, sileäpintainen lanka purkaantuu herkemmin leikkauskohdassa. Tee kutitustesti. Ota lankakauppaan mukaan se tuttavasi, joka ei erota tuntoaistin perusteella perusvillalankaa silkistä koska hänen ihonsa on pahvia. Valitse työhön se villalanka, jonka hän sanoo raapivan ihoaan. Lisäpisteitä saa käsittelemättömästä, huopuvasta langasta. Itse käytin itseäni testikappaleena, sillä minä voisin luultavasti käyttää vaikka jouhipaitaa kärsimättä siitä mitenkään hirveästi.



2. Lisää ennakkovalmistelua: Kun neulot vartalokappaletta, neulo molemmiksi sivusaumoiksi yksi silmukka aina nurin, niin näet mistä leikata. Kun vartalokappale on edennyt siihen asti, että kädentiet olisi aika aloittaa, jatka kylmästi suljettua neuletta. Neulo kuitenkin parin-kolmen silmukan verran saumasilmukoiden ympärillä niin, että teet joka toisen silmukan toisella ja joka toisen toisella värillä. Silloin leikkauskohdan ympärille ei tule pitkiä lankajuoksuja.

3. Kun kaikki kappaleet ovat valmiita, kostuta ne ja levitä esimerkiksi saunaan kuivumaan. Anna kuivua kunnolla, vaikkapa kolme päivää, viikko tai kesäloman yli. (Jos perheenjäsenet alkavat kaivata saunaan, pidä heille pitkä ja puuduttava esitelmä siitä, kuinka viimeistelyvaiheet ovat neuletyön kannalta oleellisen tärkeitä.)



4. Kerättyäsi viimein tarpeeksi rohkeutta, hae kappaleet saunasta. Merkitse kädenteiden korkeus kappaleeseen selvästi ja varmista tulevien kädentieaukkojen ympärys ompelemalla huolellisesti muutama kierros leikkauskohdan ympäri. Jos tulet toimeen ompelukoneen kanssa, ja se suostuu syömään neuletta, käytä tiheää siksakkia. Itse keskustelin aiheesta hetken aikaa helv... eikun ompelukoneeni kanssa ja päädyin lopulta käsinompeluun.

5. Ota kuppi kahvia, teetä tai muuta sopivasti rentouttavaa juomaa. Tarkista, että valaistus on hyvä. Tarkista kolmeen kertaan, että ommel kädenteiden ympärillä on varmasti tarpeeksi tiheä. Juo kahvikupillinen loppuun. Päätä ommella vielä yksi kierros varmuuden vuoksi.








6. Leikkaa työ. Varo leikkaamasta ompelulankoja poikki kädentien alaosassa.



7. Kaada itsellesi lasillinen viiniä, lämmitä sauna ja rentoudu. Huolehdi hihojen kiinnittämisestä huomenna.

Loppuhuipennukseksi Maisteri Elämänlankaa ylpeänä esittää: valmis olympiapusero.



Lanka: Létt-Lopi, vähän alle 600 g, seitsemän eri väriä.
Malli: Omasta päästä. Kuvioiden ruutupiirrokset on joko luonnosteltu itse tai muokattu satunnaisista lehdistä sekä netistä löytyneistä ruutuvirkkausohjeista.
Koko: Yllättävän sopiva. Täsmälleen napakka nyt, mutta ei muutu säkiksi vaikka vielä laihtuisinkin.
Olo: Kuin olympiavoittajalla. Työssä oli tarpeeksi haastetta ja mielenkiintoa, ja lopputuloksesta tuli hauska. Tein ensimmäistä kertaa tarkkojen geometristen kuvioiden asemesta suuria esittäviä kirjoneulekuvioita, neuloin keskittyneesti (lähinnä) yhtä työtä kaksi viikkoa, ja uskalsin ensimmäisen kerran vuosiin leikata neulepintaa. Eiköhän tämä ole olympiahengen mukaista.

Paita oli myös viikonloppuna koekäytössä, toimii hyvin, lämmittää eikä aiheuta minulle sietämätöntä kutinaa. Kaikin puolin onnistunut tekele siis.

Tämän viikon Elämänlanka taisi olla tässä. Ensi viikolla taas lisää.