Tänä vuonna olen kuitenkin huomattavan tietoinen siitä, että tulossa on talviolympialaiset. Tiedän jopa, että kisat ovat käynnissä 10.-26.2. ja paikkana on Torino. Tällainen epätavallinen urheilutietous kumpuaa, kuinkas muutenkaan, neulemaailmasta: The Yarn Harlot -blogin Stephanie haastoi neulojat kilpailemaan itsensä kanssa olympialaisten Citius, altius, fortius -hengessä. Tarkoituksena on siis neuloa jotain olympialaisten kuudentoista päivän aikana, ja jokainen osallistuja saa itse määritellä tavoitteensa niin, että suoritus on vaikea muttei mahdoton. Minun kunnianhimoinen tavoitteeni on kirjoneulepusero itselleni näistä Létt-Lopi -langoista:
Koska samaan aikaan neuleolympialaisten aikaan on Lankahamsterikuukausi, en voi ostaa olympiatyöhön uutta lankaa. Niinpä päätin purkaa yhden ikuisuusprojektiksi jääneen työn, ja käyttää materiaalit hyödyksi.
Sain pientä esimakua tulevan koitoksen ankaruudesta kiroillessani lankoja, jotka takertuivat toisiinsa, katkeilivat ja menivät itsekseen solmuille. Urheasti purin kuitenkin puseron alun, ja pienet lankavyyhdit pääsivät kylpyyn ja saunan lauteille kuivumaan.
Ennen lankojen kylpyä koitti kuitenkin uusi vastoinkäyminen. Halusin kuvata koko Lopi-kasan, myös ne kerät joista ei ollut vielä neulottu. Etsin lankapussia kätköstä sohvan ja pöydän välistä. Pussia ei löytynyt. Katsoin lankahyllystä siitä kohdasta, josta mielestäni olin siirtänyt pussin olohuoneeseen. Ei tulosta. Kaivoin kaikki varastokoloni, mutta lankoja ei vain löytynyt. Tässä vaiheessa verenpaine alkoi jo nousta riskilukemiin ja mietin jo kuumeisesti, mitä muuta voisin varastolangoistani olympialaisten aikaan neuloa. Avulias mieheni tyhjensi jo kaapin ylähyllyt ja kurkisti kangaspusseihinkin, josko langat olisivat eksyneet sinne. Lopulta löysin langat kuitenkin itse. Ne olivat, kuinkas muutenkaan, lankahyllyssä - maastoutuneina piiloon käsityölehtilaatikoiden taakse.
Nyt langat on kylvetetty ja inventoitu, ja erilaisia kirjoneulekuvioita on piirrusteltu muistiin. Pohjavärit on päätetty, ja mallitilkku on listalla seuraavana. Olo on voitokas. Kyllähän minä nyt tähän pystyn! Ei ole konsti eikä mikään neuloa XL-kokoinen kirjoneulepusero omasta päästä improvisoiden kuudessatoista päivässä! Minä olen kukkulan kuningas!
Näihin voitonriemuisiin tunnelmiin tällä kertaa. Lisää raporttia neuleolympialaisten edistymisestä sitten, kun kisa on oikeasti alkanut. Nyt puikkoja teroittamaan, strategiaa hiomaan ja harrastamaan ankaraa psyykkausta.
Ave Caesar, morituri te salutant.
9 kommenttia:
pitää muistaa varoa ylikuntoa !
ei sentään morituri. toivottavasti ainakaan :)
Létt lopi- pusero kiinnostaa minuakin ja langat ovat Suomen matkan ostoslistalla. Paljonkohan sitä tarvittaisiin ihan vaan yksiväriseen peruspuseroon, kylläkin kokoa XL?
Riitta
Tunnen suurta myötätuntoa, kun kirjoitit etsineesi lankojasi. Olen kuluttanut nyt kaksi iltaa etsiessäni yhtä pussukkaa, jossa majailevat sinisen hahtuvan loppukerä ja bambupuikot (joita tietenkin tarvitsen juuri nyt). Verenpaine, totta tosiaan, alkaa olla aika korkealla, :D
Heips, kyselit tuolla hamsteriblogissa Malibun neulottavuudesta. Minulla ei ole siitä mitään pahaa sanottavaa, ihan tykkäsin. Ainoastaan hapsuja leikatessa irtosi semmoista pientä nöyhtää, että valmista huivia piti ravistella ulkona. Aika Samokseen verrattavaa työstettävää tuo lanka mielestäni on, tosin Malibua olen vain virkannut ja Samosta neulonut.
Hei,
Tarvitsisin Sun lupaas, jotta voisin kayttaa hamsteri-ideaasi meikalaisessa kerhossa. Mun mielesta tuo "ei osta lankaa" jossain aika-jaksossa on aivan mahtava.
Mun ryhmassa on semmoisia hamstereita jotka voisivat vaikka olla aivan riemuissaan ajatuksesta.
Itse olen paattanyt pitaa ens kuun semmoisena aikana.
Oi, unohdin sanoa, etta luin tuosta hampsteri-ideasta eka kerran mursuliinan blogissa.
Pirk, ideaa saa toki vapaasti hyödyntää. :)
Riitta, minulla on tuo lanka erilaisissa pienissä nyssäköissä ja nöttösissä... Punnitsen tuon valmiin puseron sitten niin tiedän kuinka paljon lankaa kului. :)
Mäkin olen harrastanut purkamista viime aikoina,mutta se on ollut välttämättömyys. Onneksi en antanut sitä "ylimääräistä" hihaa pois. Se lanka saa nyt palvella kanavatyössäni, se kun on juuri oikean väristä siihen.
Lähetä kommentti