maanantai 30. tammikuuta 2006

Kiitos ja kumarrus

Kultainen kudinpuikko -kisa ratkesi viime viikolla, ja Elämänlangalla on luettu palautetta ja kommentteja nöyränä ja hämillään. Olen kovasti otettu. Kiitos kaikille lukijoille ja äänestäjille! Ottakaa tästä pullaa (kannattaa olla nopea, tuore pulla katoaa Harmoniassa vauhdikkaasti):



Täytyy vielä tunnustaa, että olin itse varmaankin yllättynein siitä, että sain palkinnon kategoriasta Yllättävin blogi. Koska aateluus velvoittaa, yritän tänään yllättää lukijakunnan aivan uudella aihepiirillä.

Paitsi neulomista sekä satunnaista kiroilun säestämää ompelua Elämänlangalla harrastetaan myös jossain määrin ruoanlaittoa ja leipomista. Ruoanlaitosta pidän aidosti, ja siitä saan (lähes) päivittäisiä onnistumisen elämyksiä. Leipominen taas kaikesta päätellen vetoaa minussa siihen samaan masokistiseen juonteeseen kuin ompelukin. Harmoniassa onkin välillä syöty suklaakakkumuru-kermavaahtomössöä kun kakku on valmiina murentunut surulliseksi kasaksi, ja kaikenlaisten kuorrutusten teon jätän mielihyvin kanssa-asujille.

Viime syksynä minua puraisi sämpyläkärpänen, ja leivoinkin useita kertoja oikein maistuvia ruissekoitesämpylöitä. Sitten eräänä kauniina päivänä sämpyläkirous iski. Sekottelin ainekset kuten muinakin päivinä ja jätin liinan alle nousemaan, mutta kauniisti kohonneen sämpylätaikinan sijasta löysin tunnin kuluttua kulhosta vain epämääräisen möykyn joka ei ollut edes kimmoisa, vaan sormella painettu kolo tosiaan jäi koloksi.

En vielä lannistunut, vaan yritin seuraavana päivänä uudelleen. Avasin uuden paketin kuivahiivaa, jos vaikka vanhassa olisi ollut vikaa, ja lisäksi pistin taikinakulhon hyvin peitettynä tiskialtaaseen, jossa oli lämmintä vettä kohoamista vauhdittamassa. Lopputulos oli edelleen plusmiinusnolla.

Tästä sisuuntuneena otin käyttöön kovat otteet ja takavarikoin lasten kylpylämpömittarin keittiöön. (Ensinnäkin Harmonian lapset ovat jo ohittaneet pikkuvauvaiän, ja toisekseen sopivan lämpöisen kylpyveden laskeminen ei näemmä ole laisinkaan niin haastavaa kuin sämpylätaikinan teko.) Kaivoin esiin mittakannun, desilitran mitan, ruokalusikan ja teelusikan. Tieteellisen tarkan toiminnan seurauksena syntyivät

Maisteri Elämänlangan kirouksenkestävät sämpylät:

Tarvitset puoli litraa nestettä (joko maitoa tai vettä), pussin kuivahiivaa tai puoli pakettia tavallista, pari teelusikallista suolaa, pari ruokalusikallista siirappia, noin 6 dl sämpyläjauhoja (mielellään jotain rouheista, täysjyvää tai moniviljaa), puolisen desiä oliiviöljyä ja noin 4 dl ruisjauhoja.

Lisäksi tarvitset kulhon, haarukan, uunipeltejä, leivinpaperia, käsipyyhkeitä, lämpömitarin, desilitranmittoja ja kattilan, vedenkeittimen tai mikroaaltouunin sekä puolitoistavuotiaan avustajan. Jos avustajaa ei ole omasta takaa, sellaisen voi yrittää lainata joltain sopivalta naapurilta tai sukulaiselta.



Lämmitä neste hiivan vaatimaan lämpötilaan (kuivahiivalle noin 42 astetta, tavalliselle hiivalle kädenlämpöistä). Anna avustajan kaataa hiiva nesteeseen. Sekoita haarukalla. Lisää (joko itse tai avustajan kanssa) suola ja siirappi. Jatka haarukalla sekoittamista ja lisää suurin osa sämpyläjauhoista vähitellen. Tässä vaiheessa avustaja voi kaataa taikinaan myös oliiviöljyn.

Kun taikina on haarukalla sekoittamiseen liian paksua ja on aika sotkea kädet, usuta avustaja leikkimään jääkaappimagneeteilla. Lisää loput sämpyläjauhot sekä osa ruisjauhosta ja vaivaa taikina kiinteäksi ja tasaiseksi. Pese tässä välissä äkkiä kädet ja pelasta avustaja, joka on kiivennyt seisomaan keittiöjakkaralle ylettyäkseen korkeammalla oleviin magneetteihin. Jatka vaivaamista, ja lisää loputkin ruisjauhot. Kun taikinassa on ohjeen mukainen määrä jauhoa, se on vielä pehmeää ja tarttuu kulhoon. Nypi mahdollisimman suuri osa taikinasta käsistäsi, ennen kun vaihdat avustajan kaapista löytämän lasikulhon muoviseen vaikeammin hajotettavaan astiaan. Ripottele taikinan päälle niin paljon jauhoa, että saat käännettyä massan ilman että se tarttuu käsiisi. Älä vaivaa uusia jauhoja mukaan taikinaan, vaan taputtele ne kevyesti taikinan pintaan. Jatka varovaista jauhon ripottelua ja kääntele taikinaa kunnes siitä tulee pehmeä ja takertumaton pallo. Mitä vähemmällä jauholla saat taikinan tällaiseen tilaan, sen parempia ja ilmavampia sämpylöistä tulee.

Pese taas pikaisesti kädet ja hae epäilyttävän hiljaa itsekseen olohuoneessa leikkivä avustaja takaisin keittiöön. Laita tiskialtaaseen pari senttiä lämmintä vettä, nosta taikinakulho altaaseen ja peitä hyvin. Käy kartoittamassa ja siivoamassa olohuoneelle aiheutuneet tuhot. Katsele avustajan kanssa läpi sama kuvakirja kolmetoista ja puoli kertaa, tai kunnes taikina on kohonnut hyvin.

Jauhota työtaso. Tarkista, että avustajalla on päällään helposti pestävät vaatteet. Nosta avustaja seisomaan tuolille. Muotoile taikinasta pitkä tanko, ja leikkaa se noin 16-20 palaseen. Pyörittele avustajan kanssa palaset sämpylöiksi. Älä anna avustajan syödä yli sämpylän verran taikinaa, sillä ruistaikinasta tulee mahanpuruja. Nosta sämpylät leivinpaperille uunipell(e)ille, peitä hyvin ja anna kohota vielä sen aikaa kun uuni lämpenee.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Käy viiden minuutin päästä säätämässä lämpötila takaisin 300 asteesta, jota avustaja pitäisi uunin oikeana lämpötilana. Hätistä avustaja olohuoneeseen, nosta tuoli oviaukon tukkeeksi ja heitä nopeasti pelti uuniin ennen kuin este on ohitettu. Paista sämpylöitä noin vähän yli 15 mutta alle 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Toista avustajan häätö keittiöstä, ota pelti pois uunista ja jätä sämpylät liinalla peitettyinä jäähtymään. Syö ja nauti.



Ensi viikolla Elämänlangalla palataan taas tiukasti neuleaiheiseen asiaan, kun lankahamsterikisa on käynnistynyt ja neuleolympialaisetkin jo lähestyvät. Siihen asti näkemiin.

12 kommenttia:

Tuulia kirjoitti...

Kiitos jalleen oivasta tekstista :) Sampyloiden teko on valilla suurta tiedetta, valilla ihan henkimaailman hommia. Tiede-lehden mukaan sampylataikinan teolla on metodisesti suora yhteys mallitilkun ja valmiin neuleen (lahes) mystiseen yhteyteen ;)

Oletko kokeillut muuten tuohon taikinaan laittaa jotain muroja tai puurohiutaleita tms?

Taytyypa kokeilla heti aamulla noita sampyloita, kuulostaa ja nayttaa hyvalta :)

Mermaid kirjoitti...

Sinut on haasteettu pukeutumismeemiin!

Kristel kirjoitti...

Mermaid, fuskaanpa nyt ja vastaan meemiin tässä kommenteissa. :D

Meemissähän pitää kertoa, miten on pukeutunut kun haaste iskee.

Minulla on näin aamusella tavalliset kotivaatteet: jalassa villasukat (yhdestä sukkavaihdosta saadut, ei itse neulotut), mustat actuellen trikoot ja valkoiset sloggin pikkarit. Yläosana tänään tavalliset valkoiset rintsikat (vähän kukka-aiheisia pitsikoristeita) sekä noin 15 vuotta vanha äidin neuloma puuvillainen pitsi-palmikkoneulepusero.

Olen taas tylsä enkä haasta ketään. ;)

Minna kirjoitti...

Onnittelut Kudinpuikko-voitosta ja kiitokset maanantaiaamujen piristämisestä!

Nam. Pulla oli hyvää. ;-)

Helminalle kirjoitti...

Onneksi olkoon Elämänlangalle! Ja kuulostipa epäilyttävän tutulta toi leipominen. Oletko käynyt meillä vakoilemassa? Tosin meillä on mukana joskus myös kaksi vähän isompaa "kaksilahkeista" avustajaa, joille pitää antaa taikinasta pätkät, joista muotoillaan pienen matelijanäyttelyn verran käärmeitä, matoja, hämähäkkejä ja muita klönttejä.
Leipominen on luovaa puuhaa :). Kiitos ruisreseptistä, taidanpa kokeilla sitä heti huomenaamulla ennen perhekerhoa.

Carita kirjoitti...

Onnittelut menestyksestäsi Kultainen Kudinpuikko-äänestyksessä ! Ja kiitos sämpyläohjeesta, meillä on kanssa avustaja aina läsnä kun leivotaan...

Ainoliisa kirjoitti...

Kun nyt Tuulia aloitti tämän tiedepuolen, niin vihjaan, että suola kuuleman mukaan [tieteellinen lähdeteos] tappaa/hidastaa hiivan toimintaa, joten kannattaa jättää sen lisääminen loppupuolelle taikinan tekoa. Lisää makua saa myös siten, että jättää taikinan itseksensä kuplimaan, kun on lisännyt puolet jauhoista (ei suolaa eikä öljyä) vaikkapa 7,75 kirjan ajaksi. Ja onnittelut Kudinpuikko-voitosta!

Susanna kirjoitti...

myös liian kuuma vesi voi tappaa hiivan.

Mukavan kuuloinen sämpyläohje, tätä voisi kokeilla :D Mä teen yleensä niin että jätän hiutaleet ja hiivan ja veden seisomaan vähäks aikaa ensin. Ja lisään jauhoja niin kauan ku jaksaa haarukalla vääntää sekaisin, sitten lusikalla pellille, ja kylmään uuniin, kohoavat siellä siinä samalla kun uuni lämpiää :D Sämpylät ei välttämättä tarvi kohotusta. Tosin kohottamalla saa enemmän sämpylöitä..

Tuazophia kirjoitti...

Ajattelin vain käydä kertomassa, että tein Ullassa olleen ohjeen mukaan Palmikkaat ja esittelen ne blogissani. Kiitos ohjeesta! Toimivat mainiosti ja ovat kauniit.

Minä lisään taikinaan aina pikkuisen sokeria (yleensä inkkarisokeria), koska kuulemani mukaan se on hiivalle hyvää ravintoa. :)

päivi kirjoitti...

sämpylöiden tuoksu leijailee tänne Kallioon asti. Thtoo tämän ohjeen ehdottomasti siihen keittokirja ideaan joka ei jätä rauhaan


Yritän taas kerran ottaa blogin osaksi arkea ;o) ja uudet silmukkamerkitkin sain Etsyyn aikaiseksi

päivi kirjoitti...

/me tahtoo palmikkaat... ja laukun.. ja ja ja.... kumma juttu miten kaikki neuleet viettelevät minua mutta puikot ovat ristissä käsityölaatikon pohjalla

MysteryKnitter kirjoitti...

Oh Kristel, you made me laugh so much! You sure can write! It was very entertaining text to read.