maanantai 20. helmikuuta 2006

Arkistojen aarteita

Koska Elämänlangalla neulotaan kuumeisesti olympiatyötä, eikä täällä ole näyttää oikein mitään uutta ja kiinnostavaa, perehdytään tällä kertaa arkistojen aarteisiin eli sellaisiin käsitöihin, joiden ympäröimänä kotikotona kasvoin.

Olin pitkään kädentaitojen ja käytännön osaamisen osalta perheeni musta lammas. Kaikenlainen teoreettinen tieto kyllä tarttui päähän, ja vietin aikani enimmäkseen nenä kiinni kirjassa, mutta esimerkiksi ruuanlaitto tai käsityöt olivat täysin ulottumattomissani. Joskus olikin hieman orpo olo perheessä, jossa kaikki muut tuntuivat olevan tässä suhteessa monilahjakkuuksia, kun itse poltin teevedenkin pohjaan. Myöhemmin sitten ilmeni, että olinkin vain myöhäisherännäinen, ja nykyään olen alkanut uskoa siihen, että osaan kun vain yritän.



Ensimmäinen arkistojen aarre on tämä virkattu parisängyn päiväpeitto. Famo eli isän äiti virkkasi ahkerasti, ja muistan vielä kuinka sain ihan itse varhaisteini-ikäisenä valita hänen Hemmets veckotidning -pinostaan mieleiseni pitsimallin omaan peittooni. Ruusukranssipeitto on valtavan iso, painava, hankala pestä, joidenkin mielestä ehkä vanhanaikainen, mutta minulle kovin rakas.

Famo muuten omalla tavallaan rohkaisi minua kädentaitojen pariin. Hän esimerkiksi tilasi minulle suuria ja varmasti kalliita ristipistopakkauksia, joista vuosien mittaan kaikkien yllätykseksi sain jopa tauluja aikaiseksi. Hän myös opetti minut karstaamaan villaa sekä kirnuamaan voita hauskalla pienellä kampikirnulla. Meidän oli tarkoitus myös tutustua kehräämiseen ja kankaan- ja matonkudontaan, mutta näihin taitoihin emme valitettavasti koskaan ehtineet ennen kuin famon kunto heikkeni.



Lapsuusvuosiini kuului oleellisena osana se, että äiti neuloi. Kuvan puseron äiti teki minulle joskus 90-luvun puolivälissä, niihin aikoihin kun itse vasta aloittelin neulojanuraani. Paitaparka oli vuosia kaapissa, mutta on päässyt nyt uudestaan käyttöön kun olen laihtunut. Kirjattakoon tähän myös muuten, että lanka on varmaan vanhaa 7 veljestä, ja on säilynyt oikein hyvänä kovassa käytössä. Muutama ruutu on vähän nyppyyntynyt, mutta siinä kaikki. Yritin itse taannoin neuloa samaa mallia, mutta se jäi kesken, eikä oma jälkeni ollut laisinkaan niin siistiä kuin äidin.



Tässä on kuvattu aarre aarteen päällä: äidin aikoinaan minulle neuloma kastemekko sekä toinen famon virkkaama päiväpeitto. Tuossa kastemekossa on kastettu paitsi minut myös veljeni, kaikki serkkuni ja pari muuta sukulaislasta sekä nyt viimeksi Nea.



Äiti paitsi neuloo (ja ompelee, esittelisin teille ylioppilasmekkoni jos mahtuisin siihen) myös maalaa posliinia. Oli vaikea valita, minkä kaikista kotikotoani löytyvistä hienouksista kuvaisin tänne nähtäväksi, ja päädyin sitten nostalgiasyistä näihin olohuoneen seinällä oleviin lautasiin. En muista aikaa ilman näitä kukkasia, ja olen aina ihaillut työn uskomatonta tarkkuutta ja yksityiskohtaisuutta. Äiti tapaa vähätellä osaamistaan ja sanoo maalaavansa aina mallista, mutta väitän silti, ettei kuka tahansa tekisi tätä perässä. En minä ainakaan.

Posliininmaalausta on harrastettu myös isäni puolella sukua: famo maalasi, ja Nealla on päivittäisessä käytössä isän siskon hänelle maalaama sievä lautanen.



Kun olin lapsi, koulukaverini hämmästelivät joskus kotitekoisia vaatteitani, erityisesti isän tekemiä neuleita. Lapsuusvuosiini kuului paitsi äidin neulekori olohuoneen nurkassa, myös isän neulekoneen ääni takkahuoneesta. Isä teki paljon vaatteita, varsinkin 80-luvulla kun neulotut asut olivat muotia. Itselläni ei koskaan tainnut olla neulehametta, mutta äidillä niitä oli useita, ja lisäksi monenlaisia persoonallisia puseroita. Nimipipoja isä minulle teki, kun Kristel-nimellä ei kaupoista mitään nimitavaraa löytynyt. Myös sukat meillä neulottiin koneella. Itse tein isän opastuksella itselleni ala-asteikäisenä paksulankakoneella vaaleankeltaisen hunajakennoneulospuseron, mutta hienoon ohutlankakoneeseen en saanut koskea. Inhoni saumojen ompelua kohtaan taitaa olla perinnöllistä, sillä isä oli muistaakseni ulkoistanut nämä tylsät viimeistelyvaiheet äidilleni. Kuvan harmaan kerraston housut on neulottu niin, että ainoa ommeltava on viisisenttinen haarasauma. Älkää kysykö, miten neulekoneella neulotaan pyöröneuletta. Minä en tiedä.



Lopetan Elämänlangan lähihistoriakatsauksen pikkuveljeni taidonnäytteeseeni. Velipoikahan siis on ehtinyt tehdä kaikenlaista, esimerkiksi oman sähkökitaran, mutta minusta erityisen herttainen näyte on tämä kynttilänjalka. Veljeni sorvasi sen lahjaksi äidilleni muistaakseni ollessaan ensimmäistä vuottaan ammattikoulussa. Tätäkään minä en osaisi tehdä perässä.

Tässä oli tämän viikon kuvakavalkadi. Ensi viikolla Elämänlangalla taas jotain ihan muuta.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aamutohinoiden keskellä tuli käymään koneella, ja heti piti päästä lukemaan blogiasi. Ihana katsaus perheesi taitoihin! Tuli tosi mukava fiilis.

Minäkin olen "käsityöläisperheestä", äiti on lähinnä ommellut ja isä tehnyt puutöitä, kumpikin todella taitavasti ja viimeistellysti. Onkohan se jotain lapsen kapinaa, että itse olen aina harrastanut jotain muuta (ja olen tositumpelo ompelukoneen kanssa). Nuorena virkkausta ja myöhemmin neulomista. Äiti taas virkkasi ja neuloi harvoin (vaikka osasi kyllä), koska ommellen saa kuulemma nopeammin valmista ;-).

Siskoni harrastaa myös kättentöitä, erityisesti keramiikkaa ja myös neulomista. Meillä veli taitaa olla se musta lammas, hän ei käsitöitä tee - mutta valitsi kyllä itselleen vaimon, joka tekee ;-).

Siniset Silmukat kirjoitti...

Olipa mukava aamunaloitus. Perheesi on todella kädentaitoinen. Kynttilänjalka on mahtava!

Meillä myös äiti on harrastanut aina käsitöitä ja isäkin osaa nikkaroida ja tehdä kaikenlaista käsillään. Myös mummo on ollut kova neulomaan. Äitini on myös minun pienenä antanut kokeilla rohkeasti kaikenlaista käsityötä, sieltäpä siis omatkin kädentaidot kumpuavat.

Linne kirjoitti...

Huomenta ! Ruudullisen neuleen ohje on lähtöisin Parhaat neuleet -lehdestä syksy 95. Alkuperäinen lanka on Kraemer Caprice, ja "suomennettu" versio on Gjestalin Janne.
Ko. lehti on mielestäni paras suomeksi ilmestynyt neulelehti (ohjeet ovat käännettyjä Sandrasta), jos ne (kaikkiaan 8 nroa) ovat äidilläsi vielä tallella, suosittelen tutustumaan ja käyttämään :-)

Altocumulus kirjoitti...

Olipas upeita töitä, päiväpeittoosi ihastuin kovin, samoin kastemekko on hirmuisen hieno! Minun mummoni virkkasi myöskin päiväpeittoja ja liinoja, isommat sisarukseni saivat päiväpeiton, mutta minulle ei mummo enää kyennyt peittoa virkkaamaan. Lohdutti vain, että minä osaan kyllä tehdä itsekin. Virkkaus ei kuitenkaan minuun iske, sen sijaan neulotun parisängynpeiton olen saanut tehtyä. :)

Kristel kirjoitti...

Kiva että arkistojen aarteet ilahduttivat. Ja Meri, olen havainnut nuo Parhaat neuleet -lehdet oikeiksi aarteiksi. :) Minulla on äidin varastoista niistä ainakin pari, tuo nimenomainen josta ruutuneule on sekä ehkä joku kesänumero... Kaikki eivät taida enää olla tallella. Muistan kun äiti pohti lankoja tuohon puseroon, Jannea ei silloin saanut meidän lähilankasaalistuspisteistämme, joten veljeksiä paitaan sitten ostettiin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Olipa mukava kertomus kädentaidoista. Ja upea virkattu peitto!

Niin, neulekoneella saa neulottua suljettua neuletta, kun käytössä on sekä ylä- että alataso.

Anonyymi kirjoitti...

Olen neulonut joskus 70-luvulla tuon samaisen kastemekon työkaverin lapselle. Neuleohjetta olen kaipaillut myöhemminkin tai edes kuvia mekosta, että voisin kopioida mallin siitä. Kastemekosta tuli niin nätti, eten olisi millään raaskinut antaa sitä pois silloin aikoinaan.

Jos oiken kauniisti pyydän, voisinko saada pari kuvaa, joissa näkyisi hiha ja etukappaleen yläsoa (helman toteutuksen muistan pääpiirteissään vieläkin)?

Olen Elämänlangan uskollinen lukija ja ihailija. Pidän erityisesti tavastasi tutkistella käsityöperinnettä ja- prosessia.

irja piste heikkinen at netti piste fi

Anonyymi kirjoitti...

Päiväpeitto ja ruutuneule mun suosikkeja tässä jutussa! Sopisivat tavoitteiksi ainakin minulle :-). Terveisin Tiina

Tuazophia kirjoitti...

Löytyykö jostain ohjetta tuohon neuleen leikkaamiseen, josta puhuit edellisen viikon viestissäsi. Minulla olisi yksi projekti, jonka saisi kaikkein helpoimmin tehtyä leikkaamalla ylimääräistä osaa pois, mutta mitä sitten pitää tehdä, ettei koko systeemi purkaannu tiehensä?

Kristel kirjoitti...

Tuazophia, katsaus neuleen leikkaamisesta on kyllä tulossa jossain vaiheessa, kunhan uskallan ottaa sakset käteeni... ;D Nyt olympiatyö makaa saunassa odottamassa.

Susanna kirjoitti...

Kylläpä perheesi on lahjakasta väkeä! Todella upeita juttuja. Varsinkin nuo virkatut päiväpeitteet ovat aivan mahtavia! En käsitä miten jotkut osaavat tai edes jaksavat tehdä tuollaisa, siinähän on aivan hirmu työ.

Kastemekko on todella kaunis!

Anonyymi kirjoitti...

Metsästän kastemekon malleja (sattuneesta syystä...) ja tuo on aivan upea kastemekko.
Onko sinulla siihen ohjetta?

MysteryKnitter kirjoitti...

Noi päiväpeitteet...mä kadehdin sun famos taitoja. Mummu ei mun tietääkseni mun aikana enää virkannu kauheasti, mutta puikot kyllä kilkkasivat, ja nyt ne kilkkaavat minun käsissäni. Kyllä äitikin neuloi.

Unknown kirjoitti...

Mahtaako tuohon kastemekkoon (helmaan) olla minkäännäköistä ohjetta?

Unknown kirjoitti...

Kastemekkoon ihastuin.. oisko mahdollista saada ohjetta...

Unknown kirjoitti...

Kastemekkoon ihastuin.. oisko mahdollista saada ohjetta...

jamo kirjoitti...

Voi miten kaunis kastepuku. itse haen ohjetta jonka voisin kutoa valmiiksi vielä kun käteni toimivat. mahtaako saada ohjetta? todella kaunis. tekisin siitä suvulleni kastemekon.
T:jamo