maanantai 23. tammikuuta 2006

Meemintai

On kuulemma taas meemin aika. Näin minulle väittivät ainakin Topperi ja Pirre.

Tällä kertaa haasteessa pyydettiin vastaajaa pohtimaan omia omituisia tapojaan. Jonkinlaisen tematiikan säilymiseksi pohdin tällä kertaa jossain määrin neuleaiheisia omituisuuksiani. (Ei silti, että minulla muka olisi mitään kummallisia tapoja, tottumuksia tai taipumuksia. Olen ihan normaali. Kaikki muut vain ovat outoja.) Neuleteemasta johtuen ette siis saa tietää, kuinka laulan itsekseni bussipysäkillä linja-autoa odotellessa, sytyttelen pakonomaisesti valoja koska minulle tulee hämärässä pää kipeäksi tai kuinka olen laihdutuskuurista johtuen siirtynyt käyttämään kahvissa makeutusainetta sokerin asemesta mutta juon silti edelleen kahvin kermalla.

Nyt kuitenkin itse asiaan:

1. Lakkautettu


Arkistojen aarteita: Rowanin Linen Drapea ja Corkia sekä Jaegerin Silkiä. Kaikkien valmistus on lakkautettu.

Taikasana. Lakkautettu lankamerkki tai poistuva väri aiheuttaa minussa pakonomaisen hamsterireaktion. Vaikka järki sanoo, että uusia ihania lankoja ja värejä tulee markkinoille sitä mukaa kuin vanhoja poistuu, on minun silti lähes mahdotonta olla ostamatta näitä poistuvia ihanuuksia varastoon.

2. Sileä neule

Sileä neule on tappavan tylsää. Pelkkä oikea neulo pyörönä on suorastaan murhaa ja kidutusta kun ei ole edes nurjia kerroksia vähän herättämässä monotoniasta. Tästä syystä neulon äärimmäisen harvoin vaatteita pyöröneuleena, sukkia ja käsineitä lukuunottamatta. Sukkiinkin haluan yleensä pitsiä tai palmikkoa piristykseksi. Tämä vastenmielisyyteni pelkkään sileään neuleeseen ylittää jopa sen inhon, jota tunnen saumojen ompelua kohtaan.

3. Pyöröpuikot

Huolimatta siitä, etten mielellään neulo vaatteita suljettuna neuleena, en sukkapuikkoja lukuunottamatta käytä laisinkaan suoria puikkoja. Tämä periytyy varmaan kotoa, sillä myös äiti neuloo lähinnä pyöröpuikoilla. Lapsena opettelin neulomisen alkeet suorilla puikoilla, mutta en usko että enää osaisin.

4. Takki

Omistan yhden. En käytä. Olen vuosikausia kulkenut läpi talven erilaisissa villaneuleissa, käyttänyt huiveja ja kerrospukeutunut. Tähän ei edes ole mitään syvällistä periaatteellista syytä, ei ole vain tullut hankittua juurikaan takkeja. Villatakkiahan ei sitten lasketa takiksi, eihän?

5. Aina ja joka paikassa

Neuloa voi aina ja kaikkialla. Lainatakseni yhtä roolipeliporukoista tuttua kaveriani, "Mä en ole tainnut nähdä sua koskaan ilman neuletta." Omissa häissäni en tainnut neuloa, enkä Nean ristiäisissä.

Ja vielä bonuksena:

6. Sosiaalisuus


Kuvassa Mirjalta saamani ihanat vaihtolapaset. Lanka on Maijaa, eli yhtä omista lemppareistani juurikin sukka- tai lapaslangaksi.

Neuloja on sosiaalinen eläin. Minun on lähes pakko osallistua kaikenlaisiin rientoihin. Viimeksi ilmoittauduin neuleolympialaisiin. Tekeillä on myös lapaset lapasvaihtoon, omani sain jo.

Eiköhän tässä ole taas riittämiin Elämänlankaa yhdelle kertaa. En haasta ketään mukaan meemiin, mutta toki tähän saa vastata ken haluaa.

Lisää höpötyksiä luvassa taas ensi viikolla.

7 kommenttia:

KirsiÄr kirjoitti...

Minäkin olen periaatteessa sosiaalinen neuloja, mutta kavahdan aikatauluja harrasteissa. Siksi siis jää hamsterikuukausi: en välttämättä osta lankaa, mutta en välttämättä saisi mitään valmiiksikaan. Ja sama juttu olympialaisissa. Mutta kannustan kovasti! Hop. Hop.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että lapaset löysivät perille!
Minäkin kannustan kovasti hamterikuukaudelle, itse en siihen pystyisi. Heja. Heja.
-Mirja

mirja kirjoitti...

hehee! minäkin olen ihan normaali, ainakin kohtien 1, 3 ja 5 puitteissa. Kauniit lapaset oli muuten Mirja sullen tehnyt.

mutta ah, kuinka erehtyväisenä olenkaan kuvitellut näissä(kin) piireissä olevani se ainut Mirja.

laurakoo kirjoitti...

Lämpimät onnittelut! http://kudinpuikko.blogspot.com/2006/01/paljastuksia.html

KristiinaS kirjoitti...

ONNITTELUNI! Toivottavasti voitosta ei tule paineita vaan taso säilyy ;)

Meeri kirjoitti...

Onnittelut minultakin!

Kristel kirjoitti...

Kiitos onnitteluista. :) Pitäisiköhän tästä kirjoittaa ihan oma merkintänsä, kun kerran kaikki muutkin?