Kiitos ja kumarrus

Kultainen kudinpuikko -kisa ratkesi viime viikolla, ja Elämänlangalla on luettu palautetta ja kommentteja nöyränä ja hämillään. Olen kovasti otettu. Kiitos kaikille lukijoille ja äänestäjille! Ottakaa tästä pullaa (kannattaa olla nopea, tuore pulla katoaa Harmoniassa vauhdikkaasti):



Täytyy vielä tunnustaa, että olin itse varmaankin yllättynein siitä, että sain palkinnon kategoriasta Yllättävin blogi. Koska aateluus velvoittaa, yritän tänään yllättää lukijakunnan aivan uudella aihepiirillä.

Paitsi neulomista sekä satunnaista kiroilun säestämää ompelua Elämänlangalla harrastetaan myös jossain määrin ruoanlaittoa ja leipomista. Ruoanlaitosta pidän aidosti, ja siitä saan (lähes) päivittäisiä onnistumisen elämyksiä. Leipominen taas kaikesta päätellen vetoaa minussa siihen samaan masokistiseen juonteeseen kuin ompelukin. Harmoniassa onkin välillä syöty suklaakakkumuru-kermavaahtomössöä kun kakku on valmiina murentunut surulliseksi kasaksi, ja kaikenlaisten kuorrutusten teon jätän mielihyvin kanssa-asujille.

Viime syksynä minua puraisi sämpyläkärpänen, ja leivoinkin useita kertoja oikein maistuvia ruissekoitesämpylöitä. Sitten eräänä kauniina päivänä sämpyläkirous iski. Sekottelin ainekset kuten muinakin päivinä ja jätin liinan alle nousemaan, mutta kauniisti kohonneen sämpylätaikinan sijasta löysin tunnin kuluttua kulhosta vain epämääräisen möykyn joka ei ollut edes kimmoisa, vaan sormella painettu kolo tosiaan jäi koloksi.

En vielä lannistunut, vaan yritin seuraavana päivänä uudelleen. Avasin uuden paketin kuivahiivaa, jos vaikka vanhassa olisi ollut vikaa, ja lisäksi pistin taikinakulhon hyvin peitettynä tiskialtaaseen, jossa oli lämmintä vettä kohoamista vauhdittamassa. Lopputulos oli edelleen plusmiinusnolla.

Tästä sisuuntuneena otin käyttöön kovat otteet ja takavarikoin lasten kylpylämpömittarin keittiöön. (Ensinnäkin Harmonian lapset ovat jo ohittaneet pikkuvauvaiän, ja toisekseen sopivan lämpöisen kylpyveden laskeminen ei näemmä ole laisinkaan niin haastavaa kuin sämpylätaikinan teko.) Kaivoin esiin mittakannun, desilitran mitan, ruokalusikan ja teelusikan. Tieteellisen tarkan toiminnan seurauksena syntyivät

Maisteri Elämänlangan kirouksenkestävät sämpylät:

Tarvitset puoli litraa nestettä (joko maitoa tai vettä), pussin kuivahiivaa tai puoli pakettia tavallista, pari teelusikallista suolaa, pari ruokalusikallista siirappia, noin 6 dl sämpyläjauhoja (mielellään jotain rouheista, täysjyvää tai moniviljaa), puolisen desiä oliiviöljyä ja noin 4 dl ruisjauhoja.

Lisäksi tarvitset kulhon, haarukan, uunipeltejä, leivinpaperia, käsipyyhkeitä, lämpömitarin, desilitranmittoja ja kattilan, vedenkeittimen tai mikroaaltouunin sekä puolitoistavuotiaan avustajan. Jos avustajaa ei ole omasta takaa, sellaisen voi yrittää lainata joltain sopivalta naapurilta tai sukulaiselta.



Lämmitä neste hiivan vaatimaan lämpötilaan (kuivahiivalle noin 42 astetta, tavalliselle hiivalle kädenlämpöistä). Anna avustajan kaataa hiiva nesteeseen. Sekoita haarukalla. Lisää (joko itse tai avustajan kanssa) suola ja siirappi. Jatka haarukalla sekoittamista ja lisää suurin osa sämpyläjauhoista vähitellen. Tässä vaiheessa avustaja voi kaataa taikinaan myös oliiviöljyn.

Kun taikina on haarukalla sekoittamiseen liian paksua ja on aika sotkea kädet, usuta avustaja leikkimään jääkaappimagneeteilla. Lisää loput sämpyläjauhot sekä osa ruisjauhosta ja vaivaa taikina kiinteäksi ja tasaiseksi. Pese tässä välissä äkkiä kädet ja pelasta avustaja, joka on kiivennyt seisomaan keittiöjakkaralle ylettyäkseen korkeammalla oleviin magneetteihin. Jatka vaivaamista, ja lisää loputkin ruisjauhot. Kun taikinassa on ohjeen mukainen määrä jauhoa, se on vielä pehmeää ja tarttuu kulhoon. Nypi mahdollisimman suuri osa taikinasta käsistäsi, ennen kun vaihdat avustajan kaapista löytämän lasikulhon muoviseen vaikeammin hajotettavaan astiaan. Ripottele taikinan päälle niin paljon jauhoa, että saat käännettyä massan ilman että se tarttuu käsiisi. Älä vaivaa uusia jauhoja mukaan taikinaan, vaan taputtele ne kevyesti taikinan pintaan. Jatka varovaista jauhon ripottelua ja kääntele taikinaa kunnes siitä tulee pehmeä ja takertumaton pallo. Mitä vähemmällä jauholla saat taikinan tällaiseen tilaan, sen parempia ja ilmavampia sämpylöistä tulee.

Pese taas pikaisesti kädet ja hae epäilyttävän hiljaa itsekseen olohuoneessa leikkivä avustaja takaisin keittiöön. Laita tiskialtaaseen pari senttiä lämmintä vettä, nosta taikinakulho altaaseen ja peitä hyvin. Käy kartoittamassa ja siivoamassa olohuoneelle aiheutuneet tuhot. Katsele avustajan kanssa läpi sama kuvakirja kolmetoista ja puoli kertaa, tai kunnes taikina on kohonnut hyvin.

Jauhota työtaso. Tarkista, että avustajalla on päällään helposti pestävät vaatteet. Nosta avustaja seisomaan tuolille. Muotoile taikinasta pitkä tanko, ja leikkaa se noin 16-20 palaseen. Pyörittele avustajan kanssa palaset sämpylöiksi. Älä anna avustajan syödä yli sämpylän verran taikinaa, sillä ruistaikinasta tulee mahanpuruja. Nosta sämpylät leivinpaperille uunipell(e)ille, peitä hyvin ja anna kohota vielä sen aikaa kun uuni lämpenee.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Käy viiden minuutin päästä säätämässä lämpötila takaisin 300 asteesta, jota avustaja pitäisi uunin oikeana lämpötilana. Hätistä avustaja olohuoneeseen, nosta tuoli oviaukon tukkeeksi ja heitä nopeasti pelti uuniin ennen kuin este on ohitettu. Paista sämpylöitä noin vähän yli 15 mutta alle 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Toista avustajan häätö keittiöstä, ota pelti pois uunista ja jätä sämpylät liinalla peitettyinä jäähtymään. Syö ja nauti.



Ensi viikolla Elämänlangalla palataan taas tiukasti neuleaiheiseen asiaan, kun lankahamsterikisa on käynnistynyt ja neuleolympialaisetkin jo lähestyvät. Siihen asti näkemiin.