Männäviikolla Daniellen blogissa oli kävijäkyselyn aiheena "Kuinka monta projektia sinulla on kesken?". Automaattisesti valitsin vaihtoehdon "neljästä viiteen keskeneräistä työtä", ja heti lähetettyäni vastauksen muistin ainakin kolme sellaista kesken olevaa neuletta jotka olin aiemmin unohtanut. Miettikääpä nyt rehellisesti: kuinka monta työtä teillä on kesken?
Neulojissa on selkeitä koulukuntia. Jotkut vannovat tiukasti yhden työn nimiin: projektilla pitää olla alku ja loppu, eikä uutta työtä saa aloittaa ennen kuin edellinen on viimeistelty. Toiset taas tekevät rinnakkain kahta työtä: yhtä haastavampaa toista helpompaa. Itse kuulun kolmanteen ryhmään, jonka tunnuslause voisi olla vaikkapa "kaikki puikoille heti nyt". Asiahan on niin, että uusien töiden aloittaminen on niin kovin inspiroivaa! Langat huhuilevat vienosti hyllystä, ja käsityölehdistä ja neulekirjoista hypähtelee silmille mitä ihanampia luomuksia jotka täytyy saada toteuttaa välittömästi. Alkuviehätyksen jälkeen innostus kuitenkin laantuu, ja puolikas neule saa jäädä odottamaan kun kiinnostavampi projekti aloittaa seireeni-imitaationsa.
Kaunistellun kuvan kolmosryhmäläisen neulojan tilanteesta saa vaikkapa vilkaisemalla neulesivuiltani puikoilla olevien töiden listaa. Keskeneräiset työt poseeraavat kauniisti levitettyinä neutraaleilla alustoilla hyvässä järjestyksessä. Niinpäniin. Tosiasiassa keskeneräisten töiden kohtalo on karumpi. Tarkastellaanpa tilannetta vähän.
Todiste numero 1: Nean duffeli. Takkiparka on aloitettu jo kuukausia sitten. Nyt se lojuu makuuhuoneessa sängyn vieressä odottamassa aikaa parempaa. Huomatkaa myös kasassa oleva epämääräinen määrä kirjoja. Olen lukijana juuri yhtä kurinalainen ja järjestelmällinen kuin neulojanakin.
Todiste numero 2: Lankahyllystä löytynyttä. Kuvassa vasemmalta oikealle kesken jäänyt mallitilkku, vauvan raitapaita sekä Novita Alpacan jämistä tekeillä oleva lapsen poncho. Sinisestä Menitan pussista pilkottaa Cotton Viscose -pusero itselleni. Erityisesti raitapaita ihmetyttää minua. Miksi olen koskaan ostanut tuonvärisiä lankoja? (Niistä piti tulla intarsiapusero. 15 ensimmäistä senttiä opettivat minulle monta asiaa, kuten että en pidä intarsiasta, värisilmäni on surkea, ja minun on turha kuvitellakaan että koko L mahtuisi minulle.) Miksi olen raidoittanut noin rumasti, ja mikä on saanut minut kuvittelemaan, että koskaan päättelisin nuo kaikki langanpäät? Puseroparka taitaa mennä roskiin. Poncho taas on sinänsä ihan elinkelpoinen yksilö, mutta on jumissa siksi, että on vaikea kuvitella mitään tylsempää kuin sileän oikean neulominen tummanharmaalla langalla suljettuna neuleena.
Todiste numero 3: Sohvapöydänviereiset syöverit. Pimeässä onkalossa sohvapöydän alla asuu monta pussia ja nyssäkkää. Vain yhdessä näistä on lankoja, muissa on keskeneräisiä töitä. Nämä eivät ole toivottomia tapauksia, kunhan ovat vetäytyneet kesäunille talvea odottamaan.
Todiste numero 4: Tietokoneen vierusta. Näppäimistön vieressä on yksi työ, kaiuttimen päällä toinen. Kolmas työ on maastoutunut piiloon nurkkaan työtuolin taakse. Tietokoneen vieressä majailevien töiden ennuste on yleensä hyvä, sillä vietän koneella paljon aikaa ja neulon esimerkiksi samalla kun luen neuleblogeja.
Kuvien perusteella täytyy vetää karu johtopäätös: Elämänlangalla majailee täysin patologinen tapaus. Tunnettua parannuskeinoa kolmostyypin neulojalle ei ole. Jotkut ovat onnistuneet eheytymään kakkostyyppin neulojiksi, mutta suunta on yleensä kohti suurempaa kuin pienempää määrää keskeneräisiä töitä. Satunnaisesti olen yrittänyt sopia itseni kanssa etten aloita uutta työtä ennen kuin kaksi vanhaa on viimeistelty, mutta tämä toimii yleensä tasan sen kahden työn ajan.
Toisaalta, tarvitseeko elämän aina olla niin kovin kurinalaista? Ainahan tässä jostain saa olla stressaamassa, turha siis huolehtia keskeneräisistä neuleista. Sitäpaitsi sitä surullisenkuuluisaa laihdutusprojektiakin ajatellen keskeneräiset työt ovat hyvästä: viimeistellyistä neuleista saa bonusgrammoja langan ostamiseen. Johan näiden tekeleiden bonuksilla yhdet puserolangat ostaisi.
12 kommenttia:
Hahhaa :-DD. Ihan kuin olisin itsestäni lukenut... Keskeneräisiä töitä pyörii tietokoneen vierellä niin ettei asiallisia papereita tahdo löytää. Olohuoneessakin oli ennen koiran tuloa monta nyssäkkää. Ja työhuoneen hyllyillä on jokaisessa sopivassa välissä lankoja tai keskeneräisiä töitä ja valmiita mutta kokoon kursimattomia töitä... Varmaan kymmenkunta (pienehköä) työtä on kesken, ja osa ei varmaan ikinä valmistu, kun inspiraatio on lopahtanut. Mutta se tunne kun aloittaa jotain uutta ideaa on niin mahtava, että mitäpä sitä oikeastaan murehtimaan, vaikkei kaikista projekteista valmista tulekaan.
No mulla on ratkaisu tuohon, että tietokoneen vieressä on liikaa keskeneräisiä. Hanki läppäri, voit siirtää sen pois alta ja vallata koko pöydän tarvittaessa niille keskeneräisille. ;)
Mä tagitin sua... ;)
Kolmostyyppihän jakautuu vielä alalajeihin.
A-tyyppi uskoo tilanteen olevan vain väliaikainen (kunhan olen saanut valmiiksi tämän ja tuon, niin sitten voinkin viimeistellä nuo kolme muuta projektia eikä tartte aloittaa uutta ennenkuin se kuudes keskeneräinen on päässyt ainakin yhteen ompelua odottelemaan...)
B-tyyppi kantaa huonoa omaatuntoa tilanteesta ja aloittaa uudet työt salaa itseltään. Hänellä on aina valmiina selitys uuden työn aloittamistarpeesta.
C-tyyppi on vapautuneesti oma kuriton itsensä ja tuntee huikaisevaa luomisvimmaa ostaessaan viidennet nelosen pyöröpuikot, kun tekee mieli aloittaa uusi proggis ja ne neljät aiemmat puikot ovat juuri nyt kiinni muissa hommissa...
Mää oon 3 tyypin alatyypiä B, tosin sitä huonoa omaatuntoa ei löydy kuin siivouspäivinä... ;) Mä en yksinkertaisesti tee jos ei kiinnosta, eli todnäköisyys saada valmiiksi kasvaa töiden lkm kasvaessa??? Kai?
Kati, pahus. ;) Täytyy miettiä asiaa pari päivää.
Sari, ryömii jo kovasti, vähän konttaakin, mutta ei vielä ole onnistunut purkamaan puikoilla olevia töitä. :) Meillä on Harmoniassa yleensä useampi silmäpari seuraamassa, ettei Nea ehdi tehdä pahoja, ja toistaiseksi riittää se että saa tyhjentää hoitolaukun tms. :)
Eowyn, kas, sinäkin täällä. :) Hiljaa hyvä tulee... Mulla on välillä kamalan vastahakoisia projekteja jotka ei etene mihinkään. Ja tekemällähän sitä oppii. :D
Sahrami, haa! Hyvä havainto. :D Olen vaihtelevast tyyppiä kolme B tai C, tällä hetkellä on menossa C-vaihe.
Oi, meitä on muitakin :D C tyyppiä taidan olla. Välillä käväisen siellä B:ssä. Ja ainoastaan se harmittaa, että kesken on sellaisiakin töitä, jotka todella haluaisin valmiiksi :D
He-he, yksi "vapautuneesti oma kuriton itsensä" eli 3C-tyyppi ilmoittautuu!
Kaksi vuotta sitten muuttaessani ekaan oikeaan omaan kotiin (opiskelijakämppää siinä välissä ei lasketa), aloitin ikään kuin puhtaalta pöydältä ja "unohdin" lapsuudenkodin sängyn alla, vaatehuoneessa ja vintillä majailevat keskeneräiset luomukset.
Kohtalotovereita ollaan... tunnustaudun 3C-tyypiksi minäkin, keskeneräisiä töitä on varmaan kymmenkunta, osa kyllä vaan odottaa kokoamista (selityksiä selityksiä...). Eikös kaikilla ole useampia kappaleita samannumeroisia puikkoja, minulla on kokoja 3-5 mm ainakin kolmet kaikkia, juuri niitä hetkiä varten kun mielenkiintoisempia projekteja ilmestyy näköpiiriin ;)
Ninnu
Hei,
hyvä juttu tämä keskeneräiset työt! Minullakin oli monta kesken vielä alkuvuodesta, mutta asia alkoi vaivata. Purin sellaiset, joita en halunnut tehdä loppun ja tein muut loppuun. Nyt minulla on yksi monimutkaisempi ja toinen työmatkoille sopiva neule meneillään. Tarkoitus olisi jatkaa samalla linjalla ainakin tämä vuosi. Saa nähdä pystynkö!
Terv. Päivi
Hei!
Tämä nyt ei liity tähän keskeneräisten asiaan. Mutta en keksinyt minne muualle laittaisin asiani. Eli olen todella kiitollinen, että olet tehnyt pitsineulesukkia ja siinä samalla olet innoittanut minutkin tekemään. Mallina käytän Novitan 1/2003/malli 25-ohjetta ja lankana Nallen luonnonvalkoista. Vielä kun löytäisin sopivaa puuvillalankaa (joka pysyy sukkapuikoilla), josta voisi tehdä myös pitsiset sukat. Hyvää kesän jatkoa Sinulle! T:KirsiJ
Jaa'a, mitähän tyypppiä minä sitten olen? Nykyisin yritän olla mahdollisimman kurinalainen, siis niin, että ensin yksi projekti kokonaan valmiiksi, vaikka osia olisi montakin, ja sitten vasta toisen kimppuun. Nyt mua vaivaa kanavatyökuume. Yks isompi lähti pienelle "lomalle" juuri, ja toinen isompi on aktiivinen WIP.
Lähetä kommentti