maanantai 13. marraskuuta 2017

Optimistista neulontaa

Tänään Elämänlangalla mietitään taas kerran sellaista ihmeellistä ilmiötä kuin neulojan optimismi. Ne jotka tuntevat minut tietävät, että optimismi ei mitenkään ole määräävin ominaisuuteni, mutta joskus se päättää iskeä. Niin kuin esimerkiksi eilen illalla. Huomatkaa, että tämä ajatusketju alkoi varttia vaille 12 yöllä, eikä esimerkiksi iltayhdeksältä:

"Hei mulla puuttuu tästä uudesta myssystä vain ehkä sentti ja kavennukset. Mähän neulon tän nyt valmiiksi ja ehdin kastella ja laittaa kuivumaan ja saan huomenna päivänvalon aikaan kivoja blogikuvia."

Noin tuntia myöhemmin, siis kellon lähestyessä yhtä yöllä, oli päästy tähän:

"Tää neulominen olisi paljon nopeampaa, jos en unohtaisi kesken kerroksen että piti tehdä kavennuksia, ja joudun purkamaan monta kymmentä silmukkaa."

Että tonttumaisia terveisiä täältä Elämänlangalta. Onkos täällä kilttejä lapsia? Fiksuja neulojia nyt ei ainakaan. Mutta tänään saan ihan varmasti myssyn valmiiksi!

Loppukevennykseksi vielä kärjestä aloitettu villasukka. Tällaisia neuloessa tulee aina vastaan se työvaihe, jossa käy mielessä, että olikohan se nyt varmasti jalka eikä joku aivan muu ruumiinosa, johon tämä neule oli tarkoitettu.

Sukasta tuli minulle hippusen iso, joten jollekin miespuoliselle se oletettavasti joka tapauksessa lahjoitetaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Ei kommentteja: