Olipa kerran pieni kiltti keiju, Lankakeiju nimeltään.
Se innoissansa päättelee langanpäitä aamusta yöhön pimeään.
Se on niin pieni että neulojat ei pysty sitä näkemään,
mutta silti se niiden neulenurkkaan tulee kyläilemään.
Jos Lankakeiju tule ei iltaisin, pääse neuloja ei nukkumaan.
Hän kääntelee käsissään neuletöitä ja neula pistää sormeaan.
Lanka se osu ei neulansilmään eikä sauma pysy piilossa.
Lapset saa lukea iltasatunsa omassa rauhassa.
Kyllä kylässä sais käydä Lankakeiju kun on päättelypäivä.
Onhan se kiva että neulojilla on oma näppäräsorminen keiju.
Mutta mikset tule koskaan meille lankakeiju? Tulisit ees kerran viikossa!
Kun sä pistät kaikki langat järjestykseen.
Langanpäät ei lopu neulojilta, ja päätellessä kuluu koko pitkä ilta.
Kun aamulla täytyis töihin lähteä niin neulojaa kiukuttaa.
Koska Lankakeiju viipyi ja neuletta ei pääse päälle laittamaan.
Lankakeijun takia lasten varpaita saappaissa paleltaa,
sillä villasukka oottaa päättelijäänsä sohvan reunalla.
Kyllä kylässä sais käydä Lankakeiju kun on päättelypäivä.
Onhan se kiva että neulojilla on oma näppäräsorminen keiju.
Mutta mikset tule koskaan meille lankakeiju? Tulisit ees kerran viikossa!
Kun sä pistät kaikki langat järjestykseen.
Langanpäät ei lopu neulojilta, ja päätellessä kuluu koko pitkä ilta.
4 kommenttia:
Upeeta! Piti laulaa koko laulu. Hienoa työtä!
Tätä kaveria odotetaan meillekin kyläilemään, joten peukut pystyyn että herää kesäuniltaan ja löytää tiensä meille ja teille ja muillekin! :)
Täällä on päättelykeiju käynyt visiitillä ihan säännöllisesti, mutta sen sijaan neulekeiju on jossain karkuteillä, kun ei nykyään oikein koskaan tule kotona otettua neuletta käteen... Niin eipä tule päättelykeijullekaan töitä! :P
Waude! Sulla luovuus kukkii, K.
Lähetä kommentti